Adam Laakkonen
| Adam Laakkonen | |
|---|---|
 Adam Laakkonen Ruotsissa vuonna 1918. |
|
| Kansanedustaja | |
|
2.2.1914–16.5.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Oulun pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. tammikuuta 1883 Leppävirta |
| Kuollut | 1. kesäkuuta 1926 (43 vuotta) Ylitornio |
| Ammatti | sekatyömies, puoluetoimitsija |
Adam Laakkonen (15. tammikuuta 1883 Leppävirta – 1. kesäkuuta 1926 Ylitornio) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914–1918.[1] Sisällissodan jälkeen Laakkonen eli pakolaisena Ruotsissa, josta käsin hän organisoi laittoman SKP:n toimintaa Pohjois-Suomessa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leppävirran Sorsakoskella syntyneen Laakkosen vanhemmat olivat sahatyömies Adam Heikki Laakkonen ja Ulla Pöllänen. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli 13-vuotiaasta lähtien muun muassa tehdastöissä ja rakennuksilla, kunnes aloitti vuonna 1906 SDP:n Oulun läänin pohjoisen vaalipiirin piirisihteerinä Kemissä.[1] Laakkonen toimi myös Kemin työväenyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1909–1914.[2] Kansanedustajaksi hänet valittiin vuoden 1913 eduskuntavaaleissa.[1]
Sisällissodan käynnistyttyä Laakkonen nimitettiin SDP:n puolueneuvoston sekä Vallankumouksellisen ylioikeuden jäseneksi.[3] Lisäksi Laakkonen valittiin Työväen pääneuvostoon, mutta hän ei osallistunut sen toimintaan.[4] Maaliskuun lopussa kansanvaltuuskunta lähetti Laakkosen ja Juho Komun edustajikseen Neuvosto-Venäjän kanssa Petsamossa suoritettavaan rajankäyntiin.[5]
Lokakuussa 1918 Laakkonen matkusti Pietarista Tukholmaan ja haki Ruotsista poliittista turvapaikkaa.[6] Vielä samana syksynä SKP:n Tukholman toimisto lähetti Laakkosen, Vilho Antikaisen ja Väinö Takalan Pohjois-Ruotsiin tehtävänään organisoida puolueen maanalaista toimintaa Kemin ja Tornion seuduilla. Laakkonen perusti Luulajaan etapin, josta käsin hoidettiin yhteyksiä Lapin ja Vuoreijan kautta Murmanskiin.[7] Hän työskenteli myös Luulajassa ilmestyneen Revontulet-sanomalehden toimittajana.[8] Aleksi Tuorilan tultua Laakkosen tilalle hän ryhtyi hoitamaan Haaparannalla toiminutta etappia muun muassa välittämällä suomalaisille kommunisteille rahoitusta sekä kiellettyjä painotuotteita.[7][9][10]
Laakkonen kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Ruotsin Ylitorniolla kesäkuussa 1926.[2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laakkosen puoliso oli Hanna Alviina Törmänen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Adam Laakkonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 12.4.2009.
- ↑ a b Surusanoma Pohjolan raatajille. Pohjan Voima, 2.6.1926, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.1.2022.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 122–123, 174–175. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
- ↑ Rinta-Tassi 1986. s. 558.
- ↑ Rinta-Tassi 1986. s. 431.
- ↑ Adam Laakkonen, Mekanisk arbetare Ansökan om uppehållsbok 1918–1924. 2.12.1918. Tukholman kaupunginarkisto. Viitattu 7.1.2022. (ruotsiksi)
- ↑ a b Aatsinki, Ulla: Tukkiliikkeestä kommunismiin : Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 245–246. (Väitöskirja) Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44757-4-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Kommunistien vangitsemiset Ruotsissa. Suomen Sosialidemokraatti, 16.7.1921, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.1.2022.
- ↑ Punaisten Tornion–Kuolajärven etappijuttu. Helsingin Sanomat, 16.10.1922, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.1.2022.
- ↑ Adam Laakkonen bolshevikikirjallisuuden levittäjänä Haaparannalla. Perä-Pohjolainen, 15.11.1919, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.1.2022.
| ||||||
| ||||||||||||||||||||
|
