Adam Laakkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Adam Laakkonen
Adam Laakkonen Ruotsissa vuonna 1918.
Adam Laakkonen Ruotsissa vuonna 1918.
Kansanedustaja
2.2.1914–16.5.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Oulun pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt15. tammikuuta 1883
Leppävirta
Kuollut1. kesäkuuta 1926 (43 vuotta)
Ylitornio
Ammatti sekatyömies, puoluetoimitsija

Adam Laakkonen (15. tammikuuta 1883 Leppävirta1. kesäkuuta 1926 Ylitornio) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914–1918.[1] Sisällissodan jälkeen Laakkonen eli pakolaisena Ruotsissa, josta käsin hän organisoi laittoman SKP:n toimintaa Pohjois-Suomessa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppävirran Sorsakoskella syntyneen Laakkosen vanhemmat olivat sahatyömies Adam Heikki Laakkonen ja Ulla Pöllänen. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli 13-vuotiaasta lähtien muun muassa tehdastöissä ja rakennuksilla, kunnes aloitti vuonna 1906 SDP:n Oulun läänin pohjoisen vaalipiirin piirisihteerinä Kemissä.[1] Laakkonen toimi myös Kemin työväenyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1909–1914.[2] Kansanedustajaksi hänet valittiin vuoden 1913 eduskuntavaaleissa.[1]

Sisällissodan käynnistyttyä Laakkonen nimitettiin SDP:n puolueneuvoston sekä Vallankumouksellisen ylioikeuden jäseneksi.[3] Lisäksi Laakkonen valittiin Työväen pääneuvostoon, mutta hän ei osallistunut sen toimintaan.[4] Maaliskuun lopussa kansanvaltuuskunta lähetti Laakkosen ja Juho Komun edustajikseen Neuvosto-Venäjän kanssa Petsamossa suoritettavaan rajankäyntiin.[5]

Lokakuussa 1918 Laakkonen matkusti Pietarista Tukholmaan ja haki Ruotsista poliittista turvapaikkaa.[6] Vielä samana syksynä SKP:n Tukholman toimisto lähetti Laakkosen, Vilho Antikaisen ja Väinö Takalan Pohjois-Ruotsiin tehtävänään organisoida puolueen maanalaista toimintaa Kemin ja Tornion seuduilla. Laakkonen perusti Luulajaan etapin, josta käsin hoidettiin yhteyksiä Lapin ja Vuoreijan kautta Murmanskiin.[7] Hän työskenteli myös Luulajassa ilmestyneen Revontulet-sanomalehden toimittajana.[8] Aleksi Tuorilan tultua Laakkosen tilalle hän ryhtyi hoitamaan Haaparannassa toiminutta etappia muun muassa välittämällä suomalaisille kommunisteille rahoitusta sekä kiellettyjä painotuotteita.[7][9][10]

Laakkonen kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Ruotsin Ylitorniossa kesäkuussa 1926.[2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laakkosen puoliso oli Hanna Alviina Törmänen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Adam Laakkonen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 12.4.2009.
  2. a b Surusanoma Pohjolan raatajille. Pohjan Voima, 2.6.1926, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 7.1.2022.
  3. Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 122–123, 174–175. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
  4. Rinta-Tassi 1986. s. 558.
  5. Rinta-Tassi 1986. s. 431.
  6. Adam Laakkonen, Mekanisk arbetare Ansökan om uppehållsbok 1918–1924. 2.12.1918. Tukholman kaupunginarkisto. Viitattu 7.1.2022. (ruotsiksi)
  7. a b Aatsinki, Ulla: Tukkiliikkeestä kommunismiin : Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 245–246. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44757-4-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
  8. Kommunistien vangitsemiset Ruotsissa. Suomen Sosialidemokraatti, 16.7.1921, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 7.1.2022.
  9. Punaisten Tornion–Kuolajärven etappijuttu. Helsingin Sanomat, 16.10.1922, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 7.1.2022.
  10. Adam Laakkonen bolshevikikirjallisuuden levittäjänä Haaparannalla. Perä-Pohjolainen, 15.11.1919, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 7.1.2022.