Ville Kiviniemi
| Ville Kiviniemi | |
|---|---|
 Ville Kiviniemi vuonna 1917. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.11.1917–16.5.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Lapinmaa |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. maaliskuuta 1877 Kittilä |
| Kuollut | 21. kesäkuuta 1951 (74 vuotta) Kittilä |
| Ammatti | maanviljelijä |
Vilhelm (Ville) Kiviniemi (17. maaliskuuta 1877 Kittilä – 21. kesäkuuta 1951 Kittilä) oli suomalainen maanviljelijä ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918.[1] Hän oli vuosina 1906–1938 toimineen Lapinmaan vaalipiirin ainoa sosialidemokraattinen kansanedustaja.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kittilän Kaukosen kylässä syntyneen Kiviniemen vanhemmat olivat talollinen Johan Kiviniemi ja Greta Stina Hakala.[1] Kiviniemi oli isänsä puolelta myös pappissukua, sillä hänen isoäitinsä oli Kittilän ensimmäisen kappalaisen tytär.[3] Kiviniemi kävi kaksi vuotta kansakoulua ja suoritti lyhyen maanviljelyskurssin Kittilässä. Hän työskenteli kotitilallaan 20-vuotiaaksi saakka, jolloin hän ryhtyi viljelemään Kaukosessa omaa tilaan saatuaan äitinsä perintöosuuden tilasta.[4] "Lapin profeetaksi" tituleerattu Kiviniemi oli työväenliikkeen toiminnassa suurlakosta lähtien.[5] Kiviniemi oli aluksi Sodankylän työväenyhdistyksen jäsen. Hän oli sosialidemokraattien eduskuntavaaliehdokkaana ensimmäistä kertaa jo 1908. Myöhemmin Kiviniemi toimi vuonna 1912 perustetutn Kaukosen työväenyhdistyksen taloudenhoitajana ja sihteerinä.[4]
Vuonna 1917 Kiviniemi valittiin eduskuntaan Lapinmaan vaalipiirin ensimmäisenä sosialidemokraattina.[1] Sisällissodan aikana Kiviniemi toimi jonkin aikaa Suomen kansanvaltuuskunnan maatalousasiain osaston virkailijana.[6] Kertomansa mukaan hän otti tehtävän vastaan vasta yritettyään sitä ennen palata kotiseudulleen matkustamalla rintamalinjan yli yhdessä Maalaisliiton kansanedustajan Kalle Nurmelan kanssa. Helmikuun viimeisenä päivänä Kiviniemi lähti Vienan Karjalaan punaisten lähettämän retkikunnan mukana, jonka tarkoituksena oli avata uusi rintama rajaseudulle ja perustaa uusi taisteluosasto Suomen Punaisen Kaartin pohjoisin rintama. Ryhmä matkasi junalla Pietarin ja Petroskoin kautta Kantalahteen, josta käsin Kiviniemi toimi punaisten värvääjänä ilmeisesti August Wesleyn toimeksiannosta. Kiviniemi kiisti väitteet ja kertoi vain yrittäneensä Vienan kautta kotiinsa Kittilään.[4][7]
Huhtikuun alussa Kiviniemi palasti takaisin Helsinkiin. Helsingin taistelun jälkeen Kiviniemi jäi kaupunkiin ja palasi lopulta Kittilään toukokuun alussa. Hänet pidätettiin heinäkuun alussa ja lähetettiin Rovaniemen kautta Sörnäisten kuritushuoneeseen, jossa pidettiin myös muita vangittuja kansanedustajia.[4][8] Lokakuussa 1918 valtiorikosoikeus tuomitsi Kiviniemen valtio- ja maanpetoksesta kuolemanrangaistukseen, mutta valtiorikosylioikeus alensi tammikuussa 1919 tuomion elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi.[9][10] Hänet armahdettiin ehdonlaiseen tammikuussa 1922.[11] Vapautumisensa jälkeen Kiviniemi oli mukana kommunistien toiminnassa. Vuoden 1929 eduskuntavaaleissa hän oli STPV:n ehdokkaana, muttei tullut valituksi, vaikka sai Kittilässä ja Sodankylässä eräillä äänestysalueilla jopa yli 70% äänistä.[12] Kiviniemi oli myös Kittilän kunnanvaltuuston jäsen.[13]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiviniemen ensimmäinen puoliso oli vuosina 1897–1906 Elisabet Ranta. Vuonna 1908 hän avioitui Susanna Kristiina Rantakaukosen kanssa. Pariskunnalla oli kolme lasta.[1]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiviniemi, Ville: ”Pohjolan veteraani Ville Kiviniemi kertoo”, Käy eespäin, väki voimakas : 50 vuotta Suomen työväenliikettä, s. 333–336. Helsinki: Kansankulttuuri, 1949.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ville Kiviniemi Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 2.11.2008.
- ↑ Hiltula, Kimmo: SDP ollut Lapissa yhden kansanedustajan puolue 25.3.2015. Yle Uutiset. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Pikku uutisia : Lapin edustaja. Kaiku, 24.10.1917, nro 203, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ a b c d Valtiorikosylioikeuden akti 250071 – Kiviniemi, Vilhelm Juhonpoika (s. 120-139) Valtiorikosylioikeuden aktit. 2.12.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Tukkiliikkeestä kommunismiin : Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 104. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44757-4-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 204. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
- ↑ Sosialistiedustajain maankavallusjutut. Uusi Päivä, 3.10.1918, nro 166, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Aatsinki 2009, s. 190–193.
- ↑ Kapinallisten kansanedustajain tuomiot. Turun Sanomat, 13.10.1918, nro 4170, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Sosialistiedustajain tuomiot. Pohjolan Sanomat, 11.1.1919, nro 6, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Vankilan portteja aukaistu. Pohjan Kansa, 27.1.1922, nro 21, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Aatsinki 2009, s. 323–324.
- ↑ Kittilän kunnanvaltuusto. Rovaniemi, 2.2.1929, nro 14, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.2.2023.
|
