Oskari Leivo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskari Leivo
Oskari Leivo.jpg
Kansanedustaja
22.5.1907–28.2.1910, 1.2.1911–31.10.1917, 1.4.1919–12.12.1921
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt1. toukokuuta 1876
Huittinen
Kuollut12. joulukuuta 1921 (45 vuotta)
Pori
Ammatti leipuri, toimittaja, vuokraviljelijä

Juho Oskar ”Oskari” Leivo (aik. Kramplin, 1. toukokuuta 1876 Huittinen – 12. joulukuuta 1921 Pori) oli suomalainen poliitikko, joka oli yksi Suomen ensimmäisistä kansanedustajista. Leivo toimi sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajana vuosina 1907–1909, 1911–1917 ja 1919–1921.[1] Hän vaikutti porilaisessa järjestöelämässä parinkymmenen vuoden ajan, ollen perustamassa muun muassa Osuusliike Kansaa, sanomalehti Sosialidemokraattia sekä Satakunnan sosialidemokraattista piirijärjestöä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oskari Leivon vanhemmat olivat työmies Juho Kramplin (1836–1907) ja Maria Kaarlentytär. Vuosisadan vaihteessa hän työskenteli sekatyöläisenä ja leipurina, ja asui vuoden Ruotsissa ja Saksassa.[1][2] Vuonna 1902 Leivo oli perustamassa Porin ensimmäistä osuuskauppaa Osuusliike Kansaa yhdessä Eetu Salinin kanssa.[3] Vuoden 1905 suurlakon edellä Porin Työväenyhdistys valitsi Leivon vastaperustetun Satakunnan työväen herätystoimikunnan puheenjohtajaksi, ja lakon aikana hän toimi Porin suurlakkokomitean puheenjohtajana.[4][5] Lakon jälkeen Leivo ja Mikko Vaara (ent. Malmberg) palkattiin sosialidemokraattisen puolueen kiertäviksi puhujiksi eli agitattoreiksi Turun läänin pohjoiseen vaalipiiriin. Ensimmäisen vuoden aikana hän piti eri puolilla Satakuntaa yhteensä 92 puhetta, jotka keräsivät yli 21 000 kuulijaa.[6]

Kansanedustajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1906 Leivo osallistui Satakunnan sosialidemokraattisen piirijärjestön sekä Sosialidemokraattia julkaisemaan ryhtyneen Osuuskunta Kehityksen perustaviin kokouksiin.[6][7] Hän alkoi työskentelemään Sosialidemokraatin toimittajana, ja 1907 eduskuntavaaleissa Leivo valittiin ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi. Vuonna 1908 Leivo siirtyi kahdeksi vuodeksi Vaasassa ilmestyneen Vapaan sanan päätoimittajaksi. Hänet valittiin uudelleen eduskuntaan 1908 ja 190, mutta vuoden 1910 vaaleihin Leivo ei lähtenyt mukaan, vaan ryhtyi Poriin palattuaan viljelemään kaupungin vuokrapalstoja muun muassa Hanhiluodossa. Leivo nousi jälleen eduskuntaan 1911, jonka jälkeen hänet valiittiin uudelleen vuosina 1913 ja 1916.[1][8] Vuonna 1913 Leivo toimi Porin työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja 1915–1917 Satakunnan sosialidemokraattisen piirijärjestön puheenjohtajana.[9][10]

Leivo tunnettiin maltillisena sosialidemokraattina.[11] Vuoden 1908 piirikokouksessa Leivo tuomitsi anarkistit, jotka hänen mukaansa yrittivät tunkeutua sosialidemokraattisiin järjestöihin ajamaan omia tarkoitusperiään. Samassa puheessa Leivo tuomitsi myös yleisen vallankumouksellisuuden.[12] Heinäkuussa 1917 Leivo sovitteli Huittisten meijerikahakkaa senaatin lähettämänä edustajana yhdessä maaherra Mikko Collanin kanssa. Tilanteen rauhoituttua piirisihteeri Wilho Laine moitti Leivon myötäilleen liikaa tuottajia, minkä hän itsekin myönsi.[13] Elokuussa järjestetyssä piirikokouksessa Leivo tuomitsi kaikki väkivaltaisuudet piiritoimikunnan muiden johtohahmojen, kuten Wilho Laineen, Jussi Rainion ja Fanny Ahlforsin tavoin.[14] Myöhemmin syksyllä joukko työllisyytöissä olleita miehiä saartoi kaupunginvaltuuston 16 tunniksi Porin raatihuoneelle palkkakiistan vuoksi. Tilanne raukesi Leivon johdolla käytyihin neuvotteluihin, joihin osallistuivat myös Frans Koskinen ja Tahvo Ruotsalainen.[15] Vielä aivan sisällissodan kynnyksellä tammikuussa 1918 Leivo rauhoitteli Ahlaisten torppareita estäen heidän suunnittelemansa verolakon.[16]

Sisällissota ja viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan aikana Leivo pysytteli erillään punaisten hallinnosta, mutta siitä huolimatta häntä syytettiin osanotosta kapinaan. Marraskuussa 1918 valtiorikosoikeus kuitenkin vapautti Leivon kaikista syytteistä, ja hän pystyi jatkamaan poliittista toimintaansa. Joulukuussa 1918 Leivo muodosti SDP:n ylimääräisen puoluekokouksen puheenjohtajiston yhdessä Väinö Tannerin ja Anton Kotosen kanssa.[17][18] Samassa kuussa hän johti kokousta, jossa Porin sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö käynnisti toimintansa uudelleen.[19] Leivo valittiin jälleen eduskuntaan kevään 1919 vaaleissa. Niiden jälkeen hän sai 1 000 markan sakon oikeusministeriön takavarikoiman vaalimateriaalin levittämisestä. Leivo oli jakanut Taavi Tainion lähettämää lehtistä Sorron yöstä nouskaa sekä sosialidemokraattisille vaalitoimitsijoille tarkoitettua kirjasta.[20][21]

Leivo oli Porin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1918 kuolemaansa saakka. Viimeiset vuotensa V kaupunginosassa asunut Leivo kuoli suolistossa tapahtuneeseen verensyöksyyn Porin kaupunginsairaalassa joulukuussa 1921.[11][22] Hänet on haudattu Käppärän hautausmaalle.[23] Leivon tilalle eduskuntaan nousi Wivi Roslander.[11]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leivo puoliso oli Hilda Josefina Wallin, jonka kanssa hän solmi raastuvanoikeuden määräämän siviiliavioliiton joulukuussa 1907. Raastuvanoikeus julisti avioliiton Wallinin vaatimukaesta.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Oskari Leivo Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.5.2007.
  2. ↑ Punaset I : sosialidemokratisten edustajien kuvat ja elämäkerrat 1907–1909, s. 40. Helsinki: Työväen Sanomalehti Oy, 1907.
  3. ↑ Osuuskauppayhdistys Poriin. Kansan Lehti, 25.3.1902, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020.
  4. ↑ Kontula, Arvi ; Rantanen, Vilho: Taistelujen tie : Porin Työväenyhdistyksen 60-vuotishistoriikki 1887–1947, s. 90–92. Pori: Porin Työväenyhdistys, 1947.
  5. ↑ Seppälä, Aarne: Valosta varjoon ja vaikuttajaksi. Työväenliikkeen nousu suomalaisessa yhteiskunnassa : Porin Työväenyhdistys ry 1887–2005, s. 82. Pori: Porin Työväenyhdistys, 2005. ISBN 952-91908-9-1.
  6. ↑ a b Rajala, Pertti: Punaista on aate : Satakunnan Sosialidemokraatit ry 100 vuotta, s. 16–17. Pori: Satakunnan Sosialidemokraatit, 2005. ISBN 952-91969-3-8.
  7. ↑ Seppälä 2005, s. 108–109.
  8. ↑ Porin uutisia. Vuokraoikeuksien siirto. Satakunnan Sanomat, 25.7.1915, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020.
  9. ↑ Seppälä 2005, s. 114.
  10. ↑ Rajala 2005, s. 77.
  11. ↑ a b c Kansanedustaja Oskari Leivo kuollut. Satakunnan Kansa, 13.12.1921, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020.
  12. ↑ Rajala 2005, s. 41.
  13. ↑ Rajala 2005, s. 47–48.
  14. ↑ Rajala 2005, s. 54.
  15. ↑ Seppälä 2005, s. 139–140.
  16. ↑ Heino, Ulla: Ahlaisten historia, s. 644–645. Pori: Porin kaupunki, 1979. ISBN 951-99220-1-6. DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa (PDF).
  17. ↑ Leivo, Oskari Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet. 2016. Suomi 100 -hanke. Viitattu 26.4.2020.
  18. ↑ Ent. edustaja Oskari Leivo vapautettu. Työn Valta, 9.11.1918, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020.
  19. ↑ Seppälä 2005, s. 159.
  20. ↑ Herr Oskar Leivo som utspridare av brottsliga valproklamationer. Björneborgs Tidning, 7.3.1919, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020. (ruotsiksi)
  21. ↑ För spridande av uppvigglingslitteratur. Björneborgs Tidning, 21.3.1919, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020. (ruotsiksi)
  22. ↑ Huutokauppa. Satakunnan Kansa, 25.4.1922, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020.
  23. ↑ Hautauksia. Satakunnan Kansa, 20.12.1921, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020.
  24. ↑ Pikku uutisia. Turun Sanomat, 21.12.1907, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.4.2020.


Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oskari_Leivo&oldid=21381567”