Fanny Ahlfors

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fanny Ahlfors
Fanny Ahlfors.jpg
Kansanedustaja
1.4.1919–1.9.1927, 21.10.1930–31.8.1933
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt21. maaliskuuta 1884
Ulvila
Kuollut13. tammikuuta 1947 (62 vuotta)
Pori
Ammatti järjestötoimitsija
Puoliso Hjalmar Ahlfors (1904–)

Fanny Augusta Ahlfors (os. Dunder, 21. maaliskuuta 1884 Ulvila13. tammikuuta 1947 Pori) oli suomalainen poliitikko, joka toimi sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajana vuosina 1919–1927 ja 1930–1933. Tasavallan presidentin valitsijamiehenä Ahlfors oli 1925 ja 1931. Hän oli myös Porin kaupunginvaltuuston jäsen.[1]

Elämä ja poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahlfors syntyi Porin Uudenkoiviston esikaupunkialueella, jonka tuolloin kuului Ulvilan kuntaan. Hänen vanhempansa olivat Ylistarosta kotoisin ollut entinen aliupseeri Jakob Dunder (1844–1918) ja Nakkilan Tattarassa syntynyt Johanna Juhanantytär Kuusisto (1843–1918). Fanny oli kahdeksanlapsisen perheen nuorin. Kansakoulun käytyään Ahlfors työskenteli muun muassa Porin puuvillatehtaalla. Vuonna 1904 hän solmi avioliiton Kauvatsalta muuttaneen posteljoonin Juho Hjalmar Ahlforsin (s. 1883) kanssa. Vuosien saatossa heidän kodistaan muodostui kaupungin työväenliikkeen vaikuttajien kokoontumis- ja tapaamispaikka. Myös Hjalmar Ahlfors oli aktiivisesti mukana työväenliikkeessä toimien muun muassa sosialidemokraattien piirisihteerinä. Pariskunta oli lapseton.[2]

Fanny Ahlfors oli mukana sosialidemokraattisen puolueen toiminnassa 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Yhdistymisvapauden tultua voimaan hänet valittiin vuonna 1906 Sosialidemokraattia julkaisemaan ryhtyneen Osuuskunta Kehityksen ensimmäiseen johtokuntaan, vastaperustetun Turun ja Porin läänin pohjoisen vaalipiirin sosialidemokraattisen piirijärjestön johtokuntaan sekä Porin Työväenyhdistyksen johtokuntaan.[3][4] Hän toimi Porin Työväenyhdistyksen naisyhdistyksen puheenjohtajana yli 40 vuoden ja Satakunnan sosialidemokraattisen naisjärjestön puheenjohtajana 30 vuoden ajan. Lisäksi hän vaikutti muun muassa sosialidemokraattisessa raittiusliikkeessä ja toimi viimeisinä vuosinaan Porin Ensi Koti -yhdistyksen puheenjohtajana.[2]

Porin kaupunginvaltuustoon Ahlfors nousi ensimmäisen kerran työväenneuvoston asettamana helmikuun vallankumouksen jälkeen maaliskuussa 1917. Hän oli valtuuston ensimmäisiä naisjäseniä yhdessä Aino Forstenin, Tekla Johanssonin ja Hilma Laineen kanssa. Naisille Porissa myönnetyt neljä paikkaa olivat harvinaisia koko maassa, sillä naisille avautui mahdollisuus valtuustojen jäsenyyteen vasta samana vuonna hyväksytyn uuden kunnallisvaalilain myötä.[5] Levottomuuksien lähestyessä Ahlfors tuomitsi väkivallan jo elokuussa 1917 pidetyssä sosialidemokraattien piirikokouksessa.[6] Sisällissodan aikana hän toimi punaisten kunnallishallinnossa, mutta ei joutunut valtiorikosoikeuteen, mikä mahdollisti poliittisen toimintannan jatkamisen heti sodan jälkeen.[5] Ahlforsin veljet Kaarlo Jalmari (s. 1874) ja Yrjö Jalmari (s. 1898) kuolivat keväällä 1918 Hämeenlinnan vankileirillä, mikä osaltaan johti heidän iäkkäiden vanhempiensa kuolemaan vielä samana vuonna.[2][7]

Joulukuussa 1918 Ahlfors oli uudelleenkäynnistämässä Porin sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön toimintaa ja tammikuussa 1919 hän ryhtyi uudelleen toimintansa käynnistäneen Porin Työväenyhdistyksen naisosaston puheenjohtajaksi.[8] Vuosina 1919–1920 Ahlfors toimi myös Satakunnan sosialidemokraattisen piirijärjestön puheenjohtajana.[9] Eduskuntaan hänet valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1919 vaaleissa, ja vielä uudelleen 1922, 1924 ja 1930. Kansanedustajakausiensa jälkeen Ahlfors toimi Porin kansanhuollon johtajana 1939–1945.[1] Hänet on haudattu Poriin Käppärän hautausmaalle.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fanny Ahlfors. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 4.1.2007.
  2. a b c Rajala, Pertti: Punaista on aate : Satakunnan Sosialidemokraatit ry 100 vuotta, s. 81–83. Pori: Satakunnan Sosialidemokraatit, 2005. ISBN 952-91969-3-8.
  3. Seppälä, Aarne: Valosta varjoon ja vaikuttajaksi. Työväenliikkeen nousu suomalaisessa yhteiskunnassa : Porin Työväenyhdistys ry 1887–2005, s. 108–109, 118. Pori: Porin Työväenyhdistys, 2005. ISBN 952-91908-9-1.
  4. Rajala 2005, s. 16.
  5. a b Lintunen, Tiina: Punaisten naisten tiet : valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet, s. 87–88. Turun yliopiston väitöskirja. Turku: Turun yliopisto, 2015. ISBN 978-951-29622-8-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. Rajala 2005, s. 54.
  7. Vuosina 1914–22 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedosto Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 10.4.2020.
  8. Lintunen 2015, s. 194–195.
  9. Rajala 2005, s. 123.
  10. Käppärän merkkihenkilöhaudat (PDF) 17.11.2017. Porin evankelisluterilainen seurakuntayhtymä. Viitattu 8.4.2020.