P. A. Leskinen
| P. A. Leskinen | |
|---|---|
 P. A. Leskinen vuonna 1926. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.4.1919–4.9.1922
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Viipurin läntinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. helmikuuta 1876 Karttula |
| Kuollut | 7. elokuuta 1952 (76 vuotta) Kotka |
| Ammatti | työmies |
Petter August Leskinen (20. helmikuuta 1876 Karttula – 7. elokuuta 1952 Kotka) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919–1922.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karttulan Airakselassa syntyneen Petter August Leskisen vanhemmat olivat Kuopion pitäjän Kehvosta kotoisin ollut mäkitupalainen David Leskinen (1849-1928) ja Maria Henrika Airaksinen (1844-1881). Leskinen oli jo nuoresta pitäen muun muassa rautatietyömailla ja metsätöissä, kunnes muutti vuosisadan vaihteessa Haminaan. Hän työskenteli lautatarhoilla Haminassa ja Kotkassa sekä vuodesta 1938 lähtien kirvesmiehenä Haminassa.[1][2]
Vuonna 1905 Leskinen liittyi Haminan työväenyhdistykseen ja toimi sen puheenjohtajana 1912-1918. Vuonna 1914 hän oli perustamassa Haminan ja ympäristön Osuuskauppaa. Leskinen savustettiin ulos liikkeen hallintoneuvostosta sisällissodan jälkimainingeissä, jonka jälkeen hän hankki kaupunkiin edistysmielisen Kyminlaakson Osuusliikkeen myymälän. Leskinen kuului myös Kyminlaakson Osuusliikkeen edustajistoon.[1][2]
Leskinen oli kansanedustajana vaalikauden 1919–1922. Vuonna 1926 hänet valittiin uudelleen Haminan työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi. Leskinen oli myös Vehkalahden kunnanvaltuuston jäsen sekä Haminan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen.[1][2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettar August Leskisen puoliso oli Pielavedessä syntynyt Maria Niskanen (1882-1958), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1906.[1] Kansanedustaja Martti Leskinen oli hänen velipuolensa.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e P. A. Leskinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 9.1.2016.
- ↑ a b c P. A. Leskinen 60-vuotias. Eteenpäin, 20.2.1936, nro 20, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.10.2024.
|
