Otto Andersson (kansanedustaja, 1881–1925)
| Otto Andersson | |
|---|---|
 Otto Andersson 1920-luvulla. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.4.1919–4.9.1922
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. huhtikuuta 1881 Munsala |
| Kuollut | 16. syyskuuta 1925 (44 vuotta) Pietarsaari |
| Ammatti | maanviljelijä |
Isak Otto Andersson (10. huhtikuuta 1881 Munsala – 16. syyskuuta 1925 Pietarsaari) oli suomalainen poliitikko ja työväenliikkeen vaikuttaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919–1922.[1] Hän oli niin sanotun munsalasosialismin perustajia ja liikkeen ensimmäinen johtohahmo.[2][3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talonpoikaisperheeseen syntynyt Otto Andersson kävi Anders Svedbergin Munsalan Storsvediin perustamaa kansakoulua, jossa hänen luokkatoverinaan oli muun muassa J. J. Huldén. Andersson oli kiinnostunut kasvitieteestä. Hän luki kaikki käsiinsä saamat Carl von Linnén kirjat ja haaveili ryhtyvänsä kukanviljelijäksi.[4] Vuosisadan vaihteessa Andersson lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin. Vuonna 1904 San Franciscossa sementtimiehenä työskennellyt Andersson liittyi Amerikan sosialistisen puolueen jäseneksi ja ryhtyi opiskelemaan sosialismin teoriaa tutustumalla muun muassa Karl Marxin, Friedrich Engelsin, Karl Liebknechtin, Emile Vandervelden ja Achille Lorian teoksiin. Hän palasi kotimaahan 1906 käytyään työnhaussa Alaskan kaivoksilla, joissa olosuhteet olivat surkeita ja työnantajien tukahduttaman ay-liikkeen toiminta mahdotonta.[5]
Munsalasosialismi syntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeen palattuaan Andersson ryhtyi viljelemään kotitilaansa Peltmon kylässä.[5] Vuosina 1910–1911 hän opiskeli Jönköpingissä toimineessa Per Rösiön maaviljelyskoulussa. Munsalassa Anderssonin ympärille syntyi sosialistinen liike, johon liittyi myös muita Pohjois-Amerikassa aatteeseen tutustuneita entisiä siirtolaisia kuten hänen matkakumppaninsa Erik J. Helsing sekä K. J. Neuman.[2][6] Vuonna 1912 Andersson oli herättämässä henkiin Jakob Näsin perustaman Munsalan työväenyhdistyksen hiipunutta toimintaa.[7][8] Hänellä oli myös merkittävä rooli Storsvedin työväentalon rakentamisessa.[9] Vaikka Andersson oli aseellista vallankumousta vastustanut pasifisti, yrittivät suojeluskuntalaiset vangita hänet sisällissodan alkupäivinä. Andersson onnistui karkaamaan pidättäjiltään ja liittymään parinkymmenen munsalalaisen sosialistin ryhmään, joka pakeni Merenkurkun yli Uumajaan. Miehet internoitiin ja karkotettiin takaisin Suomeen, ennen kuin paikalliset sosialidemokraatit ehtivät anomaan heille turvapaikkaa. Lopulta Andersson joutui piileskelemään parin kuukauden ajan kotiseutunsa metsissä odottaen sodan loppumista ja tilanteen rauhoittumista.[6][10]
Valtakunnanpolitiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andersson oli ehdokkaana useita kertoja jo ennen sisällissotaa, mutta hänet valittiin eduskuntaan vasta 1919, jolloin SDP sai Vaasan pohjoisesta vaalipiiristä kaksi paikkaa. Seuraavissa vaaleissa sosialidemokraateilla ei katsottu olevan mahdollisuuksia asemiensa säilyttämiseen, joten 1922 Andersson lähti ehdolle Uudellamaalla, mutta jäi sielläkin varasijalle.[6] Presidentin valitsijamiehenä hän oli 1925.[1] Andersson tunnettiin myös kirjallisista harrastuksistaan. Hän toimi Österbottens Folkbladin ja Arbetarbladetin avustajana. Andersson runoja julkaistiin työväenlehdissä ja vuonna 1920 hänen näytelmänsä Midsommarnatten på Sandskär voitti Fram-kustantamon kirjoituskilpailun. Pitkään sydänvaivoista kärsinyt Andersson kuoli keuhkokuumeeseen Malmin sairaalassa Pietarsaaressa 44-vuotiaana.[6] Hänet on haudattu Munsalan hautausmaalle.[11]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Otto Anderssonin puoliso oli Ester Elisabet Nyby (1892–1954), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1915.[1] Perheessä oli viisi lasta.[12] Miehensä kuoleman jälkeen Ester Anderssom jatkoi kotitilansa viljelyä ja hänestä tuli myös yksi Munsalan sosialidemokraattisen liikkeen kantavista voimista.[13]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Midsommarnatten på Sandskär. Nimimerkillä ”Otto Dickman”. Vasa: Fram, 1920.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Otto Andersson (kansanedustaja, 1881–1925) Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 13.9.2008.
- ↑ a b Fellman, Ida: Munsalasocialismen – från USA till Österbotten 8.9.2006. Svenska Yle. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Mister J:son [Axel Åhlström]: Minnets maning. Arbetarbladet, 25.9.1925, nro 110, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Läktar-Jakob [J. J. Huldén]: Bort dö dina fränder... Nya Tidningen, 26.9.1925, nro 39, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ a b Andersson, Otto: Bönder son lantdagsmannakandidater för Österbottens svensktalande socialister. Arbetet, 29.7.1913, nro 57, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Otto Andersson död. Arbetarbladet, 18.9.1925, nro 107, s. 1, 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Näs, Jakob Uppslagsverket Finland. 2009–2012. Svenska folkskolans vänner. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ När polisen spelar socialistagitator. Österbottens Folkblad, 1.3.1912, nro 9, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Från Munsala-bygden. Arbetarbladet, 14.1.1938, nro 6, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Munsalasocialismen: inbördeskriget (Katkelma Ann-Britt Almqvistin dokumenttielokuvasta "Den vida världen är vårt fosterland", 1975) 23.6.2011. Yle Arenan. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Otto Anderssons gravfärd. Arbetarbladet, 25.9.1925, nro 110, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Entinen kansanedustaja Otto Andersson kuollut. Suomen Sosialidemokraatti, 18.9.1925, nro 215, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ Mister J:son [Axel Åhlström]: Rullan går... Arbetarbladet, 9.5.1930, nro 53, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
| ||||||
| ||||||||||||||
