Leinosen vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Leinonen ja Saara Greeta Kemppainen. Hän kävi kansakoulun ja suoritti konekutomakurssin. Leinonen työskenteli palkkatyöläisenä ja työnjohtajana maanviljelys-, karjanhoito- ja meijeritöissä. Hän oli siirtolaisena Yhdysvalloissa muutamia vuosia vuodesta 1909 alkaen. Kun Leinonen palasi Suomeen, hänestä tuli konekutomaliikkeen omistaja Helsingissä. Hän toimi myös sosialidemokraattisen puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen puhujana ja luennoitsijana.[1]
Leinonen oli kansanedustajana 1919–1929, ja hän edusti Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Leinonen oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1925 presidentinvaaleissa ja hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuustossa. Leinonen kuului lisäksi sosialidemokraattisen naisliiton liittotoimikuntaan.[1]
Maaliskuussa 1929 Leinonen sai 10 kuukautta vankeutta väärästä valasta ja väärästä ilmiannosta. Samalla hän menetti myös kansalaisluottamuksensa ja joutui näin ollen luopumaan kansanedustajantoimestaan.[2] Leinonen syyllistyi väärään valaan vuonna 1927 tapahtuneessa aviolapseksi julistamista koskeneessa oikeudenkäynnissä, jossa häntä kuultiin todistajana.[3] Sosialidemokraattien Otto Marttila nousi eduskuntaan Leinosen tilalle.[1]