Helsingin työväentalo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin työväentalo
Folkets hus Berghäll.jpg
Osoite Paasivuorenkatu 5 A
Sijainti Helsinki
Koordinaatit 60°10′43″N, 024°56′50″E
Rakennustyyppi työväentalo, kokous- ja kongressikeskus
Valmistumisvuosi 1908
Suunnittelija Karl Lindahl
Omistaja Helsingin Työväenyhdistys ry
Julkisivumateriaali graniitti
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Paasitorni Kaisaniemen suunnasta nähtynä.

Helsingin työväentalo eli Paasitorni on Hakaniemen Siltasaaressa sijaitseva rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas kokous- sekä kongressikeskus. Arkkitehti Karl Lindahl suunnitteli paikalle jugendtyylisen rakennuksen, jonka vanhin osa valmistui vuonna 1908 työväestön kokous- ja vapaa-ajanvieton paikaksi ja se toimi pitkään varsinaisena työväentalona.[1]

Kokouskeskuksena Paasitornin toimintaa on kehitetty 1990-luvun puolesta välistä alkaen. Nykyisin Paasitornisssa on lähes 30 kokous- ja juhlakäyttöön soveltuvaa tilaa 8–800 hengelle, neljä ravintolaa (Paasiravintola, Paasin Kellari, Juttutupa ja Graniittilinna) sekä 170 huoneen hotelli Scandic Paasi. Paasitornin edustalla Eläintarhanlahdella on keväällä 2015 avattu 200-paikkainen kelluva ravintolapaviljonki, ravintola Meripaviljonki.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin työväenyhdistyksen rakennuttama työväentalo valmistui vuonna 1908. Sen julkisisivu tehtiin rakennuspaikalta louhitusta graniitista, jota varastoitiin myös vuonna 1925 valmistunutta laajennusosaa varten. Lisäksi kiveä käytettiin tonttia ympäröivään aitaan sekä viereisen rantakadun päällystämiseen. Rakennuksen vanhin osa edustaa tyylisuunnaltaan myöhäisjugendia. Julkisivua, pääportaikkoa ja juhlasalia koristavat erilaiset työkaluaiheet ja ammattikuntien symbolit. Lisäksi koristelu käsittää geometrisia kuvioita ja luontoaiheisia ornamentteja. Sisääntulokerroksessa sijaitsevan Siltasaari-salin seiniä puolestaan koristavat muusikkoaiheiset friisit 1920-luvulta, jolloin paikalla toimi elokuvateatteri.[2]

Sisällissodan loppuvaiheessa käydyn Helsingin taistelun aikana huhtikuussa 1918 työväentalo vaurioitui pahoin ja sen torni sekä juhlasali jouduttiin rakentamaan uudelleen. Arkkitehti Karl Lindahl suunnitteli myös vuonna 1925 valmistuneen lisärakennuksen. Hänen käsialaansa ovat lisäksi juhlasalin loisteliaat valaisimet. 1920-luvun klassismia edustavan laajennuksen yhteydessä valmistuivat nykyinen pääsisäänkäynti, ala-aula ja toisen kerroksen ravintolasali. 1990-luvun puolivälissä rakennusta entisöitiin alkuperäissuunnitelmien mukaisesti, muun muassa ravintola ja ala-aula palautettiin 1920-luvun asuunsa. Vanhalla puolella sijaitsevat kokoustilat remontoitiin 2000-luvun alussa, jolloin ne myös nimettiin talon historiassa vaikuttaneiden henkilöiden mukaan. Muutamaa vuotta myöhemmin kunnostettiin myös rakennuksen torniosa.[2]

Ravintolatoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1883 perustettu Helsingin Työväenyhdistys aloitti ravintolatoiminnan vuotta myöhemmin kaupungin keskustassa Kaivokadulla. Juttutuvaksi kutsuttu ravintola muutti 1908 Yrjönkadun ”Torpalta” uuden työväentalon tiloihin Säästöpankinrantaan. Sen asiakkaisiin lukeutuivat muun muassa Otto Wille Kuusinen ja Vladimir Lenin, joiden mukaan eräs nurkkapöytä tunnetaan edelleen ”vallankumouspöytänä”. Kieltolain ajan suljettuna ollut Juttutupa avasi ovensa jälleen vuonna 1932 ja sai täydet anniskeluoikeudet kaksi vuotta myöhemmin. Raittiusliikkeen painostuksesta se kuitenkin suljettiin pian, jolloin tilalle tuli kustannusosakeyhtiö Tammen kirjavarasto ja myöhemmin Demarin paino- ja varastotilat. Ravintolatoiminta Juttutuvassa alkoi vuosikymmenten tauon jälkeen uudelleen vappuna 1979. Vuonna 1982 avattiin kaksi uutta kabinettia, joissa 1980-luvulla käytiin muun muassa hallitusneuvotteluja.[3]

Niin sanottu Graniittilinna toimi Helsingin Jyryn urheilusalina rakennuksen valmistumisesta aina seuran lakkauttamiseen vuoteen 1930 saakka. Vuonna 1917 Helsingin punakaarti majoittui alakerran tiloihin ja voimistelusali toimi asevarastona sisällissodan päättymiseen saakka. Jyryn lakkauttamisen jälkeen perustettiin SDP:n oma urheiluseura Tarmo, joka 1931 muutti siltä jääneisiin tiloihin. Tarmon muutettua rakennuksesta 1982, sali vuokrattiin ensin tanssiteatteri Raatikolle ja sen jälkeen Helsingin kaupungin liikuntavirastolle. Voimistelusalin tilalle avattiin ravintola Graniittilinna vuonna 2004.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma, s. 264. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-1844-4.
  2. a b Historia Paasitorni. Viitattu 24.1.2016.
  3. Historia Juttutupa. Viitattu 24.1.2016.
  4. Historia Graniittilinna. Viitattu 24.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]