Kössi Koskinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kustaa Adolf "Kössi" Koskinen (21. huhtikuuta 1874 Hämeenlinna29. syyskuuta 1942 Espoo[1]) oli suomalainen ravintoloitsija ja työväenliikkeen aktiivi. Alkujaan maalarina työskennellyt Koskinen pyöritti useita kansankeittiöitä ja vaikutti lyhyen aikaa myös toimittajana. Hän oli yksi varhaisen suomalaisen työväenliikkeen keskeisistä hahmoista, joka osallistui muun muassa Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen edeltäjän Suomen Työväenpuolueen perustavaan kokoukseen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskinen syntyi hämeenlinnalaisen vanginvartijan perheeseen, mutta hänen isänsä kuoli Koskisen ollessa vasta vajaan vuoden ikäinen. Kokonaan orvoksi hän jäi 11-vuotiaana, jonka jälkeen Kössi muutti veljensä Oskarin kanssa sukulaisten hoiviin. Myöhemmin Koskinen työskenteli maalarina eri puolilla Suomea ja harjoitti ammattiaan myös ulkomailla, josta hän työväenaatteen lisäksi omaksui myös ruotsin ja saksan kielet.[2]

Keski-Euroopassa Koskinen tutustui sikäläisiin kansankeittiöihin ja perusti vastaavia myös Suomeen. Hänen ensimmäinen ruokalansa aloitti toimintansa Porissa, jonka jälkeen Koskinen perusti niitä vielä Helsinkiin, Tampereelle, Tallinnaan ja Pietariin. Helsingissä hänellä oli kaksi ruokalaa, joista toinen sijaitsi aivan kaupungin ydiskeskustassa Uudella ylioppilastalolla. Koskinen toimi yhdessä puolisonsa Annan kanssa ravintoloitsijana aina vuoteen 1921 saakka, jonka jälkeen hän vetäytyi Espooseen viljelemään vuonna 1905 omistukseensa hankkimaa Bergansin tilaa.[2] Sen tuotanto oli alusta asti käytetty Koskisen Helsingissä omistamien kansankeittiöiden tarpeiksi ja tähteet taas tuotiin takaisin Bergansin sikalaan.[3]

Koskinen vaikutti huomattavasti nykyisten Perkkaan ja Leppävaaran alueiden kehitykseen. Hänen aikanaan Bergansin tilan päärakennuksessa aloitti toimintansa vuonna 1906 Leppävaaran ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu ja vuotta myöhemmin tilasta erotettiin yli 200 tonttia, jotka nykyään muodostavat vanhimman osan Lintuvaaran kaupunginosasta.[4] Koskisen palstoittamille tonteille muutti lähinnä työväestöä, mutta myös tunnettuja taiteilijoita kuten Kasimir Leino ja Katri Vala.[5] Myöhempinä vuosinaan hän toimi lisäksi Leppävaaran Sähkö Oy:n toimitusjohtajana.[2]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskinen toimi aktiivisesti muun muassa maalareiden ammattiyhdistyksessä.[6] 1890-luvulla hän kuului Taavi Tainion ja Eetu Salinin ohella "rähinöitsijöinä" pidettyyn ryhmään, joka Helsingin Työväenyhdistyksessä pyrki eroon sen työnantajavetoisesta wrightilaisesta suuntauksesta.[7] Vuonna 1899 Koskinen osallistui sen edustajana Turussa järjestettyyn Suomen Työväenpuolueen perustavaan kokoukseen.[8] Koskinen, Salin ja Tainio olivat tavanneet jo muutamaa vuotta ennen kokousta Tukholmassa, missä he suunnittelivat menettelytapoja sosialismin levittämiseen suomalaisen työväestön pariin.[9]

Vuonna 1899 Koskinen toimi lyhyen aikaa myös Tampereella ilmestyneen Kansan Lehden ensimmäisenä ja tuolloin myös ainoana palkattuna toimittajana. Hän teki lehteä yhdessä puolisonsa Annan kanssa, mutta ajautui pian riitoihin kirjapainonomistajan J. V. Hellbergin kanssa, joka ei suostunut enää painamaan lehteä, mikäli Koskinen jatkaa toimittajana. Hänen katsottiin työväenasian sijaan keskittyneen lähinnä "skandaalikirjoituksiin" ja elokuussa 1899 toimittajaksi vaihtuikin oululainen puuseppä M. V. Vuolukka. Koskisen aikana oli myös alkanut vastakkainasettelu Kansan Lehden ja toisen työväenlehden Työmiehen välillä. Hän kritisoi lehden päätoimittajaa Matti Kurikkaa pitäen itse työväenliikkeen keskeisenä tehtävänä Suomen autonomian puolustamista, eikä luokkataistelua kuten Työmiehen linja oli.[10] Vuonna 1898 Koskinen oli itse ollut mukana perustamassa Työmiehen kirjapainoa.[11]

Koskinen aiheutti työväenliikkeen sisällä hämmennystä myös myöhemmin. Vuoden 1903 Forssan puoluekokouksessa pitämässään puheessa hän vähätteli torppareiden intoa yhteiskunnalliseen heräämiseen ja luokkatietoisuuteen. Koskinen siteerasi Karl Kautskya, jonka mukaan kartanonherra oli helpompi saada kääntymään sosialistiksi kuin hänen renkinsä. Lisäksi Koskinen luonnehti torppareita yleisesti yksinkertaisiksi ja sivistymättömiksi, todeten heidän asemansa parantamisen olevan epäkiitollista puuhaa, koska he eivät itse halua nousta alistetusta asemastaan. Puoluekokousväki piti Koskisen puheita sopimattomana ja häntä vaadittiin jopa erotettavaksi Työväenpuolueesta.[12]

Hän toimi useita vuosia myös Espoon kunnanvaltuutettuna, mutta vaihtoi myöhemmin SDP:stä kokoomukseen.[2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskinen avioitui vuonna 1898 Anna Pusan (1874–1955) kanssa. Pusa oli myös työväenliikkeen aktiiveja, joka toimi palvelijayhdistyksessä. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä ja yksi poika.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kustaa Adolf Koskinen Geni. Viitattu 22.7.2015.
  2. a b c d e Tarina Bergans Kiinteistöt Oy. Viitattu 22.7.2015.
  3. Perkkaa – tila kartanoiden välissä 7/2012. Matinkylä – Olari. Viitattu 22.7.2015.
  4. Perkkaa – Vermo Espoon kotikaupunkipolut. Viitattu 22.7.2015.
  5. Viikon nimi: Harakka Espoon kaupunki. Viitattu 22.7.2015. [vanhentunut linkki]
  6. Suomen Maalarien ensimmäinen yleinen edustajainkokous Helsingissä Työväen arkisto. Viitattu 22.7.2015.
  7. Taavi Tainio: Sosialistinen katkismus 11.2.2013. Sosialismi.net. Viitattu 22.7.2015.
  8. Suomen Työväenpuolueen perustavan kokouksen pöytäkirja s. 9–11. Työväen arkisto. Viitattu 22.7.2015.
  9. SALIN, Eetu
 Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 22.7.2015. (ruotsiksi)
  10. Tanni, Sanna: Kisällistä työväen herättäjäksi – Yrjö Mäkelinin Tampereen aika nuoruusvuosista suurlakkoon, s. 19. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio
  11. Eget tryckeri för tidningen "Työmies" 1.10.1898. Gutemberg. Viitattu 22.7.2015.
  12. Kokous, joka jatkuu yhä Lasse Lehtinen. Viitattu 22.7.2015.