Työväenkulttuuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työväenkulttuuri muodostui, kun teollistumisen myötä (Suomessa noin vuosina 1870–1950) syntyi tehdastyöväestö ja kun se alkoi työväenliikkeen myötä saada vähitellen oikeuksia. Korjattiin pahimpia työväen kokemia epäkohtia, kuten lapsityötä ja ylipitkää työaikaa. Lisääntynyt vapaa-aika synnytti tehdaspaikkakunnille omaehtoista kulttuuria työväentalojen piirissä teattereineen, iltamineen ja symboleineen.[1] Tämä työväenliike antoi vähävaraisille mahdollisuuden osallistua erilaisiin taide- ja liikuntamuotoihin.[2]

Alkuaan tehtaan työnantaja muodosti holhoavan ja läheisen (patriarkaalisen) suhteen työntekijöihinsä. Se ilmeni niin, että työnantaja kustansi työntekijöille asuntoja, kouluja ja terveydenhoitoa. 1890-luvulta alkaen tämä suhde alkoi murtua, ja huolenpito siirtyi yhteiskunnalle ja työntekijän omalle vastuulle. Työväestö halusi ottaa vastuun ja vallan päättää asioistaan.[1]

Työväenkulttuuri on osa kansankulttuuria. Maaseudun kansankulttuuri pysyi työväenkulttuurin osana, mutta työväestö vieraantui siitä vähitellen.[1] Työväellä oli voimakas halu sivistää ja kehittää itseään. Se ei kuitenkaan omaksunut eikä hyväksynyt yläluokan tai keskiluokan ajatusmaailmaa, vaan työväenkulttuuri oli niille rinnakkainen tai vastakkainen (vastakulttuuri tai alakulttuuri).[3] Työväestö ei mielellään liittynyt esimerkiksi porvarillisiin urheiluseuroihin, vaan perusti työväen urheiluseuran.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma, s. 212-3. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-1844-4.
  2. Työväenperinteestä koottua Työväenperinne Arbetartradition ry. Viitattu 12.7.2013.
  3. Työväenkulttuuri? Työväenmuseo Werstas (Työväenkulttuurityöryhmän muistio, s. 6, Työväen keskusmuseon julkaisuja 1994:1. Tampere 1994). Viitattu 12.7.2013.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.