Iris Uurto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Iris Uurto, oik. Lyyli Ester Ripatti, o.s. Mielonen (28. tammikuuta 1905 Kerimäki1. huhtikuuta 1994 Kivijärvi)[1] oli suomalainen kirjailija ja runoilija, jonka tuotannolle oli ominaista miehen ja naisen suhteen pohdiskelu.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uurron vanhemmat olivat maanviljelijä Paavo Mielonen ja Maria Pennanen.[2] Hänen puolisonsa oli kirjailija Aku Rautala (1896–1931, oik. August Ripatti). Pariskunnan poika oli kirjailija Aku-Kimmo Ripatti (1931–1994). Uurto tuli ylioppilaaksi 1929 ja opiskeli yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.[2]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulenkantajien ja myös kirjailijaryhmä Kiilan jäsen Uurto kuului siihen 1930-luvun lopun kirjailijoiden ryhmään, joka käsitteli teoksissaan vaistojen psykologiaa ja ruumiin viisautta. Hänen teostensa seksuaalisuutta pidettiin aikoinaan varsin rohkeana. Esikoisteos Ruumiin ikävä (julk. myöh. nimellä Villit henget) herätti huomiota aihepiirillään. Proosan lisäksi Uurto kirjoitti näytelmiä, joille oli leimallista pasifismi, ja siksi hän ei saanut niitä esitetyksi sodan aikana.[3] Lisäksi hän kirjoitti runoja, jotka ilmestyivät kokoelmana Sudet. Uurto asui myöhemmin ulkomailla, romaani Den brinnande ön ilmestyi ruotsiksi.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruumiin ikävä, romaani, 1930
  • Tulta ja tuhkaa, novelleja ja runoja, 1930
  • Kypsyminen, romaani, 1935
  • Rakkaus ja pelko, romaani, 1936
  • Farväl Maria, 1936, alkuteos Kypsyminen, övers. av Olof Enckell
  • Tappra kärleken, 1937, alkuteos Rakkaus ja pelko, övers. av Olof Enckell
  • Timanttilakien alla, 1938
  • Ruumiin viisaus, romaani, 1942
  • Kroppens visdom, roman, 1943
  • Sudet, runokokoelma, 1944
  • Suomalainen kohtalonnäytelmä puolustuspuhe ja hyljätyt murhenäytelmät, 1945
  • Ihana lyhty, 1946
  • Joonas ei välittänyt, romaani, 1950
  • Kapteenin naiset, romaani, 1952
  • Brinnande ön, 1957, alkuteos Palava saari, övers. av Bo Carpelan
  • Armastus ja kartus, 1963, alkuteos Rakkaus ja pelko
  • Puut juuriltaan, 1968
  • Valitut teokset 1–3, 1965–1966

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 294. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  • a b Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Iris Uurto, s. 272-279. Porvoo: WSOY, 1947.
  • Kielletyt kirjat
  • Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Orras, I.H.: Iris Uurto, rakkauden psykologi. Kiilan albumi 45:644–659.
    • Mustonen, Terhi, Rakkaudessa on tämän ajan leima. Iris Uurto perheen ja parisuhteen kuvaajana. PG Oulu, 2004.
    • Uusimäki, Marja-Liisa, Ruumiin ikävästä ruumiin viisauteen Iris Uurron proosatuotanto vv.1930–1942. PG Oulu, 1971.
    • Spinkkilä Tuula, Elämän pitäisi olla toisenlaista – Iris Uurto ja sukupuolten sota, SKS, 2000 (väitöskirja)
    • Tuula Spinkkilän haastattelu
    • Aku-Kimmo Ripatti, Iris, dokumenttiromaani, Pohjoinen, 1988
    • Iris Uurron elämäkerta Kansallisbiografiassa