Feminismi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Naisasialiike)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Feminismi on sosiaalisista ja poliittisista liikkeistä sekä ideologioista koostuva kokonaisuus, joita yhdistää yhteinen päämäärä: saavuttaa poliittinen, taloudellinen, henkilökohtainen ja sosiaalinen sukupuolten tasa-arvo.[1][2][3][4][5] Feminismiin sisältyy näkemys, jossa eri yhteiskunnissa priorisoidaan enemmän miehen näkökulmaa, ja että naisia kohdellaan epäreilusti noissa mainituissa yhteiskunnissa.[6] Pyrkimykset muuttaa tätä sisältävät sukupuolistereotypioita vastaan taistelemista, sekä naisille koulutuksillisten ja ammatillisten mahdollisuuksien luomista, jotka ovat tasa-arvoisia verrattuna miehiin, joilla nuo mahdollisuudet jo ovat.lähde?

Feministiset liikkeet ovat kampanjoineet naisten oikeuksien puolesta, liittyen mm. äänioikeuteen, yrittäjyyteen, työntekoon, reiluun työpalkkaan sekä tasa-arvoiseen palkanmaksuun sukupuolten välillä, omaisuuden omistajuuteen, mahdollisuuteen kouluttautua, tasa-arvoiseen oikeuteen avioliitossa ja äitiyslomaan. Feministit ovat myös tehneet töitä laillisten aborttien ja sosiaalisen integraation puolesta, ja suojellakseen naisia ja tyttöjä raiskauksilta, seksuaaliselta pahoinpitelyltä, sekä perheväkivallalta.[7] Myös muutokset pukeutumisessa ja hyväksyttäviksi luokitellut fyysiset aktiviteetit ovat olleet osa feminististisiä liikkeitä.[8]

Jotkut tutkijat huomioivat feminististen kampanjoiden olleen suurin liikkeellepanija monien suurien, yhteiskunnallisten muutosten takana naisten puolesta, varsinkin Lännessä, jossa heille annetaan tunnustusta naisten äänioikeuden, sukupuolineutraalin kielen, naisten lisääntymiseen liittyvien oikeuksien (sisältäen oikeudet ehkäisyyn ja aborttiin) sekä naisten omistajuuteen ja kauppasopimusten tekemiseen liittyen.[9] Vaikka feminismi on keskittynyt enimmäkseen puhumaan naisten oikeuksista, monet feministit järkeilevät miehen roolin vapauttamisen sisällyttämistä feminismiin, koska he uskovat traditionaalisten sukupuoliroolien haitallisuuteen myös miehissä.[10] Feministinen teoria, joka ilmaantui feminististen liikkeiden myötä, pyrkii ymmärtämään sukupuolen epätasa-arvoisuutta tarkastelemalla naisen sosiaalista asemaa ja elättyä kokemusta; se on kehittänyt teorioita lukuisissa tieteenhaaroissa vastatakseen sukupuolta koskeviin ongelmiin.[11][12]

Lukuisat feministiset liikkeet ja ideologiat ovat kehittyneet vuosien aikana, ja ne esittävät erinäköisiä näkökulmia ja tavoitteita. Joitakin feminismin muotoja on kritisoitu siitä, että ne ovat ottaneet huomioon vain valkoisen, keskiluokkaisen sekä korkeakouluttautuneen näkökulman. Tämä kritiikki on johtanut etnisesti erikoistuneihin tai monikulttuurillisiin feminismin muotoihin, mukaan lukien musta feminismi ja intersektionaalinen feminismi.[13]

Ensimmäinen suomalainen naisjärjestö perustettiin 1884.[14]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen feministikirjailija Gloria Jean Watkins, kirjailijanimeltään bell hooks.

Terminologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Fourier, utopinen sosialisti ja ranskalainen filosofi, on saanut tunnustusta féminisme-sanan keksimisestä vuonna 1837.[15] Sanat "féminisme" ("feminismi") sekä "féministe" ("feministi") ilmestyivät ensimmäistä kertaa Ranskassa ja Alankomaissa vuonna 1872, Iso-Britanniassa 1890-luvulla, sekä Yhdysvalloissa vuonna 1910.[16][17] Oxford English Dictionaryn mukaan "feminist"-sana ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1852,[18] ja "feminism" vuonna 1895.[19] Riippuen historiallisesta ajankohdasta, kulttuurista sekä valtiosta, feministeillä ympäri maailmaa on ollut eri syyt ja tavoitteet. Suurin osa länsimaalaisista feministi-historioitsijoista väittää, että kaikkia naisten oikeuksia tavoittelevia liikkeitä pitäisi ajatella feministisinä liikkeinä, jopa silloin kun nämä liikkeet eivät käytä/käyttäneet itsestään tätä termiä.[20][21][22][23][24][25] Toiset historioitsijat väittävät puolestaan, että termiä pitäisi käyttää vain modernista feministisestä liikkeestä. Nämä historioitsijat käyttävät termiä "protofeministi" kuvaamaan aikaisempia liikkeitä.[26]

Naisliikkeen edelläkävijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet 1700-luvun valistusajattelijat vaativat naisten tasa-arvoa, äänioikeutta ja ehdokkuusoikeutta. Eräitä tunnettuja nimiä ovat Jeremy Bentham (1781), markiisi de Condorcet (1789) ja Mary Wollstonecraft (1792).

Utilitaristi ja liberalisti Jeremy Bentham kannatti lähes kaikissa asioissa sukupuolten tasa-arvoa ja vaati naisille täyttä äänioikeutta ja oikeutta tulla äänestetyksi sekä vastusti sitä, että naisilta vaadittiin paljon tiukempaa sukupuolimoraalia kuin miehiltä.[27]

Ranskalainen vallankumouksellinen markiisi de Condorcet oli radikaali ihmisoikeuksien puolustaja, myös naisten tasa-arvon aktivisti 1780-luvulla. Hän vaati naisille äänioikeutta heti vallankumouksen alussa artikkelissaan 1789 ja julkaisemalla teoksen De l’admission des femmes au droit de cité ("For the Admission to the Rights of Citizenship For Women") vuonna 1790.[28]

Mainituin alkuajan naisasiafilosofi oli Mary Wollstonecraft teoksellaan Naisten oikeuksien puolustus (1792). Wollstonecraftin mukaan koulutus ja kasvatus saivat naiset omaksumaan rajoitetut odotukset ja ”mieskatseen” saneleman itsekuvan. Teosta pidetään eräänä naisasialiikkeen kulmakivenä.[29]

Suffragetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suffragetti
Uusi polkupyörämalli vuonna 1885, jota alettiin kutsua turvapolkupyöräksi, antoi myös naisille mahdollisuuden pyöräillä ja kokea liikkumisen vapautta. Kuvassa naisten versio vuodelta 1889.

Naisasialiike poliittisena liikkeenä syntyi 1800-luvulla. Yhdysvalloissa vuonna 1848 järjestettiin ensimmäinen konferenssi, jossa vaadittiin naisille äänioikeutta.[14]

Vuonna 1903 Emmeline Pankhurst oli aloittamassa Isossa-Britanniassa suffragettien liikettä. Eräs brittiläinen sanomalehti käytti vuonna 1905 sanaa suffragetti (englannin sanasta suffrage) pilkatakseen naisia, jotka vaativat äänioikeutta. Pian suffragetit alkoivat itsekin käyttää tätä nimeä. Vähitellen suffragettien keinot äänioikeustaisteluissa muuttuivat rajuiksi. He saattoivat muun muassa kahlehtia itsensä julkisiin rakennuksiin ja lakiakin rikottiin. Monet joutuivat vankilaan. Suffragetit ryhtyivät nälkälakkoon vuonna 1909, ja heitä pakkoruokittiin nieluun työnnetyn letkun avulla. Toimenpide aiheutti naisille pysyviä vammoja, ja pakkoruokinta kiellettiin vuonna 1913. Tunnetuin suffragetin tempaus on brittiläisen Emily Davisonin heittäytyminen vuonna 1913 hevoskilpailuissa kuninkaan hevosen alle. Davison kuoli, mutta teko toi paljon huomiota naisten äänioikeustaistelulle. Kun miehet ensimmäisessä maailmansodassa olivat rintamalla, naiset tekivät töitä. Britannian naiset saivat rajatun äänioikeuden vuonna 1918 ja täyden äänioikeuden 1928. Yhdysvalloissa vuonna 1920 annettiin äänioikeus 30 vuotta täyttäneille naisille.[14]

Asetehtaassa työskenteleviä naisia Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana. Ennen sotia säätyläisnaisten ei ollut sosiaalisesti hyväksyttyä työskennellä kodin ulkopuolella.

Feminismin aallot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudella naisliikkeellä eli feministisellä naisliikkeellä ymmärretään 1960-luvulla ensin Yhdysvalloissa, myöhemmin Euroopassa vaikuttanutta naisliikettä. Se syntyi jatkona 1960-luvun yleispoliittisiin liikehdintöihin.[30] Naiset osoittivat mieltään muun muassa palkkaeroja ja pornografiaa vastaan. Vuonna 1963 Yhdysvalloissa tuli voimaan laki, jonka mukaan samasta työstä tuli maksaa sama palkka niin miehille kuin naisille.[14]

Feminismi käsittää suuren joukon erilaisia ajattelutapoja niin, että usein onkin tapana puhua feminismin sijaan feminismeistä. Feminismien historiasta voidaan erottaa tiettyjä pääsuuntauksia. Teorioita tarkastellaan usein suhteessa toisiinsa ja rinnakkain niin, ettei niitä pidetä toisiaan poissulkevina.[29]

Feminismin ensimmäinen vaihe on pyrkinyt edistämään miesten ja naisten tasa-arvon toteutumista. Vaiheen juuret löytyvät 1700-luvun lopulta Mary Wollstonecraftin Naisten oikeuksien julistuksesta. Nykyfeminismin ensimmäinen aalto samastetaan usein niin sanottuun liberaalifeminismiin.[29]

Feminismin toinen aalto sai alkunsa 1960-luvun Yhdysvalloissa. Feminismin toinen aalto kiinnitti huomion vallan jakautumiseen sukupuolten välillä ja naiserityisyyteen. Yhteiskunnallisia suhteita ja ilmiöitä tutkittiin naisten näkökulmasta ja naisten ongelmina. Tähän vaiheeseen sisällytetään yleensä kulttuurifeminismi, marxilainen feminismi ja radikaalifeminismi. Toinen aalto jatkui 1990-luvulle.[29][31]

Toisen aallon suuntauksista marxilainen feminismi on kiinnittänyt huomiota yhteiskunnan luokkajakoon ja uusintavaan työhön.[29] Kulttuurifeministit ovat tuoneet usein esiin naisten erityisyyden. Sukupuolieroa ovat korostaneet etenkin ranskalaiset feministiajattelijat, joista tunnetuimpia ovat Hélène Cixous, Luce Irigaray ja Julia Kristeva.[29] Psykoanalyyttinen ajattelu on vaikuttanut suuresti suuntaukseen.[29] Radikaalifeminismi viittaa etenkin Catharine McKinnonin ja Andrea Dworkinin edustamaan feminismiin, jossa naisten alisteinen asema nähdään miesten seksuaalisen valta-aseman seurauksena.[31]

Kolmanteen vaiheeseen viitataan postmodernina feminisminä tai postfeminisminä. Sen kohdalla kyse ei ole yksittäisestä yhtenäisestä koulukunnasta vaan hajaantuneesta ilmiöstä, jonka alle kuuluu paljon erilaisia feminismin muotoja. Kolmannen aallon feministit jakavat edellisten suuntausten kanssa monia asioita, muun muassa kiinnostuksen valtasuhteisiin sekä tasa-arvo-kysymykseen. Kolmannessa aallossa on keskitytty uudenlaisin painotuksin sosiaalista sukupuolta tuottaviin valtasuhteisiin. Postmoderneilla feministeillä on yhteistä käsitys kielellisesti jäsentyneestä todellisuudesta, jossa sukupuolta ja seksuaalisuutta tuotetaan ja uusinnetaan kielen ja toiminnan kautta. Postmoderni feminismi korostaa naisten välistä erilaisuutta yhden naiseuden sijaan ja kiinnittää huomiota sellaisiin eroa luoviin tekijöihin kuin seksuaalisuus, etnisyys ja luokkaerot.[29]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antifeminismi

Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkan Kirillin mielestä feminismi on erittäin vaarallista ja voi tuhota Venäjän. Kirillin mukaan feminismi tarjoaa naisille illuusion vapaudesta, eräänlaisen pseudo-vapauden, jossa naiset toimivat avioliiton ja perheen ulkopuolella – kun taas naisten pitäisi keskittyä perheisiinsä ja lapsiinsa. Kirillin mukaan jos naisen tärkeä rooli hävitetään, sen mukana tuhoutuu kaikki muu, kuten perhe, ja sen mukana kotimaa. Kirillin mukaan ei ole sattumaa, että suurin osa feministijohtajista on naimattomia.[32][33]

Kiinassa nuoret feministinaiset ovat maata hallitsevalle kommunistiselle puolueelle uniikki haaste. Nuoret feministinaiset jotka ovat sinkkuja, queer tai seksuaalisesti epänormatiivisia (lesbo) ja usein lapsettomia, haastavat hallinnon asettamat linjaukset, joiden mukaan avioliitto ja perheet ovat maan poliittisen vakauden perusta. Kun Kiinan syntyvyysluku laskee ja väestö vanhenee, Kiina tarvitsee uusia sukupolvia. Kun Kiinan hallinto on luopunut yhden lapsen politiikasta lokakuussa 2015, hallinto kannustaa hankkimaan kaksi lasta ja naisia pysymään kotona.[34]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laura Brunell ja Elinor Burkett: Feminism, the belief in social, economic, and political equality of the sexes. Encyclopaedia Britannica, 2019.
  2. Ritzer, George., Ryan, J. Michael.: ”Feminism”, The concise encyclopedia of sociology, s. 223. Chichester, West Sussex, UK: Wiley-Blackwell, 2011. 701327736. ISBN 978-1-4443-9263-0, 1-4443-9263-8, 978-1-4443-9265-4, 1-4443-9265-4, 978-1-4443-9264-7, 1-4443-9264-6, 1-282-91425-1, 978-1-282-91425-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).
  3. Honderich, Ted.: ”Feminism”, The Oxford companion to philosophy, s. 291-294. Oxford: Mendus, Susan. 57283356. ISBN 0-19-926479-1, 978-0-19-926479-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).
  4. Hawkesworth, M. E., 1952-: Globalization and feminist activism. Lanham, Md.: Rowman & Littlefield, 2006. 62342167. ISBN 0-7425-3782-X, 978-0-7425-3782-8, 0-7425-3783-8, 978-0-7425-3783-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).
  5. Beasley, Chris.: What is feminism? : an introduction to feminist theory. London: Thousand Oaks, Calif., 1999. 731677122. ISBN 978-1-4462-1042-0, 1-4462-1042-1, 0-7619-6334-0, 978-0-7619-6334-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).
  6. Gamble, Sarah: The Routledge Companion to Feminism and Postfeminism. London and New York: Routledge. p. vii., 1998.
  7. Echols, Alice.: Daring to be bad : radical feminism in America, 1967-1975. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1989. 19813238. ISBN 0-8166-1786-4, 978-0-8166-1786-9, 0-8166-1787-2, 978-0-8166-1787-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).
  8. Roberts, Jacob: Women's work, s. 6-11. Distillations, 2017.
  9. Messer-Davidow, Ellen, 1941-: Disciplining feminism : from social activism to academic discourse. Durham [North Carolina]: Duke University Press, 2002. 47705543. ISBN 0-8223-2829-1, 978-0-8223-2829-2, 0-8223-2843-7, 978-0-8223-2843-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).
  10. hooks, bell, 1952-: Feminism is for everybody : passionate politics. Cambridge, MA: {{{Julkaisija}}}. 43836456. ISBN 0-89608-629-1, 978-0-89608-629-6, 0-89608-628-3, 978-0-89608-628-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).
  11. Chodorow, Nancy, 1944-: Feminism and psychoanalytic theory. New Haven [Conn.]: Yale University Press, 1989. 20789275. ISBN 0-300-04417-8, 978-0-300-04417-1, 0-300-05116-6, 978-0-300-05116-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).
  12. Carol Gilligan: In a Different Voice: Women's Conceptions of Self and of Morality. Harvard Educational Review, 1977-12, nro 4, s. 481–517. doi:10.17763/haer.47.4.g6167429416hg5l0. ISSN 0017-8055. Artikkelin verkkoversio. en
  13. Weedon, Chris: Key Issues in Postcolonial Feminism: A Western Perspective Gender Forum. 2002.
  14. a b c d Hakusana Naisliike teoksessa Lasten kuvitettu tietosanakirja, s. 376. (Children’s Illustrated Encyclopedia.) Alkuteoksen toimituskunta: Muffy Dodson ym. Suomenkielisen laitoksen toimituskunta: Matti Kinnunen ym. Suomennos ja sovellus: Ilkka Rekiaro. Helsinki: Sanomaprint, 1993. ISBN 951-875-521-3.
  15. Goldstein, Leslie F.: Early Feminist Themes in French Utopian Socialism: The St.-Simonians and Fourier. Journal of the History of Ideas, 1982.
  16. Karen Offen: Sur l'origine des mots « féminisme » et « féministe ». Revue d’histoire moderne et contemporaine, 1987, nro 3, s. 492–496. doi:10.3406/rhmc.1987.1421. ISSN 0048-8003. Artikkelin verkkoversio. fr
  17. Cott, Nancy F.,: The grounding of modern feminism. New Haven: Yale University Press, 1987. 15654817. ISBN 0-300-03892-5, 978-0-300-03892-7, 0-300-04228-0, 978-0-300-04228-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.12.2019).
  18. ”An advocate or supporter of the rights and equality of women. 1852: De Bow's Review ('Our attention has happened to fall upon Mrs. E. O. Smith, who is, we are informed, among the most moderate of the feminist reformers!')”, Oxford English Dictionary (3rd ed.). Oxford University Press, 2012.
  19. ”Advocacy of equality of the sexes and the establishment of the political, social, and economic rights of the female sex; the movement associated with this.”, Oxford English Dictionary (3rd ed.). Oxford University Press, 2012.
  20. Spender, Dale: There's Always Been a Women's Movement this Century, s. 1-200. London: Pandora Press, 1983.
  21. Lerner, Gerda: The Creation of Feminist Consciousness From the Middle Ages to Eighteen-seventy, s. 1-20. Oxford University Press, 1993.
  22. Walters, Margaret, 1938-: Feminism : a very short introduction. Oxford: Oxford University Press, 2005. 77194227. ISBN 978-0-19-151712-9, 0-19-151712-7, 978-0-19-157803-8, 0-19-157803-7, 9786610752676, 6610752672. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.12.2019).
  23. Spender, Dale (ed.): ”Kinnaird, Joan; Astell, Mary (1983). "Inspired by ideas (1668–1731)"”, There's always been a women's movement, s. 29-. London: Pandora Press, 1983.
  24. Witt, Charlotte: Feminist History of Philosophy. Stanford Encyclopedia of Philosophy, 2006.
  25. A. T. Allen: Feminism, social science, and the meanings of modernity: the debate on the origin of the family in Europe and the United States, 1860-1914. The American Historical Review, 1999, nro 4, s. 1085–1113. PubMed:19291893. ISSN 0002-8762. Artikkelin verkkoversio.
  26. Eileen Hunt Botting, Sarah L. Houser: “Drawing the Line of Equality”: Hannah Mather Crocker on Women's Rights. American Political Science Review, 2006-05, nro 2, s. 265–278. doi:10.1017/S0003055406062150. ISSN 0003-0554. Artikkelin verkkoversio. en
  27. Miriam Williford, Bentham on the rights of Women. (englanniksi)
  28. Marie-Jean-Antoine-Nicolas Caritat, Marquis de Condorcet, On the Admission of Women to the Rights of Citizenship (1790), The First Essay on the Political Rights of Women. A Translation of Condorcet’s Essay “Sur l’admission des femmes aux droits de Cité” (On the Admission of Women to the Rights of Citizenship). By Dr. Alice Drysdale Vickery (with preface and remarks) (Letchworth: Garden City Press, 1912).
  29. a b c d e f g h Bonsdorff, Pauline von & Seppä, Anita 2002, Johdanto, s. 13–15.
  30. Hiltunen, Aiska & Korhonen, Liisa: Naisten koulut. Avaus naiserityiseen pedagogiikkaan, s. 53. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1995. ISBN 951-9455-48-5.
  31. a b Niemi, Johanna: Naisia, miehiä ja sukupuolia Tieteessä tapahtuu. 1/2013. Viitattu 10.6.2014.
  32. https://www.reuters.com/article/us-russia-religion-feminism/russias-orthodox-leader-says-feminism-is-very-dangerous-idUSBRE93812H20130409
  33. https://www.theguardian.com/world/2013/apr/09/feminism-destroy-russia-patriarch-kirill
  34. https://www.dissentmagazine.org/article/china-feminist-five

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita tekstejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]