Queer-tutkimus
Queer-tutkimus eli queer-teoria (engl. Queer theory) tarkastelee kriittisesti seksuaalisuutta ja sukupuolta. Keskeistä on heteronormatiivisen ja cis-normatiivisuuden kyseenalaistaminen, sekä täten sukupuolitettujen sosiaalisten rakennelmien kriittinen tutkimus.
Teorian nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adjektiivia queer käytetään tiedeyhteisössä kattoterminä ei-heteronormatiivisuudelle, ja ei-cis-normatiivisuudelle. Termillä herättää ajoittain negatiivisia tunteita ja erityisesti englanninkielisissä maissa koettu joskus halventavana sateenkaariväestöä kohtaan. Kuitenkin eri tahot, kuten useat järjestöt, aktivistit ja tiedeyhteisöä ovat uudelleenmääritelleet termin neutraaliksi apuvälineeksi tarkastellakseen sukupuolta ja seksuaalisuutta kattavammin ja monimuotoisemmin.lähde? Queer-tutkimuksen pioneeri Lasse Kekki on ehdottanut queer -käsitteen suomalaiseksi nimeksi "pervo".[2]
Alkuperä ja edelläkävijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yliopistoissa queer-tutkimusta alettiin opettaa ja tehdä 1990-luvun alussa. Sen syntyyn vaikuttivat amerikkalaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen esiinmarssin lisäksi ranskalainen poststrukturalistinen filosofia ja feminismi.[3] Yksittäisistä filosofeista queer-teoriaan on eniten vaikuttanut yhdysvaltalainen filosofi ja feminismin teoreetikko Judith Butler, joka tosin ei itse ole määritellyt itseään queer-teoreetikoksi.[3]
Alan asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Queer-tutkimus on sukupuolentutkimuksen tiedesuuntauksen yksi alalaji. Sen suhde sukupuolentutkimuksen edeltäjään naistutkimukseen on ollut kaksijakoinen: queer-tutkimuksessa on kyseenalaistettu ja arvosteltu monia naistutkimuksessa esitettyjä oletuksia, kuten käsitystä sukupuolierosta. Siksi queer-tutkimus on ollut merkittävä tekijä naistutkimuksen kehityksessä sukupuolentutkimukseksi ja sukupuolentutkimuksen akateemisen valtavirran postmodernisoimisessa.[4]
Teorian suhde myös varhaisempaan homo- ja lesboaktivismiin on kuitenkin ristiriitainen, sillä se ei kyseenalaista ainoastaan heteroseksuaalista identiteettiä, vaan myös käsitystä vakiintuneista homo- ja lesboidentiteeteistä. Queer-teoria pyrkii purkamaan kaikkia seksuaali-identiteettejä arvostellessaan heteronormatiivisuutta.lähde?
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helen Pluckrose ja James A. Lindsay kuvailevat queer-teorian kehitystä ja esittävät voimakassanaista kritiikkiä sitä vastaan teoksessaan Cynical theories (2020).[5] He kirjoittavat, että queer-teoria torjuu "normaalin" käsitteen seksuaalisuuden alueella väittäen, että sukupuoli (mies ja nainen), sukupuolinen suuntautuminen (maskuliinisuus tai feminiinisyys) ja seksuaalisuuden muodot (hetero, homo, lesbo, bi jne.) ovat vain kielen tuottamia haitallisia sosiaalisia konstruktioita, jotka eivät perustu biologisiin eroihin.[6][7][8]
Pluckrose ja Lindsay katsovat, että queer-teoria on epälooginen ja absurdi nähdessään seksuaalisuutta koskevien käsitteellisten jakojen olevan kielellisiä tuotteita, joista pääsee eroon muuttamalla puhetapaa vähemmän sortavaksi. Biologian jyrkkä kieltäminen "seksuaalisena essentialismina" ja "biovaltana" muutti heidän mielestään queer-teorian tieteenvastaiseksi.[5] Kirjoittajien mielestä queer-teoreetikot arvostavat epäjohdonmukaisuuksia, epäloogisuutta ja vaikeatajuisuutta.[9] Tästä huolimatta he ovat vaikuttaneet merkittävästi postmodernin teorian kehitykseen muillakin aloilla.[5]
Pluckrose ja Lindsay väittävät, että ymmärryksen kasvu sukupuolen, roolien ja seksuaalisuuden biologisesta pohjasta on auttanut hyväksyvän ja liberaalin asenteen yleistymistä seksuaalisuuden eri puolia kohtaan. Tuomitessaan alistamiseksi kaiken yleisen ja vallitsevan, queer-teoria samaistaa virheellisesti toisiinsa käsitteen "normaali", joka tarkoittaa tavallista tai yleistä ja käsitteen "normatiivinen", joka tarkoittaa jonkin normin mukaista. Näin kaikki, mikä oli yleistä, muuttui teoriassa kuvitteellisesti myös normin mukaiseksi.[5] Pluckrosen ja Lindsayn mielestä queer-teorian väitteet ihmisten seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen valinnaisuudesta eivät voi saada laajaa kannatusta.[10]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Birkenstein, Cathy: We Got the Wrong Gal: Rethinking the "Bad" Academic Writing of Judith Butler. College English, 2010, 72. vsk, nro 3, s. 269–283. Artikkelin verkkoversio.
- Butler, Judith: Hankala sukupuoli: Feminismi ja identiteetin kumous. (Gender trouble: Feminism, and the subversion of identity, 1990.) Suomentaneet Tuija Pulkkinen & Leena-Maija Rossi. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-913-X.
- Harju, Elina: Queer – tuttu ja tuntematon. Väärinajattelija: anarkistinen aikakauslehti, helmikuu 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kivilaakso, Katri – Lönngren, Ann-Sofie – Paqvalén, Rita (toim.): Queera läsningar: Litteraturvetenskap möter queerteori. Halmstad: Rosenlarv, 2012. ISBN 978-91-977935-5-1.
- Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories: How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity – and Why This Harms Everybody. Swift, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3. (englanniksi)
- Saresma, Tuija & Rossi, Leena-Maija & Juvonen, Tuula (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-247-3.
- Vänskä, Annamari: ”Vikuroiva teoria? Taidehistoria, visuaalisen kulttuurin tutkimus ja queer-teoria”, Tarkemmin katsoen: Visuaalisen kulttuurin lukukirja, s. 55–76. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-009-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 99: "Rubinille 'seksuaalisuus on poliittiselle analyysille läpitunkematonta niin kauan kuin se käsitetään ensisijaisesti biologisena ilmiönä'."
- ↑ Lehtinen, Toni: Queer-tutkija oli uransa huipulla, kun hän yhtäkkiä katosi. Helsingin Sanomat, 6.12.2022, s. A 20–22. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Harju, Elina: Queer – tuttu ja tuntematon. Väärinajattelija: anarkistinen aikakauslehti, helmikuu 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio. (suomeksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Razave, S and Miller, C: From WID to GAD: Conceptual shifts in the women and development discourse. Occasional paper, UNRISD, 1995.
- ↑ a b c d Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 89–110
- ↑ Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 89–90
- ↑ "Butlerille sukupuoli (gender) on kokonaan sosiaalisen konstruktion tulosta" (Pluckrose & Lindsay 2020, s. 101)
- ↑ Gayle Rubin: "On mahdotonta ajatella selkeästi rotua (race) tai sukupuolta (gender) koskevaa politiikkaa niin kauan kuin näitä asioita pidetään biologisina asioina eikä sosiaalisina konstruktioina." (Pluckrose & Lindsay 2020, s. 99)
- ↑ Judith Butler voitti 1998 Philosophy and Literature -lehden ”Bad Writing” -kilpailun seuraavalla virkkeellä: "Siirtyminen strukturalistisesta näkemyksestä, missä pääoman ymmärretään strukturoivan yhteiskunnallisia suhteita suhteellisen homologisilla tavoilla, näkemykseen hegemoniasta, missä valtasuhteet ovat toiston, konvergoitumisen ja uudelleen artikuloitumisen kohteina, toi mukanaan kysymyksen temporaalisuudesta rakenteita koskevassa ajattelussa ja merkitsi siirtymistä althusserilaisesta teoriasta, joka ymmärtää rakenteelliset totaliteetit teoreettisina objekteina sellaiseen näkemykseen, missä oivallus rakenteiden mahdollisesta kontingenssista luovat uudistuneen ymmärryksen hegemoniasta sitoutuneena vallan uudelleen artikuloinnin kontingentteihin puoliin ja strategioihin." (Birkenstein 2010)
- ↑ Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 110: "People generally do not appreciate being told that their sex, gender and sexuality are not real, or are wrong, or bad".
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hall, Donald E. – Jagose, Annamarie (toim.): The Routledge Queer Studies Reader. London: Routledge, 2013. ISBN 978-0-415-56410-6.