Sukupuolten välinen palkkaero

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sukupuolten välinen palkkaero viittaa naisten palkan keskiarvon ja miesten palkan keskiarvon eroon.[1]

Palkkavertailu voidaan tehdä suoraan kaikkien työntekijöiden keskipalkoista, tai siinä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi työtehtävä, koulutus, työkokemus, esimiesasema ja tehdyt työtunnit. Palkkaero kuvataan usein naisten palkkojen prosenttiosuutena miesten palkoista, "naisen eurona".[2][3]

Samasta työstä maksetaan eri maissa yleensä lähes samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta.[4] Miesten keskimääräiset palkat ovat kuitenkin naisten keskimääräisiä palkkoja suuremmat. Suurimpina syinä eroon pidetään sitä, että miehet suuntautuvat korkeapalkkaisemmille aloille ja että he tekevät enemmän työtunteja.[2][3]

Eron suuruus eri tavoin vertailtaessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten keskimääräiset palkat ovat naisten palkkoja suurempia kaikissa maailman maissa. Suomessa kaikkien naisten keskipalkka on 83 prosenttia miesten keskipalkoista.[2]

OECD gender wage gap.svg
Kaaviossa sukupuolten välinen palkkaero eri OECD-maissa vuonna 2015. Kaaviossa on vertailtu kokopäiväisten työntekijöiden mediaanipalkkoja. Suomi on kaaviossa kuudenneksi suurimmalla palkkaerolla, 20 senttiä euroa kohti.

Kun otetaan huomioon työtehtävä, koulutus, työkokemus ja esimiesasema, sukupuolten välinen palkkaero kutistuu.[2] Koko Suomen tasolla samassa työpaikassa ja samalla työnimikkeellä naisten palkat olivat 97 prosenttia miesten palkoista. Yksityisellä sektorilla suhde on 95 prosenttia ja julkisella sektorilla 99 prosenttia.[3] Teollisuuden toimihenkilöillä Suomessa naisten palkka vuonna 2006 oli 94 prosenttia ja yksityisissä palveluammateissa vuonna 2003 se oli 96 prosenttia.[2]

Samasta työstä maksetaan eri maissa yleensä lähes samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta: palkkaero on miesten eduksi vain 1,6 prosenttia. Tilanne on varsin samankaltainen eri maissa. Tulos on peräisin Korn Ferry Hay Groupin 33 maata käsittävästä tutkimuksesta. Kun työtehtävien eroa ei oteta huomioon, sukupuolten välinen palkkaero oli tutkimuksen mukaan Suomessa 15 %, mikä oli alhaisempi kuin muissa maissa keskimäärin.[4]

Verrattaessa palkkoja tehtyä työtuntia kohden sukupuolten palkkaero on olematon.[3]

Syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisiä syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolten keskipalkkojen eroon on annettu useita syitä. Tutkija Antti Kauhasen mukaan syitä ovat:[2]

  • Ammatillinen eriytyminen eli se, että miehet työskentelevät aloilla, joilla maksetaan korkeampaa palkkaa kuin naisten suosimilla aloilla. Miesten suosimia aloja ovat esimerkiksi rakennus- ja kuljetusala, kun naisten aloja ovat hoito-, palvelu- ja myyntityö.
  • Koulutusvalinnat. Miehet hankkivat usein teknillisen tai luonnontieteellisen koulutuksen, joka vie korkeapalkkaisiin töihin. Naiset valitsevat usein kasvatustieteellisen, humanistisen tai terveys- ja sosiaalialan koulutuksen, joka johtaa matalampipalkkaisiin töihin.
  • Miesten ja naisten sijoittuminen erilaisiin työtehtäviin yksittäisen teollisuusyrityksen sisällä. Miehet sijoittuvat suhteellisen usein hyvin palkattuihin tutkimus- ja kehitystehtäviin sekä tuotannon suunnitteluun ja johtoon. Naistoimihenkilöiden osuus on suuri taloushallinnossa ja henkilöstöpuolella.
  • Miehet sijoittuvat naisia selvästi useammin johtajiksi.
  • Miehillä on naisia enemmän työkokemusta, koska naiset ovat miehiä selvästi enemmän pois työelämästä lasten takia.

Syiksi sille, että palkkaerot eivät työtehtävä, koulutus, työkokemus ja esimiesasema huomioon otettunakaan kokonaan katoa, on esitetty esimerkiksi:[2]

  • Miehet tekevät naisia enemmän ylityötunteja.
  • Miehet pyytävät palkankorotuksia naisia useammin.
  • Naisia syrjitään.

Professori ja tutkimusjohtaja Mika Malirannan mukaan sukupuolten palkkaeroja selittävät työaika, työkokemus ja työtehtävät. Miehet tekevät naisia pitempää työpäivää, naiset menettävät työtunteja ja työkokemusta lastenhoidon vuoksi, ja miehet hakeutuvat korkeapalkkaisiin töihin ja johtoasemiin kun naiset valitsevat useammin matalapalkkaisen työn.[3]

Tutkija Pauli Sumasen mukaan miesten tekemät suuremmat työtunnit selittävät koko palkkaeron.[3]

Motivaatioon liittyvät erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Katariina Salmela-Aron ym. tutkimus osoitti, että miehet yleensä tavoittelevat työelämässä rahaa, statusta, uraa ja itsensä kehittämistä. Tällaiset ihmiset hakeutuvat parempipalkkaisille aloille, usein teknisille ja matemaattis-luonnontieteellisille. Naisille yleensä tärkeämpää on työn ja perheen yhdistäminen ja muiden auttaminen. He hakeutuvat toisille aloille, joilla on usein pieni palkka, useimmiten sosiaali- ja terveysalalle.[5]

Vaativimmissa töissä pitäisi asettaa ura selvästi perheen edelle. Miehet pystyvät siihen useammin kuin naiset.[6][7]

Sosiologi Steven Goldbergin mukaan korkean statuksen asemat kuuluvat kaikissa yhteiskunnissa pääasiassa miehille. Tämä johtuu siitä, että aseman korkea status saa miehet – voimakkaammin kuin naiset – käyttäytymään tavalla, jolla he saavuttavat tuon statuksen. Goldbergin mukaan tämä johtuu miehen fysiologiasta.[8] Goldbergin mukaan miehillä on suuri määrä testosteronia, mikä tekee miehistä luonnollisesti kilpailullisempia kuin naiset. Testosteroni tekee miehistä Goldbergin mukaan myös aggressiivisia ja valtaa tavoittelevia, mikä johtaa siihen että miehet vievät yhteiskunnan korkeat asemat ja naisille jäävät alemmat asemat.[9] Goldbergin teoria liittyy siihen, että miehellä on keskimäärin korkeampi motivaatio saavuttaa asema kuin keskimäärin naisella. Goldbergin mukaan se ei tarkoita että korkean motivaation mies on asemassa parempi kuin nainen, ja hän ei näe syytä miksei samasta työstä voi maksaa samaa palkkaa naiselle. Goldbergin mukaan olemassa myös korkean motivaation naisia. He saavuttavat, vaikkakin melko harvoin, korkeimman aseman yhteiskunnassa. Korkea motivaatio ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen suoriutuisi korkeassa asemassa muita paremmin.[10]

Erot työsuorituksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsuorituksista on vaikea löytää aineistoa muilta kuin juristeilta. Ghazala Azmatin ja Rosa Ferrerin tutkimuksessa mitattiin yhdysvaltalaisjuristien työtunteja ja asiakkaiden hankintaa: miehet laskuttivat 10 % enemmän tunteja ja hankkivat yli kaksinkertaisen rahamäärän uusilta asiakkailta. Azmatin mukaan työtunnit ja runsaampi asiakkaiden hankkiminen selittävät pitkälti palkkaerot ja sama voi koskea muitakin aloja. Niitä puolestaan selittivät pienet lapset sekä naisten vähäisempi kunnianhimo, he halusivat firman osakkaiksi paljon miehiä harvemmin.[11]

Stanfordin Rebecca Diamondin mukaan miehet tienaavat Uber-kuljettajina 7 % enemmän tunnissa, vaikka kyseessä on puhdas provisiopalkka ja voisi olettaa asiakkaiden suosivan naiskuljettajia, joita on 27 %, ja syrjivän miehiä. Miehet kuitenkin ajavat 50 % enemmän kyytejä viikossa ja lopettavat harvemmin ja ovat siksi naisia kokeneempia, mikä selittää 30 % erosta. He myös ajavat 2 % nopeammin, kuten muutkin miesautoilijat (jotka silti ajavat naisia vähemmän kolareita kilometriä kohden) mikä selittää 50 % erosta. Miehet myös valitsevat ajaa kalleimpina tunteina ja viikonpäivinä ja kalleimmissa paikoissa ja reiteillä, kuten lentokenttäajoissa, mikä selittää 20 % erosta.[12] Diamondin mielestä tämä osoittaa, että jopa uudessa keikkataloudessa, jossa, toisin kuin esimerkiksi rahoitusalalla, äärimmäiset pitkät työviikot ja täysin tauoton työura eivät ole niin tärkeitä, palkkaero ei mene nollaan ja kokemuserolla on vaikutusta palkkaan. Syrjinnästä ei ole kyse vaan sukupuolten preferenssieroista ja enemmästä työnteosta. Naiset tekevät Uberilla vähemmän tunteja ja ajavat hitaammin, mutta niin he tekevät muuallakin yhteiskunnassa.[12]

Sukupuolten palkkakehitys työuran aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnissa työskentelevillä naisilla on työuran alussa miehiä parempi palkka. Erikoistutkija Pekka Laineen mukaan tämä johtuu ehkä siitä, että miehet aloittavat työuransa naisia vanhempina. Sen jälkeen miesten palkat nousevat naisten palkkojen edelle.[13]

Sukupuolten eläke-ero Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkejärjestelmästä naiset hyötyvät Suomessa miehiä enemmän. Palkan perusteella maksettava eläke on naisilla selvästi suurempi kuin miehillä, kun eläkkeen kokonaissummaa verrataan palkasta maksettujen eläkemaksujen summaan. Eron suuruus riippuu eläkkeensaajan syntymävuodesta. Vuonna 1940 syntyneet naiset saavat maksamiinsa eläkemaksuihin suhteutettuna 1,6-kertaisen eläkkeen miehiin verrattuna. Kääntäen laskien 1940 syntyneen miehen ”eläke-euro” on naisiin verrattuna vain 62,5 senttiä. Vuonna 1950 syntyneen miehen eläke-euro on 70 senttiä, 1960 syntyneen 72 senttiä, 1970 syntyneen 74 senttiä, 1980 syntyneen 76 senttiä, 1990 syntyneen 77 senttiä ja 2000 syntyneen miehen 78 senttiä. Ero johtuu siitä, että naiset elävät miehiä pidempään, jolloin he ehtivät saada enemmän eläkettä.[14]

Sukupuolierot välttämättömissä menoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten välttämättömät kulutusmenot ovat Suomessa hiukan korkeammat kuin naisilla. Tämä johtuu siitä, että miesten ruokakulut ovat naisia suuremmat, koska heidän energiankulutuksensa on suurempi.[15][16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mika Idman: Sukupuolten välinen palkkaero ikäryhmissä vuonna 2009 6.9.2011. Tilastokeskus. Viitattu 29.8.2017.
  2. a b c d e f g Tuure Hurme: Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies? Työpiste. 23.9.2014. Työterveyslaitos. Viitattu 29.8.2017.
  3. a b c d e f Heidi Järvenpää: Naisen euron mysteeri – asiantuntijat selittävät palkkaeron syitä Jylkkäri 13.2.2017
  4. a b Talouselämä 28.6.2016: Miesten ja naisten palkkaero on 17,6% - mutta samoissa tehtävissä ero katoaa lähes täysin
  5. Suomalainen työelämä sukupuolittuu entisestään – HS kysyi kolmelta vastavirtaan kulkevalta, mitä väliä sukupuolella on omassa ammatissa Helsingin Sanomat. 9.9.2018.
  6. Miesten on helpompi olla välittämättä perheestä liikaa, Helsingin Sanomat 27.1.2013.
  7. Why Women Still Can’t Have It All, JULY/AUGUST 2012 ATLANTIC MAGAZINE.
  8. Steven Goldberg: Logical Analysis of Social Questions www.goldberg-patriarchy.com. Viitattu 26.11.2018.
  9. Steven Goldberg. The Inevitability of Patriarchy. New York: William Morrow and Company, 1973.
  10. https://www.mercatornet.com/features/view/patriarchy-is-inevitable-so-long-as-men-are-men-and-women-are-women/19092
  11. Minna Nalbantoglu: Naiset tienaavat miehiä vähemmän ja tekevät vähemmän töitä – miksi? Helsingin Sanomat. 23.4.2016.
  12. a b Stephen J. Dubner: What Can Uber Teach Us About the Gender Pay Gap? Freakonomics Radio. 6.2.2018.
  13. Marjatta Rautio: Tutkija: Naisten ja miesten palkkaerot jylläävät jatkossakin Yle uutiset. 29.10.2015. Viitattu 29.8.2017.
  14. HS-analyysi: Miesten eläke-euro on pienempi kuin naisten – Katso HS:n eläkelaskurista, millaisen vastineen saat eläkemaksuillesi Helsingin Sanomat. 10.9.2017. Viitattu 18.9.2017.
  15. Lehtinen, Anna-Riitta & Aalto, Kristiina: Mitä eläminen maksaa? (sivut 74–75) helda.helsinki.fi. 2018.
  16. Tutkimus: Tämän verran maksaa eläminen Suomessa – vertaa taulukoissa omia kulujasi Yle Uutiset. Viitattu 27.11.2018.