Suffragetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suffragettien mielenosoitus New Yorkissa 6. toukokuuta 1912.

Suffragetti (engl. suffragette, johdettu sanasta suffrage ’äänioikeus’) tarkoittaa 1900-luvun alun Britanniassa naisten äänioikeutta vaatineita naispuolisia aktivisteja. Vuonna 1905 eräs brittiläinen sanomalehti käytti sanaa suffragette pilkatakseen äänioikeutta vaativia naisia.[1] Aluksi naisten äänioikeuden maltillisia ajajia kutsuttiin suffragisteiksi (engl. suffragist), ja suffragetti-nimitys otettiin käyttöön tarkoittamaan naisasialiikkeen äärilaitaa, lähinnä WSPU:ta, joka kannatti niin sanottua suoraa toimintaa.

Suffragettiliike henkilöidään usein Emmeline Pankhurstiin ja tämän perustamaan naisliittoon Women's Social and Political Union (WSPU), jonka kannattajat turvautuivat rajuihin keinoihin äänioikeusasiaa ajaessaan 1905 petyttyään maltillisen naisliikkeen vähäisiin saavutuksiin. Suffragetit järjestivät näyttäviä protesteja ja mielenosoituksia, kahlitsivat itseään julkisille paikoille ja harjoittivat jopa suoraa sabotaasia, kuten postilaatikoiden polttamista tai ikkunoiden rikkomista. Vuodesta 1903 lähtien monet naiset aloittivat nälkälakon. Heitä pakkoruokittiin nieluun työnnetyn letkun kautta. Tämä aiheutti monille naisille pysyviä vammoja. Pakkoruokinta kiellettiin 1913.[1] Säädettiin niin kutsuttu Cat and Mouse Act ('kissa ja hiiri -laki'), jonka nojalla nälkälakon vuoksi sairastuneet vangit voitiin vapauttaa terveydellisistä syistä ja parannuttuaan palauttaa vankilaan kärsimään rangaistuksensa loppuun. Nälkälakoista ja pakkosyötöistä seurasi silti muutamia kuolonuhreja.

Puolessa vuodessa 1913 suffragetit tekivät 250 pommi-iskua tai tuhopolttoa, mutta kuolonuhreja ei tullut, koska kohteena olivat tyhjät rakennukset. Vankilaan joutui yli tuhat suffragettia.[2]

Woodrow Wilsonia vastustava juliste Valkoisen talon edustalla 1918.

Pankhurst istui vankilassa ennen ensimmäistä maailmansotaa kahdeksaan otteeseen. Suffragettiliikkeen kuuluisin marttyyri oli kuitenkin Emily Davison, joka vuoden 1913 Epsomin derbyssä käveli laukkaradalle kuningas Yrjö V:n kilpahevosen eteen ja tallautui vahingossa kuoliaaksi.

Suffragettiliikkeellä oli kannatusta myös Atlantin toisella puolella. Yhdysvalloissa protesteja presidentti Woodrow Wilsonin hallintoa vastaan johtivat Alice Paul ja Lucy Burns. Presidenttiä kutsuttiin saksalaisittain ”Kaiser Wilsoniksi” ('keisari Wilson'), ja hänen kuvattiin sortavan äänioikeudettomia yhdysvaltalaisia naisia samalla tavoin kuin yksinvaltainen Saksan keisari sotapropagandassa sorti alamaisiaan.

Suffragetit lopettivat terrorikampanjansa, kun Britannia liittyi ensimmäiseen maailmansotaan 4. elokuuta 1914.[2] Pankhurstin ja hänen tyttärensä Christabel Pankhurstin mukaan taistelu Saksaa vastaan oli tärkeämpää kuin tasa-arvovaatimukset, eivätkä suffragetit "voi olla missään tapauksessa pasifisteja". Pankhurst vaati miehiä rintamalle ja yleistä asevelvollisuutta sekä naisille pakkotyötä sodan hyväksi. Vain liikkeen pieni vähemmistö kuitenkin vastusti sotaa.[3]

Heti sodan jälkeen parlamentti sääti äänioikeuden yli 30-vuotiaille naisille ja miehille. Vuonna 1928 yli 21-vuotiaat saivat äänioikeuden. Yhdysvalloissa naisten äänioikeus astui voimaan 1920, Suomessa jo 1906, Uudessa-Seelannissa 1893, Mansaarella 1881 ja Wyomingissa 1869.

Terrorikampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat kirjoitti tuolloin: "Kaikilta tahoilta saapuu tietoja suffragettien konnantöistä. Heti lakiehdotuksen hylkäämisen jälkeen löydettiin Lontoon Citystä 3 pommia. Yksi pommeista löydettiin piispan istuimen alta, yksi Daily Newsin toimituksen edustalta.(– –) Koiranäyttelyssä antoivat suffragetit eräälle koiralle, joka oli saanut 2000 punnan palkinnon, myrkkyä. Koira kuoli. Omistajatar sai postikortin, jossa suffragetit ilmoittavat että kaikkien kalliiden esineiden omistajain on nyt vavistava."[4]

Esimerkiksi valtiovarainministeri David Lloyd Georgen maaseutuasunnon makuuhuoneessa WSPU:n suffragetit räjäyttivät 2,3 kilon pommin. Myös tähtitieteellinen observatorio räjäytettiin ja lennätinlankoja katkaistiin.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Naisliike, Lasten kuvitettu tietosanakirja – Uuden ajan kuvaensyklopedia s. 376, Helsinki Media, 2. p., 1994, ISBN 951-875-521-3
  2. a b c Suffragetit hakivat äänioikeutta pommeilla, Historia-lehti 10.9.2015.
  3. Naiset etsivät pelkureita (Archive.org) Helsingin Sanomat. 14.1.2016.
  4. Helsingin Sanomat (digilehden tilaajille)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]