Suffragetti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suffragettien mielenosoitus New Yorkissa 6. toukokuuta 1912.

Suffragetti (engl. suffragette, johdettu sanasta suffrage ’äänioikeus’) on nimitys, jota käytettiin 1900-luvun alun Britanniassa naisten äänioikeutta vaatineista naispuolisista aktivisteista. Vuonna 1905 eräs brittiläinen sanomalehti käytti sanaa suffragette (engl. suffrage) pilkatakseen naisia, jotka vaativat äänioikeutta itselleen.[1] Aluksi siis naisten äänioikeuden maltillisia ajajia kutsuttiin suffragisteiksi (engl. suffragist), ja suffragetti-nimitys otettiin käyttöön tarkoittamaan naisasialiikkeen äärilaitaa, joka kannatti niin sanottua suoraa toimintaa, lähinnä WSPU:ta.

Suffragettiliike henkilöidään usein Emmeline Pankhurstiin ja tämän perustamaan naisliittoon Womens Social and Political Union (WSPU), jonka kannattajat turvautuivat rajuihin keinoihin äänioikeusasiaa ajaessaan 1905 petyttyään maltillisen naisliikkeen vähäisiin saavutuksiin. Suffragetit järjestivät näyttäviä protesteja ja mielenosoituksia, kahlitsivat itseään julkisille paikoille ja harjoittivat jopa suoraa sabotaasia, kuten postilaatikoiden polttamista tai ikkunoiden rikkomista. Vuodesta 1903 lähtien monet naiset aloittivat nälkälakon. Heitä pakkoruokittiin nieluun työnnetyn letkun kautta. Tämä aiheutti monille naisille pysyviä vammoja. Pakkoruokinta kiellettiin 1913.[1] Säädettiin niin kutsuttu Cat and Mouse Act (”kissa ja hiiri -laki”), jonka nojalla nälkälakon vuoksi sairastuneet vangit voitiin vapauttaa terveydellisistä syistä ja parannuttuaan palauttaa vankilaan kärsimään rangaistuksensa loppuun. Nälkälakot ja pakkosyötöt johtivat silti muutamiin kuolonuhreihin.

Puolessa vuodessa 1913 suffragetit tekivät 250 pommi-iskua tai tuhopolttoa, mutta kukaan ei kuollut, koska kohteena olivat tyhjät rakennukset. Yli tuhat suffragettia joutui vankilaan.[2]

Woodrow Wilsonia vastustava juliste Valkoisen talon edustalla 1918.

Emmeline Pankhurst istui vankilassa kahdeksaan otteeseen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Suffragettiliikkeen kuuluisin marttyyri oli kuitenkin Emily Davison, joka vuoden 1913 Epsomin derbyssä käveli laukkaradalle kuningas Yrjö V:n kilpahevosen eteen ja tallautui vahingossa kuoliaaksi.

Suffragettiliikkeellä oli kannatusta myös Atlantin toisella puolella. Yhdysvalloissa Alice Paul ja Lucy Burns johtivat protesteja presidentti Woodrow Wilsonin hallintoa vastaan. Presidenttiä kutsuttiin saksalaisittain ”Keisari Wilsoniksi” (Kaiser Wilson) ja hänen kuvattiin sortavan äänioikeudettomia yhdysvaltalaisia naisia samalla tavoin kuin yksinvaltainen Saksan keisari sotapropagandassa sorti alamaisiaan.

Suffragetit lopettivat terrorikampanjansa, kun Britannia liittyi ensimmäiseen maailmansotaan 4.8.1914.[2] Pankhurstien mukaan taistelu Saksaa vastaan oli tärkeämpää kuin tasa-arvovaatimukset, ja suffragetit eivät "voi olla missään tapauksessa pasifisteja". Emmeline Pankhurst vaati miehiä rintamalle ja yleistä asevelvollisuutta sekä naisille pakkotyötä sodan hyväksi. Vain liikkeen pieni vähemmistö kuitenkin vastusti sotaa.[3] Heti sodan jälkeen parlamentti sääti äänioikeuden yli 30-vuotiaille naisille ja miehille. Vuonna 1928 yli 21-vuotiaat saivat äänioikeuden. Yhdysvalloissa naisten äänioikeus astui voimaan 1920, Suomessa jo 1906, Uudessa-Seelannissa 1893, Mansaarella 1881 ja Wyomingissa 1869.

Terrorikampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat kirjoitti tuolloin: "Kaikilta tahoilta saapuu tietoja suffragettien konnantöistä. Heti lakiehdotuksen hylkäämisen jälkeen löydettiin Lontoon Citystä 3 pommia. Yksi pommeista löydettiin piispan istuimen alta, yksi Daily Newsin toimituksen edustalta.(– –) Koiranäyttelyssä antoivat suffragetit eräälle koiralle, joka oli saanut 2000 punnan palkinnon, myrkkyä. Koira kuoli. Omistajatar sai postikortin, jossa suffragetit ilmoittavat että kaikkien kalliiden esineiden omistajain on nyt vavistava." [4]

Esimerkiksi valtiovarainministeri David Lloyd Georgen maaseutuasunnon makuuhuoneessa WSPU:n suffragetit räjäyttivät 2,3 kilon pommin. Myös tähtitieteellinen observatorio räjäytettiin ja lennätinlankoja katkaistiin.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Naisliike, Lasten kuvitettu tietosanakirja – Uuden ajan kuvaensyklopedia s. 376, Helsinki Media, 2. p., 1994, ISBN 951-875-521-3tarvitaan parempi lähde
  2. a b c Suffragetit hakivat äänioikeutta pommeilla, Historia-lehti 10. syyskuuta 2015.
  3. Naiset etsivät pelkureita HELSINGIN SANOMAT. 14.1.2016.
  4. http://www.hs.fi/ihmiset/a1368242838662

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]