Sukupuolentutkimus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin yliopiston sukupuolentutkimusta tekevä Kristiina-instituutti on saanut nimensä Ruotsin kuningattaren Kristiinan mukaan. Abraham Wuchters, Drottning Kristina, 1661.

Sukupuolentutkimus (aiemmin: naistutkimus) on monitieteinen oppiaine ja tutkimusala, jonka tavoitteena on tutkia, kuinka sukupuoli ja sukupuolten väliset suhteet vaikuttavat erilaisiin yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja historiallisiin ilmiöihin. Sukupuolentutkimus on kattokäsite, johon sisältyvät tasa-arvotutkimus, feministinen tutkimus, kriittinen miestutkimus, lesbo-, homo- ja queer-tutkimus[1], sekä tyttötutkimus.[2]

Sukupuolentutkimus on yksi sukupuolitutkimuksen neljästä pääsuuntauksesta.[3] Se on luonteeltaan

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistutkimus tuli yliopistoihin ensin Yhdysvalloissa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Naiskeskeiselle lähestymistavalle luonteenomaista tutkimusta oli tehty jo tätä ennen osana naisliikkeen omaa toimintaa. Työt jäivät akateemisesti huomiotta tai torjuttiin, kunnes ne löydettiin yliopistollisen nais- ja sukupuolentutkimuksen piirissä 1970-luvulla.[7] Naistutkimus on sittemmin levinnyt Yhdysvalloista kaikkien maanosien yliopistoihin. Nykyisin nais- tai sukupuolentutkimusta harjoittavia yliopistoja ja tutkimuskeskuksia on maailmalla yli 900.[8]

Sukupuolentutkimus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistolliseksi oppiaineeksi vakiintui 1980-luvulla naistutkimus. Alaa opetettiin ja tutkittiin ensimmäiseksi muun muassa kirjallisuudentutkimuksen ja taidehistorian, sekä teologian piirissä.[9] Suomen ensimmäinen naistutkimuksen laitos perustettiin 1986 Åbo Akademihin.[10] Ensimmäinen suomalainen alan oppikirja Akanvirtaan julkaistiin vuonna 1988.[11] Helsingin yliopiston Kristiina-instituutti perustettiin vuonna 1991.[12]

Sukupuolen- tai naistutkimuksen maisteriohjelmia on nykyään Helsingin, Tampereen, Turun, Jyväskylän ja Lapin yliopistoissa. Sivuaineena naistutkimusta voi opiskella lisäksi Itä-Suomen ja Oulun yliopistossa. Muissa paitsi Oulussa ja Jyväskylässä on myös sukupuolentutkimuksen professuuri. Ensimmäinen naistutkimuksen maisteri valmistui Helsingin yliopistosta huhtikuussa 2005 ja ensimmäinen tohtori marraskuussa 2005. Suomessa oli arvion mukaan vuonna 2003 noin 90 tavalla tai toisella sukupuolentutkimukseen liittyvää väitöskirjaa tekevää jatko-opiskelijaa.[13]

Tieteenalan sisällä on Suomessa käyty keskustelua alan nimestä useita kertoja vuosien saatossa. Siirtymä naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseen alkoi Helsingin yliopistosta vuonna 2009 kun Kristiina-instituutti otti käyttöönsä sukupuolentutkimuksen naistutkimuksen sijaan. Päätöksessä kuultiin laajasti alan opiskelijoita ja tutkijoita.[14] 2010-luvun aikana sukupuolentutkimus on otettu käyttöön kaikissa Suomen yliopistoissa, joissa alaa voi opettaa ja tutkia.[15]

Suomessa toimii Sukupuolentutkimuksen seura (SUNS), joka on perustettu vuonna 1988. Seura julkaisee kaksikielistä Sukupuolentutkimus - Genusforskning-lehteä ja järjestää vuosittain Sukupuolentutkimuksen päivät. Yhdistykseen kuului vuonna 2012 noin 600 jäsentä.[16]

Ihmiskuva ja yhteiskuntakäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla nousi postmoderni feminismi, jossa valta-asetelmia tarkastellaan alakulttuurien näkökulmista. Näistä merkittävin on homo- ja lesbotutkimuksesta syntynyt queer-teoria,[17] mutta on olemassa myös feminististä valkoisuuden tutkimusta,[18] ruumiin normatiivisuuden tutkimusta[19] jne.

Sukupuolentutkimuksessa sukupuolta ja rotua tutkitaan yhteiskunnallisina hierarkioina, tutkitaan esimerkiksi seksismiä ja rasismia.[20]

Tietoteoreettinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistutkimuksessa on pohdittu, miten tieteen miesvaltaisuus vaikuttaa tutkimuksen kohteen ja menetelmien valinnoillaan siihen, millaista tietoa se tuottaa. Tiedekriittisen sukupuolentutkimuksen mukaan kaikki tutkimus on väistämättä näkökulmasidonnaista eikä siten objektiivista.[21]

Filosofi Sandra Harding tarjosi 1980-luvulla näkökulmasidonnaisuuden paradoksin ratkaisuksi feministisen standpoint-teorian, jonka mukaan tieteen objektiivisuus tulee ymmärtää uudella tavalla: se on tutkimusta alistettujen ryhmien lähtökohdista käsin. Hardingin mukaan tieteellinen tutkimus on välttämättä näkökulmasidonnaista, mutta jotkut näkökulmat ovat toisia parempia. Standpoint merkitsee tietoisesti omaksuttua näkökulmaa.[21]

1990-luvulla monet tieteenfilosofit asettivat feministisen tutkimusohjelman kyseenalaiseksi, mikä osaltaan johti standpoint-teorian uudelleenarviointiin. 2000-luvulla on esitetty, että sosiaalinen tietoteoria voisi tarjota näkökulmasidonnaisuuden paradoksille kestävämmän ratkaisun. Suomalainen Kristina Rolin ehdottaa, että tutkimuksessa hyväksyttävä subjektiivisuus tulisi rajata konkreettisiin väitteisiin, kuten metodologisiin ratkaisuihin. Eri näkökulmia voitaisiin puolestaan arvioida sillä perusteella, miten hyvin ne noudattavat objektiivisen keskusteluyhteisön pelisääntöjä, ja sukupuolentutkimus voisi toimia yhtenä pelisääntöjen määrittäjänä.[21]

Metodologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolentutkimuksessa on perinteisesti suosittu erilaisia laadullisen tutkimuksen menetelmiä.[22] Tutkijat ovat pohtineet tieteellisinä tosiasioina esitettyjen väitteiden poliittista vaikutusvaltaa. Kuitenkin tilastollisin menetelmin tehdyt kyselyt, asennetutkimukset ja tilastot ovat olleet tärkeitä seksismin ja epäoikeudenmukaisuuden osoittamisessa.[22]

Väkivaltatutkija Suvi Ronkaisen mukaan feministisen tutkimuksen kannalta on olennaista havaita, että tilastotietoja tarkastellessa erilaisilla näkökulmilla on merkitystä niiden tulkinnan kannalta. Tulkinta eroaa analyysistä siten, että siinä tutkimuksen tuottamat vihjeet ja oivallukset peilataan jonkin tietyn ajattelutavan kautta. Vallalle ja feministisille tietämisen tavoille herkkä luenta avaa Ronkaisen mukaan hedelmällisen näkökulman kvantitatiiviseen tutkimukseen. Esimerkiksi väkivallan vastainen ja uhreja tukeva työ on saanut laajemmin yhteiskunnallista tukea vasta kun feministiset tilastotulkinnat ja naisuhritutkimukset, joissa väkivallan käsite on määritelty uudella tavalla, ovat osoittaneet naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyden.[22]

Sukupuolentutkimuksen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistutkimus on kohdannut arvostelua julkisessa keskustelussa.[23] Evoluutiopsykologian kannattajat ovat esittäneet, että naistutkimuksen sukupuolijako ei vastaa luonnontieteellistä näkökulmaa. Naisten ja miesten välisessä tasa-arvokeskustelussa feminististen väkivaltatutkimusten on väitetty edustavan sukupuolisyrjintää. Jyrkimmissä puheenvuoroissa naistutkimuksen on esitetty olevan akateemista näennäistiedettä.[24]

Suomessa julkista keskustelua naistutkimuksen tieteellisyydestä herätti Jussi Niemelän ja Osmo Tammisalon vuonna 2006 julkaistu kirja Keisarinnan uudet (v)aatteet. Sen herättämän julkisen keskustelun seurauksena koko oppiaineen nimi muutettiin naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseksi Helsingin yliopistossa.[25] Pian muut yliopistot seurasivat perässä.[26] Myös Miesten tasa-arvo -yhdistys julkaisi vuonna 2009 vetoomuksen naistutkimuksen nimen muuttamisesta sukupuolentutkimukseksi, jonka sisällä voisi tehdä tutkimusta myös miesnäkökulmasta.[27]

Norjassa vuoden 2011 aikana käydyn julkisen keskustelun jälkeen Oslon yliopiston sukupuolentutkimuksen tutkimusprojekti menetti valtiontukensa.[28][29][30] Pohjoismaiden ministerineuvosto lakkautti samaan aikaan yliopiston yhteydessä toimineen pohjoismaisen tasa-arvotiedon keskuksen, NIKK:n.[31]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Urponen Maija 2009. Mitä naistutkimus on? Minna - Valtakunnallinen naistutkimus- ja tasa-arvoportaali. Viitattu 12.01.2009.http://www.minna.fi/minna/naistutkimus/index.htm
  2. http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/index.php?jarj=jatettyb&ilmoitus=460
  3. Chafetz, J. S. (toim.): The Handbook of the Sociology of Gender. New York: Springer, 1999. ISBN 978-0-306-45978-8.
  4. Weedon, Chris: Feminist practice and poststructuralist theory. John Wiley & Sons, 1997. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.2.2012).
  5. {Seidman, Steven: The Social Construction of Sexuality. New York/Lontoo: Norton, 2003. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 31.12.2012).
  6. Sarantakos, Sotirios: ”3 Feminist research”, Social Research. Palgrave, 2004. [www.palgrave.com/sociology/sarantakos/docs/chapter3.pdf Teoksen verkkoversio] (pdf) (viitattu 31.12.2012).
  7. Cott, N. T Pleck, E. H. (eds.): A Heritage of Her Own. Toward a New Social History of American Women.. Indiana University Press, 1979.
  8. Korenman, Joan: Women's Studies Programs, Departments, & Research Centers 1994-2009. Viitattu 10.9.2009. englanti
  9. Setälä, P. & Kurki, H.: Akanvirtaan. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.
  10. Petra Stenfors: Feministinen aikamatka: Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tutkimusjaosto 1981-2006 TANE-julkaisuja 9. 2006. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta - TANE. Viitattu 5.11.2017.
  11. Setälä, Päivi & Kurki, Hannele (toim.): Akanvirtaan: Johdatus naistutkimukseen. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.
  12. Hyviä hetkiä Helsingin yliopiston Kristiina-instituutissa - 375 Humanistia Viitattu 5.11.2017.
  13. Minna Urponen: Mitä naistutkimus on?
  14. Järviö, Nina: Naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseen. Humanisti-lehti, 2011. Helsingin yliopisto. Artikkelin verkkoversio.
  15. Elomäki, Anna; Meskus, Mianna; Jauhola, Marjaana: Naistutkimuksesta Sukupuolentutkimukseen. Sukupuolentutkimus - Genusforskning, 2014. SUNS.
  16. SUNS Suomen Naistutkimuksen Seuran verkkosivut nt.suns.org. Viitattu 17.7.2012.
  17. Plummer, Ken: Queers, Bodies and Postmodern Sexualities: A Note on Revisiting the ”Sexual” in Symbolic Interactionism. Qualitative Sociology, Winter 2003, 26. vsk. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 31.1.2012.
  18. Cuomo, Chris J. & Hall, Kim Q.: Whiteness: feminist philosophical reflections. , 1999. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2012).
  19. Bordo, Susan & Heywood, Leslie: Unbearable weight: feminism, Western culture, and the body. University of California Press, 2004. Teoksen verkkoversio.
  20. Rothenberg, Paula: The Construction, Deconstruction, and Reconstruction of Difference. Hypatia, March 1990, 5. vsk, nro 1, s. 42-57. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.1.2012.
  21. a b c Rolin, K. (2005): Tutkimuksen näkökulmasidonnaisuuden paradoksi. Teoksessa Husu, L. ja Rolin, K. (toim.): Tiede, tieto ja sukupuoli. Helsinki: Gaudeamus, s. 97–111.
  22. a b c Ronkainen, S. (2004): Kvantitatiivisuus, tulkinnallisuus ja feministinen tutkimus, teoksessa Liljeström M. (toim.): Feministinen tietäminen. Keskustelua metodologiasta. Tampere: Vastapaino.
  23. Rajamäki, Aleksi: Sukupuolentutkimus on kriittistä, ei ideologista 22.02.2011. UTUonline. Viitattu 31.1.2012.
  24. Austin, P.: Naistutkimus kuumentaa tunteita. Totuus riippuu näkökulmasta, väittävät feministit. Helsingin Sanomat, Tiede & Luonto 4.3.2008, s. D2
  25. Naistutkimus on nyt Helsingissä sukupuolentutkimusta Yle Uutiset. Viitattu 17.11.2017.
  26. Naistutkimus on nyt sukupuolentutkimusta - Arkisto - Lapin yliopisto - University of Lapland - Lapplands universitet www.ulapland.fi. Viitattu 17.11.2017.
  27. Miesten tasa-arvo -yhdistys: Miesten tasa-arvo -yhdistyksen lausunto sukupuolentutkimuksen kehittämiseksi 20.2.2009. Viitattu 10.9.2009.
  28. Aftenposten: Kjønnsforskere vil reise kjerringa 12.10.2011. Viitattu 31.5.2011. Norja
  29. Aftenposten: Kjønnsforskningen mister 56 millioner 23.11.2011. Viitattu 14.12.2011. Norja
  30. Uncertain future for the Research Council’s gender initiative Gender In Balance Research. Viitattu 16.12.2011.
  31. Nykymuotoinen NIKK lakkautetaan 23.11.2011. NIKK. Viitattu 30.1.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttonen, Anneli ym. (toim.): Feministejä: Aikamme ajattelijoita. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-066-X.
  • Braidotti, Rosi: Riitasointuja. (Patterns of dissonance: An essay on women in contemporary french philosophy, 1991.) Suomennos: Päivi Kosonen ym. Tampere: Vastapaino, 1993. ISBN 951-9066-66-7.
  • Husu, Liisa & Rolin, Kristina (toim.): Tiede, tieto ja sukupuoli. Gaudeamus, 2005. ISBN 9789516629318.
  • Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (toim.): Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 1996. ISBN 951-9066-96-9.
  • Liljeström, Marianne (toim.): Feministinen tietäminen: Keskustelua metodologiasta. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-146-1.
  • Saresma, Tuija ym. (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-247-3.
  • Setälä, Päivi & Kurki, Hannele (toim.): Akanvirtaan: Johdatus naistutkimukseen. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]