Queer-tutkimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gayle Rubin (s. 1949) kuuluu queer-teorian perustajiin. Hän torjui "seksuaalisen essentialismin" eli seksin yhteydet biologiaan.[1]

Queer-tutkimus eli queer-teoria (engl. Queer theory) tarkastelee kriittisesti seksuaalisuutta ja sukupuolta. Keskeistä on heteronormatiivisen ja cis-normatiivisuuden kyseenalaistaminen, sekä täten sukupuolitettujen sosiaalisten rakennelmien kriittinen tutkimus.

Teorian nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adjektiivia queer käytetään tiedeyhteisössä kattoterminä ei-heteronormatiivisuudelle, ja ei-cis-normatiivisuudelle. Termillä herättää ajoittain negatiivisia tunteita ja erityisesti englanninkielisissä maissa koettu joskus halventavana sateenkaariväestöä kohtaan. Kuitenkin eri tahot, kuten useat järjestöt, aktivistit ja tiedeyhteisöä ovat uudelleenmääritelleet termin neutraaliksi apuvälineeksi tarkastellakseen sukupuolta ja seksuaalisuutta kattavammin ja monimuotoisemmin.lähde?

Alkuperä ja edelläkävijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistoissa queer-tutkimusta alettiin opettaa ja tehdä 1990-luvun alussa. Sen syntyyn vaikuttivat amerikkalaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen esiinmarssin lisäksi ranskalainen poststrukturalistinen filosofia ja feminismi.[2]

Yksittäisistä filosofeista queer-teoriaan on eniten vaikuttanut yhdysvaltalainen filosofi ja feminismin teoreetikko Judith Butler, joka tosin ei itse ole määritellyt itseään queer-teoreetikoksi.[2]

Alan asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queer-tutkimus on sukupuolentutkimuksen tiedesuuntauksen yksi alalaji. Sen suhde sukupuolentutkimuksen edeltäjään naistutkimukseen on ollut kaksijakoinen: queer-tutkimuksessa on kyseenalaistettu ja arvosteltu monia naistutkimuksessa esitettyjä oletuksia, kuten käsitystä sukupuolierosta. Siksi queer-tutkimus on ollut merkittävä tekijä naistutkimuksen kehityksessä sukupuolentutkimukseksi ja sukupuolentutkimuksen akateemisen valtavirran postmodernisoimisessaselvennä.[3]

Teorian suhde myös varhaisempaan homo- ja lesboaktivismiin on kuitenkin ristiriitainen, sillä se ei kyseenalaista ainoastaan heteroseksuaalista identiteettiä, vaan myös käsitystä vakiintuneista homo- ja lesboidentiteeteistä. Queer-teoria pyrkii purkamaan kaikkia seksuaali-identiteettejä arvostellessaan heteronormatiivisuutta.lähde?

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helen Pluckrose ja James A. Lindsay ovat kuvanneet queer-teorian kehitystä ja esittäneet teoriaa koskevaa kritiikkiä teoksessaan Cynical theories (2020).[4] Pluckrose ja Lindsay katsovat, että teoria on epälooginen ja absurdi, mutta olemattomasta arvostaan huolimatta se on vaikuttanut merkittävästi postmodernin Teorian kehitykseen muillakin aloilla. [5] Biologisten tekijöiden jyrkkä kieltäminen "seksuaalisena essentialismina" ja "biovaltana" muutti queer-teorian tieteenvastaiseksi. Todellisuudessa ymmärryksen kasvu sukupuolen, roolien ja seksuaalisuuden biologisesta pohjasta oli auttanut hyväksyvän ja liberaalin asenteen yleistymistä. Tuomitessaan alistamiseksi kaiken yleisen ja vallitsevan, queer-teoria samaistaa virheellisesti toisiinsa käsitteen "normaali", joka tarkoittaa tavallista tai yleistä ja käsitteen "normatiivinen", joka tarkoittaa ohjeen mukaista. Näin kaikki, mikä oli yleistä, muuttui kuvitteellisesti myös normin mukaiseksi.[6] Pluckrosen ja Lindsayn mielestä queer-teorian väitteet ihmisten seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen epäaitoudesta eivät voi saada yleistä kannatusta. Sama koskee väitettä, ettei biologialla ole mitään tekemistä seksin kanssa.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Butler, Judith: Hankala sukupuoli: Feminismi ja identiteetin kumous. (Gender trouble: Feminism, and the subversion of identity, 1990.) Suomentaneet Tuija Pulkkinen & Leena-Maija Rossi. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-913-X.
  • Harju, Elina: Queer – tuttu ja tuntematon. Väärinajattelija: anarkistinen aikakauslehti, helmikuu 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio.
  • Kivilaakso, Katri – Lönngren, Ann-Sofie – Paqvalén, Rita (toim.): Queera läsningar: Litteraturvetenskap möter queerteori. Halmstad: Rosenlarv, 2012. ISBN 978-91-977935-5-1.
  • Saresma, Tuija & Rossi, Leena-Maija & Juvonen, Tuula (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-247-3.
  • Vänskä, Annemari: ”Vikuroiva teoria? Taidehistoria, visuaalisen kulttuurin tutkimus ja queer-teoria”, Tarkemmin katsoen: Visuaalisen kulttuurin lukukirja, s. 55–76. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-009-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 99
  2. a b Harju, Elina: Queer – tuttu ja tuntematon. Väärinajattelija: anarkistinen aikakauslehti, helmikuu 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  3. Razave, S and Miller, C: From WID to GAD: Conceptual shifts in the women and development discourse. Occasional paper, UNRISD, 1995.
  4. Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 89–110
  5. Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 89–90
  6. Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 89–110
  7. Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 110

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.