Tamperelainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tamperelainen
Tamperelainen logo.svg
Lehtityyppi kaupunkilehti
Julkaisija Etelä-Suomen Media Oy
Perustettu 19. syyskuuta 1957
Päätoimittaja Karri Kannala[1]
Sitoutuneisuus sitoutumaton
Kotipaikkakunta Tampere
Kotimaa Suomi
Sivukoko tabloid
Ilmestymistiheys kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin
Kieli suomi
Aiheesta muualla
tamperelainen.fi

Tamperelainen on Suomen vanhin kaupunkilehti, joka ilmestyy Tampereella, Kangasalla, Nokialla, Lempäälässä, Pirkkalassa ja Ylöjärvellä.[2]

Lehti ilmestyi alun perin tabloidina. 2000-luvulla se ilmestyi seitsemän vuoden ajan broadsheet-kokoisena ja marraskuusta 2012 jälleen tabloidina.[3] Keskiviikkoisin ja viikonvaihteessa ilmestyvän lehden painosmäärä on 136 000, kerran kuukaudessa tehdään 161 000 kappaleen jättijakelu.[2]

Tamperelaisen päätoimittajia ovat perustaja Urpo Lahtisen ohella olleet Erkki ”Jammu” Kanerva, Jaakko Asikainen, Petri Ahoniemi, Jari Niemelä, Sakari Nupponen, Anne Lahnajärvi ja Karri Kannala.

Lehden synty ja ensimmäinen numero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1957 perustettu Tamperelainen on Suomen vanhin kaupunkilehti. Toimittaja, myöhempi Lehtimiehet Oy:n kustantaja ja omistaja Urpo Lahtinen sai idean lehden perustamisesta nähtyään stipendimatkallaan Hollannissa ilmaisjakelulehti De Echon. Tampereelle palattuaan Lahtinen perusti kollegansa kanssa T:mi Lehtimiehet Lahtinen & Kärkkäisen.[4]

Tamperelaisen ensimmäinen numero ilmestyi 19. syyskuuta 1957. Ensimmäisen numeron kannessa oli jutut kirjailija Väinö Linnasta ja Pyynikin mäntyjen tilasta. Sisäsivuilla oli Hymy Lahtisen laatima horoskooppi, Vihittyjä-osio, jazz-musiikin erikoispalsta sekä Lääkärin sana -palsta. Muut jutut kertoivat näyttelijä Eero Roineesta, tamperelaisesta arkkitehtuurista ja matkasta New Yorkiin.[4]

Ensimmäisen numeron ilmoittajia olivat muun muassa Tuotanto sekä Yhtyneet Pukutehtaat Leijona-pukumerkillään. Kestilän Pukimo mainosti Sami-takkia, Kaisu Heikkilä Oy syksyn uutuusleninkejä ja Tirkkonen tekstiilejä. Fennia-Patria kauppasi vakuutuksia, Oy Trustivapaa Bensiini puolestaan autohuoltoja, Voima säästökassapalveluja ja J. Jokipii Vibrosan-hieromakoneita.lähde?

Lehti tiesi kertoa, että Tampereen Työväenyhdistyksen ravintolassa tanssitaan neljä kertaa viikossa. Tampereen Yritys tiedotti yleisurheilijoiden ja painonnostajien harjoitusvuoroista, ja Tampereen Työväen Uimarit muistutti sauna- ja uintivuoroistaan. Ainoassa rivi-ilmoituksessa kerrottiin, että Nekalassa oli myytävänä levysoitin ja 85 levyä.lähde?

Kun lehti jaettiin yllättäen joka kotiin, moni luuli sitä uuden tilattavan lehden näytenumeroksi. Urpo Lahtinen sai lehdessä vakuutella lukijoille, että lehden tulo on todellakin ilmaista. Kaupungilla huhuttiin, että ensi numeron kannessa esiintynyt kirjailija Väinö Linna olisi lehden takana.[4]

Tamperelaisesta Lehtimiehiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahtisen alkuvaikeuksia lisäsi se, kun Posti ilmoitti lehden toisen numeron jälkeen, ettei se enää jaa maksutonta lehteä. Lahtiselle syntyi kiire järjestää lehden jakelu, mutta viikossa oli organisaatio kasassa: 72 jakajaa saatiin pestattua, joukossa lähinnä opiskelijoita ja kotirouvia. Saattoipa joskus joku jakajista tulla palkanhakuun nelipäisen lapsikatraankin kera. Palkka maksettiin alussa suoraan Tamperelaisen tiskiltä.lähde?

Lahtisen yhtiökumppani Aaro Kärkkäinen luopui pian yhteistyöstä ja myi Lahtiselle osuutensa yhtiöstä. Vuonna 1958 syntyi Lehtimiehet Oy. Tamperelaisen lähtökohdista sikisi yhtiö, joka kohosi myöhemmin Hymy-lehden myötä varsinaiseksi suomalaisen median imperiumiksi.[5]

Tamperelaisen ilmestyminen innoitti nopeasti myös muita yrittäjiä maassa. Vuoden sisään syntyi neljä vastaavaa ilmaiseksi jaettavaa kaupunkilehteä. Tamperelaisen jälkeen toisena alkoi ilmestyä Kuopiossa maaliskuussa 1958 Uutiskukko. Turkulainen alkoi ilmestyä saman vuoden marraskuussa.[5] Vuonna 1959 Suomessa ilmestyi jo yhdeksän kaupunkilehteä. Lahtinen ideoi alalle myös yhteistyötä: Tamperelaisen aloitteesta kutsuttiin saman vuoden syksyllä koolle maan kaupunkilehdet ja perustettiin Kaupunkilehtien Liitto.

Lehtimiehistä Lehtiyhtymään – Lehtiyhtymästä Keskisuomalaiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy kustansi Tamperelaista vuoteen 1989, jolloin hän myi lehtiensä julkaisuoikeudet Yhtyneet Kuvalehdet Oy:lle. Lehden päätoimittajana vuosna 1985–1986 toiminut Petri Ahoniemi lunasti vaimonsa kanssa Tamperelaisen kustannusoikeudet yhtiölleen ja jatkoi omistajana/päätoimittajana vuoteen 1998. Viestintäkonserni Janton Oy osti tuolloin lehden koko osakekannan itselleen.

Vuonna 2003 tehdyllä kaupalla Jantonin osakkeista liki 94 prosenttia siirtyi BACPE Finland Holdings Oy:n omistukseen. Yhtiön taustalla oli yhdysvaltalainen Bank of America. Loppuvuodesta 2004 Janton myi läntisen lehtiryhmänsä – mukaan lukien muun muassa Tamperelaisen ja Turkulaisen – Keski-Uusimaa Oy:lle, jonka pääomistaja on kauppaneuvos Eero Lehti. Kustannusyhtiö tunnetaan nykyään nimellä Suomen Lehtiyhtymä, joka julkaisee 23 omaa sanoma- ja kaupunkilehteä ja viittä ammatti- ja erikoislehteä sekä harjoittaa painotoimintaa neljässä omassa painotalossa.

Vuonna 2013 Eero Lehti myi Suomen Lehtiyhtymä –konsernin Keskisuomalainen Oyj:lle. Suomen Lehtiyhtymään kuuluneiden lehtien, myös Tamperelaisen, kustantamisesta vastaa nykyään Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Etelä-Suomen Media Oy.

Kohut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2015 lehden päätoimittajaksi tullut Karri Kannala on herättänyt huomiota pääkirjoituksillaan. Vihreiden kaupunginvaltuutettu Juhana Suoniemi lopetti kolumnistina toimimisen marraskuussa 2015 pitäessään Aukeavatko suvakin silmät? -pääkirjoitusta vihan ja pelon levittämisenä.[6] Osa kaupunkilaisista kiinnitti postiluukkuihinsa "Ei rasistista Tamperelainen-lehteä" -lappuja ja myös vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula lopetti bloginsa lehdessä.[7] Toisaalta julkisuudessa monet ovat ilmoittaneet lukevansa nyt ensimmäistä kertaa Tamperelaista, kun aiemmin olivat heittäneet lehden suoraan roskiin.lähde? Suoniemi kuitenkin palasi lehden kolumnistiksi heti keväällä 2016.

Kannala myös kokosi Tamperelaiselle kokonaan uuden 30 kirjoittajan kolumniringin, johon kuuluvat muun muassa Tampereen pormestari sekä laajasti Tampereen seudun johtavia päättäjiä elinkeino-, kulttuuri- ja urheiluelämän saroilta sekä politiikasta yli puoluerajojen.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2015 Tamperelaisen painos- ja jakelumäärä nostettiin ulkoasu- ja sisältöuudistuksen jälkeen 123 000 kappaleesta 136 000 kappaleeseen. Kesäkuussa 2016 Tamperelaisen kokonaistavoittavuus oli Kansallisen mediatutkimuksen KMT:n mukaan 172 000 lukijaa, mikä on Tamperelaisen historian korkein noteeraus. Marraskuussa 2016 Tamperelainen palkittiin Suomen toiseksi parhaana kaupunkilehtenä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahdeksantoista metriä – Tarinoita Tampereelta I (Pesämuna Oy, 2006)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karri Kannala Tamperelaisen päätoimittajaksi 7.10.2015. Helsingin Uutiset. Viitattu 11.12.2015.
  2. a b Mediatiedot 2015 Lehtiyhtymä. Viitattu 26.2.2015.
  3. Nupponen, Sakari: ”Ihan kuin vanha tuttu olisi palannut takaisin” Tamperelainen.fi. 9.11.2012. Viitattu 26.2.2015.
  4. a b c Niemelä, Jari: Tamperelainen – Suomen ensimmäinen kaupunkilehti Tampereen historia -sivusto. 2002. Viitattu 26.2.2015.
  5. a b Ojajärvi, Sisko (toim.): Viisi villiä vuosikymmentä, Kaupunkilehtien Liiton historiikki 1959–2009, s. 40–43. Kaupunkilehtien Liitto, 2009. ISBN 978-952-92-6261-8.
  6. Suoniemi, Juhana: Päätoimittaja Kannalan pelko ja viha 20.11.2015. Tamperelainen. Viitattu 11.12.2015.
  7. Väärät sanat rankaisivat 12/2015. Utain. Viitattu 11.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]