Pekka Paavola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekka Paavola
Paavola helmikuussa 2010
Paavola helmikuussa 2010
Tampereen kaupunginjohtaja
1969–1985
Edeltäjä Erkki Lindfors
Seuraaja Jarmo Rantanen
Suomen oikeusministeri
Paasion II hallitus
23.2.1972–4.9.1972
Edeltäjä K. J. Lång
Seuraaja Matti Louekoski
Henkilötiedot
Syntynyt3. elokuuta 1933
Tampere
Kuollut18. maaliskuuta 2023 (89 vuotta)
Tampere
Ammatti toimitusjohtaja
Arvonimivaratuomari
Tiedot
Puolue SDP (vuoteen 1992)[1]

Pekka Kalervo Paavola (3. elokuuta 1933 Tampere18. maaliskuuta 2023 Tampere[2][3]) oli suomalainen kunnallisvirkamies, yritysjohtaja ja kunnallispoliitikko. Koulutukseltaan Paavola oli juristi.[4]

Paavola valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1960 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1961. Hän toimi Tampereen kaupungilla juristina vuosina 1960–1965, kaupunginsihteerinä vuosina 1965–1969 ja kaupunginjohtajana 1969–1985. Lisäksi hän oli oikeusministerinä vuonna 1972 Paasion II hallituksessa. Ministerinä Paavola oli SDP:n edustajana.[5][6]

Paavolasta tuli Tampereen kaupunginjohtaja sen jälkeen, kun hänen edeltäjänsä Erkki Lindfors menehtyi munuaissairauteen. Lindforsilta jäi Paavolalle "perinnöksi" muun muassa Särkänniemi-projektin loppuunsaattaminen. Osa kyseistä projektia oli vuonna 1971 valmistunut näkötorni Näsinneula. Projekti ei nauttinut kaikkien tamperelaisten kannatusta, vaan osa kaupunkilaisista kritisoi sitä voimakkaasti. Paavolan mukaan Särkänniemi maksoi kuitenkin siihen sijoitetut summat takaisin 1980-luvun alkuun mennessä.[6]

Paavola toimi Paasion vähemmistöhallituksen eli niin kutsutun nappulaliigan oikeusministerinä keväällä 1972. Paavola oli ensimmäinen joka julkisesti esitti ajatuksen siitä, että presidentti Urho Kekkosen kautta jatkettaisiin eduskunnan säätämällä poikkeuslailla. Toisin sanoen hän ehdotti, että 1974 päättyvää virkakautta jatketaan ilman vaaleja.[7]

Noppa-juttu ja katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kaupunginjohtaja Pekka Paavolan oli määrä vihkiä Hervannassa sijaitseva palvelutalo 5. kesäkuuta 1984 – miestä ei kuitenkaan näkynyt. Samana päivänä Paavolaa odotettiin myös keskusrikospoliisin juttusille: häntä haluttiin kuulla Noppa-rakennusyhtiöön liittyvissä asioissa. Paavola jätti saapumatta, joten KRP:n komisario Sulo Aittoniemi etsintäkuulutti miehen. Paavola tuli pidättää, jos hän pyrkii ulkomaille Helsinki-Vantaan tai Pirkkalan lentoaseman kautta.[8]

Virallinen selitys Paavolan katoamiselle löytyi: Kaupunginjohtajan sihteerin mukaan Paavola oli hakenut sairauslomaa koko kesäkuun ajaksi korkean verenpaineen vuoksi.[8]

Keskusrikospoliisi halusi Paavolan puheilleen niin kutsuttun Noppa-jutun takia. Noppa-rakennusyhtiön toimista oli paljastunut valtava lahjontavyyhti, ja juttu oli jaettu kolmeen haaraan. Paavolaa haluttiin kuulla niinsanotun Noppa III:n tiimoilta: siinä oli kyse muun muassa Nopan ja tamperelaisten sosiaalidemokraatti-poliitikkojen kytköksistä.[8]

Paavola toimi vielä oikeusministerinä vuonna 1972, kun kävi ilmi, ettei hänen Vehkalahdella sijaitsevalla kesähuvilallaan ollut rakennuslupaa. Sittemmin selvisi että kesämökin rakensi ja myöhemmin siirsi toiseen paikkaan Noppa-yhtiö – mitätöntä korvausta vastaan. KRP:llä oli kiire saada Paavola puheilleen, koska rikos vanhenisi juhannuksena 1984. Häntä haluttiin kuulla Noppa-asiassa muutenkin kuin vain kesämökin tiimoilta. Paavolan olinpaikkaa ei kuitenkaan tiedetty.[8]

Paavolan katoaminen johti suureen mediamylläkkään. Myös kansalaisilta saatiin runsaasti vihjeitä: Paavola oli nähty ympäri Suomea ja lisäksi muun muassa Kreikassa ja Floridassa. Pelättiin sitäkin, että Paavolalle olisi käynyt jotakin. Lopulta ennen juhannusta Paavola määrättiin haastettavaksi suoraan oikeuteen tai hänet tuli vangita, jottei rikos pääse vanhenemaan.[8]

Paavola ilmaantui julkisuuteen pe 29.6.1984. Oman selityksensä mukaan hän ajeli vaimonsa autolla ympäri Keski-Eurooppaa ja hoiteli tällä tavalla verenpainettaan. Hän väitti ettei ollut kuullut etsintäkuulutuksesta ennen juhannusta, eikä edes ollut tietoinen siitä, että poliisi kaipaa häntä ylipäätään. Komisario Sulo Aittoniemi taas kertoi, että KRP-tapaaminen oli sovittu jo toukokuun lopussa Paavolan sihteerin kanssa.[8]

Paavolan muistelmat julkaistiin 2011. Kirjassa hän kertoo, että otti "aikalisän", kun oli ilmeistä että KRP haluaa kysellä häneltä Noppa-asioista. Paavola oli myös epäillyt, että poliisi kuuntelee hänen puhelintaan: sen vuoksi hän soitti Suomeen vasta pakomatkan lopulla. Pakomatkan järkevyyttä hän kommentoi muistelmissa näin: "Tottakai se oli vikatikki näin jälkikäteen ajatellen".[8]

Heinäkuun puolivälissä Tampereen kaupunginhallitus päätti antaa Paavolalle vakavan huomautuksen. Lokakuun alussa Paavola pidätettiin syytettynä "jatketusta lahjoman vastaanottamisesta virkamiehenä vuosina 1971–1982". Lisäksi häntä epäiltiin uudemmassa lahjusasiassa, joka koski Tampereen Linnainmaan alueen kaavoitusta. Syytteessä mainittu "jatkettu rikos" mahdollisti sen, että myös kesämökkiasia voitiin ottaa mukaan. Raskaat syytteet ja epäilyt aiheuttivat sen, että Tampereen kaupunginhallitus aloitti prosessin, jotta Paavola voitaisiin panna viralta.[8]

Paavola erosi Tampereen kaupunginjohtajan tehtävistä Noppa-jutun tutkimusten aikaan vuonna 1985. Oikeus katsoi että Paavola oli syyllistynyt muun muassa hyödyttämistarkoituksessa tehtyihin virkarikoksiin ja tuomitsi hänet 10 000 markan sakkoihin.[9]

Lehtimiehet Oy ja Yhtyneet Kuvalehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavola siirtyi vuonna 1985 Lehtimiehet Oy:n toimitusjohtajaksi. Vuoden 1988 lopussa Urpo Lahtisen omistama Lehtimiehet myytiin Yhtyneille Kuvalehdille, ja Paavola siirtyi Yhtyneiden kustannusjohtajaksi. Vuosina 1991–1996 Paavola työskenteli Art Urpo Oy:n toimitusjohtajana. Art Urpo Oy:n tehtävänä oli hallinnoida Urpo Lahtisen omaisuutta. Paavola oli myös Urpo ja Maija Lahtisen säätiön asiamies. Vuonna 1996 Paavola jäi eläkkeelle.lähde?

Tampereen kunnallispolitiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavola oli muutaman vuoden sivussa kunnallispolitiikasta sen jälkeen, kun hän oli eronnut Tampereen kaupunginjohtajan virasta. Hän teki kuitenkin paluun vuoden 1992 vaaleissa, kun hänet valittiin Tampereen kaupunginvaltuustoon. Paavola oli ehdokkaana Tampereen puolesta -nimisellä ehdokaslistalla. SDP:stä hän oli eronnut samana vuonna. Tampereella Paavolalla on ollut suosiota, koska häneen on yhdistetty kaupungin kasvu, hyvinvointi ja vaurastuminen, jopa tulevaisuus.[1]

Kaupunginvaltuuston jäsen Paavola oli vuodet 1993–2002, ensin Tapun ja myöhemmin Tampereen sitoutumattomien ryhmässä. Hän toimi lisäksi Sitoutumattomien valtuustoryhmän puheenjohtajana. Vuonna 2002 Paavola erotettiin kaikista kunnallisista luottamustehtävistä siksi, että hän oli saanut 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä veropetoksesta.[9][10]

Vuoden 2004 vaaleissa jo 71-vuotias Paavola palasi jälleen valtuutetuksi. Vuoden 2006 ajan hän oli kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja. Hänet valittiin joulukuussa 2006 valtuuston puheenjohtajaksi[11] vihreiden, sitoutumattomien, keskustan ja kristillisdemokraattien muodostaman ryhmä 20:n ja kokoomuksen tuella.[1] Paavola toimi valtuuston puheenjohtajana vaalikauden, eli vuoden 2008 loppuun asti. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Paavola ei enää asettunut ehdolle.

Maija-Liisa Lahtisen tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavola oli entisen Hymy-lehden omistajan Urpo Lahtisen lesken Maija-Liisa Lahtisen mukana kuljettamassa 53 miljoonaa markkaa varoja Luxemburgiin. Paavola todisti myöhemmin asiasta oikeudessa, ja Maija-Liisa Lahtinen sai kavallustuomion pitkälti tämän todistuksen pohjalta.

Maija-Liisa Lahtisen aloitteesta valtakunnansyyttäjänvirasto määräsi poliisin tutkimaan, puhuiko Paavola oikeudessa totta.[12][13] Joulukuussa 2009 Paavola tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen valehtelusta oikeudessa.[14] Hän ei valittanut tuomiosta.[15]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwin Goodman teki vuonna 1984 Paavolasta kappaleen nimeltä ”Otetaan pienet Paavolat”, joka julkaistiin hänen Härmäläinen perusjuntti -albumillaan. Laulun sanoissa viitataan siihen tapaukseen, kun Pekka Paavola pakoili 1980-luvulla oikeutta, mikä sai aikanaan suurta julkisuutta eri medioissa

Paavola on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vesikansa, Jarkko: SK 45/2007 Pekka Paavola Suomen Kuvalehti. 14.11.2007. Viitattu 29.6.2009.
  2. Reija Grönroos, Tampereen entinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola on kuollut Yle.fi, uutiset 18.3.2023, viitattu 18.3.2023
  3. Salonen, Annastiina: Tampereen entinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola on kuollut Aamulehti. 18.3.2023. Viitattu 18.3.2023.
  4. Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 765. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530. ISBN 951-640-395-6.
  5. Pekka Paavola Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 24.7.2010.
  6. a b Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen (toim.): Tampereen kasvot, s. 83–84. Tampere: Kustannus Oy Sanasato, 1997.
  7. Tuure Junnila: Vallankaappaus lain ja oikeuden varjolla: poikkeuslakitaistelu lain vastustajan näkökulmasta, s. 39–40. Rauma: Kustannus Oy Länsi-Suomi, 1973.
  8. a b c d e f g h Only in Finland : suomalaisen järjenkäytön tähtihetkiä / Vesa Sisättö. SKS, 2018. 311 s. "Kaupunginjohtaja katoaa 1984", ss. 191–194
  9. a b Tampereen valtuusto erotti Pekka Paavolan Turun Sanomat. 14.3.2002. Viitattu 16.12.2006.
  10. Entinen oikeusministeri erotettiin luottamustoimista MTV3. Viitattu 9.2.2008.
  11. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien vaali (Word document) (s. 4) Tampereen kaupunki. Viitattu 7.4.2008.
  12. Karkurilesken paluu Yle Elävä arkisto / MOT. Viitattu 10.2.2008.
  13. Maija-Liisa Lahtinen jatkoi taisteluaan televisiossa Taloussanomat. Viitattu 9.2.2008.
  14. Pekka Paavola sai ehdollista vankeutta valehtelusta oikeudessa Helsingin Sanomat. 31.12.2009. Viitattu 31.12.2009.
  15. Pekka Paavola ei valita tuomiostaan hovioikeuteen Helsingin Sanomat. 28.1.2010. Viitattu 28.1.2010.
  16. Tampereen seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 1.1.2024.
Tampereen vaakuna Edeltäjä:
Erkki Lindfors
Tampereen kaupunginjohtaja
1969–1985
Seuraaja:
Jarmo Rantanen
Edeltäjä:
K. J. Lång
Suomen oikeusministeri
1972
Seuraaja:
Matti Louekoski