Näsinneula

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näsinneula
Näsinneula elokuussa 2015.
Näsinneula elokuussa 2015.
Tiedot
Sijainti Tampere
Koordinaatit 61°30′18″N, 023°44′36″E
Peruskiven muuraus 1970
Rakennettu 1970–1971
Avajaiset 1. toukokuuta 1971 (49 vuotta sitten)
Käyttötarkoitus näköala- ja viestintätorni,
sisältää ravintolan
Tila valmis
Yritykset
Arkkitehti Pekka Ilveskoski
Tekniset tiedot
Hissien määrä 3
Korkeus
Antenni 168[1] m
Kattokorkeus 134,5[1] m
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Näsinneula on Tampereella Näsijärven rannalla sijaitseva vuonna 1971 avattu 168 metriä korkea näköalatorni. Itse torniosa on 134,5 metriä korkea.[1] Näköalatasanteella ja pyörivällä ravintolaosalla varustettu torni kuuluu Särkänniemen huvipuistoalueeseen. Näsinneula on Suomen korkein rakennus ja myös Pohjoismaiden korkein näkötorni sen jälkeen, kun Tukholman Kaknäsin torni suljettiin yleisöltä vuonna 2018.[2][3][4]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näsinneula vuonna 1971 ilmestyneessä postimerkissä.

Ajatus näköalatornista alueelle on peräisin Tampereen silloiselta kaupunginjohtaja Erkki Lindforsilta, joka sai vieraillessaan Puijon tornissa idean rakennuttaa Tampereelle vastaava torni.[5] Alun perin suunnitelmissa oli vaihtoehtona Pyynikin näkötornin korottaminen. Särkänniemen lisäksi mahdollisia sijainteja tornille oli kaavailtu Ratinasta ja Pispalasta. Torni kantoi suunnitelmissa alkujaan Särkänneula-nimeä. Näsinneulan nimen keksi kunnallisneuvos Lauri Santamäki; nimen perustana olivat viereinen Näsijärvi ja Seattlen Space Needle -torni.[6] Tornin korkeus määritettiin helikopterista käsin. Helikopterilla lennettiin ja kokeiltiin eri korkeuksia 110 metrin korkeuteen päätettiin rakentaa ravintola jonka päälle päätettiin rakentaa vielä baari omaan kerrokseensa.[7]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näsinneula kaupunkikuvassa.

Torni rakennettiin vuosina 1970–1971, ja sen on suunnitellut Pekka Ilveskoski. Urakoitsijaksi valittiin Tampereen Haka.[6] Unkarista tilatut rakennusmiehet rakensivat tornin rungon teräsbetonista 33 vuorokaudessa liukuvaluna,[8] joka aloitettiin 8. kesäkuuta 1970.[9] Betoni toimitettiin paikalle Soraseulan betoniautoilla. Tornin neula koostuu teräksisestä mastosta, jonka huipulla on vielä lasikuituinen masto.

Näsinneula valittiin vuonna 1970 Vuoden betonirakenteeksi. Valinnan teki Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö.[10]

Tornin perusta on noin 15 metriä Näsijärveä korkeammalla. Yhden metrin matkalla torni kapenee 2 senttimetriä. Liukuvalun aloituspisteessä tornin halkaisija on 10,525 metriä ja ulkoseinän paksuus 60 senttimetriä.[8] Hissien pysähtymistasanteella, 120 metrin korkeudessa, on varsinainen näköalatasanne ja kahvila. 10 metriä alempana 110 metrissä on ulkoilmatasanne.

Näsinneula voi kovassa tuulessa kallistua jopa 15 senttimetriä.[6]

Hissit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammerkoski Näsinneulasta nähtynä.

Nousu tornin huipulle tapahtuu yleisömäärän mukaan yhdellä tai kahdella 15 hengen pikahissillä. Hissit nousevat huipulle 32 sekunnissa, ja niiden ajonopeus on 6 m/s. Hissit valmisti Valmet yhteistyössä sveitsiläisen Schweizerische Wagons- und Aufzügefabrik AG Schlieren-Zürich -yhtiön kanssa Valmetin lentokonetehtaalla Tampereella. Hissit modernisoi Otis-hissiyhtiö vuonna 1997.[11] Ne ovat Suomen toiseksi nopeimmat julkisessa käytössä olevat henkilöhissit. Tornissa on myös kolmas, henkilökunnalle tarkoitettu hissi, joka nousee 124 metrin korkeuteen. Sähköhäiriön sattuessa käynnistyy oma dieselkäyttöinen varavoima-asema. Hätätilanteessa tornin ulkoilmatasanteelta poistutaan porrashuoneen 700 porrasta pitkin. Elokuussa 2019 Kone aloitti pikahissien uudistamisen. Hisseissä tullaan käyttämään uutta UltraRope-nostoteknologiaa, joka parantaa hissien suorituskykyä ja energiatehokkuutta.

Ravintola Näsinneula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintola Näsinneula.

Näsinneulan näkötornin ylemmässä kerroksessa 124 metrin korkeudessa sijaitsee Ravintola Näsinneula, jonka ruokailutila ikkunoineen kierähtää tornin ympäri kerran 45 minuutissa. Ravintola kuuluu Tampereen korkeatasoisimpiin ravintoloihin.[12] Näsinneulassa toimi aikanaan myös rullaluisteludisko.[8]

Digitan radioasema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näsinneulassa sijaitsee myös Digitan radiolähetin,[3] josta lähetettiin vuonna 2020 seuraavia radiokanavia:

Lähde: [13]

Säämerkkivalot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näsinneulan siluetti

Tornin huipulle valmistunut vuonna 1971 säämajakka. Henkilökunta säätää valoja joiden tila määritellään sääennusteiden mukaisesti Ilmatieteen laitoksen.[14] Valot kertovat kaupunkilaisille tulevasta säästä seuraavasti:

kolme keltaista       = aurinkoista
kaksi keltaista, yksi vihreä       = puolipilvistä tai pilvistä
yksi keltainen, kaksi vihreää       = ajoittain sadetta
kolme vihreää       = sadetta

Lähde: [2]

Porrasjuoksu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näsinneulan porrasjuoksussa juostaan 651 porrasta ja 120 metriä ylöspäin.[15] Kilpailun ennätys on vuodelta 1989, jolloin palomies Jari Koistinen juoksi ylös 3 minuutin 4 sekunnin ajalla.[16][17]

Nykyään portaita käytetään vain hätätilanteissa, jolloin hissi on mennyt rikki tai on tulipalo.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tampere, Usein kysyttyä 4.10.2011. Tampereen kaupunki. Arkistoitu 20.10.2014. Viitattu 20.10.2014.
  2. a b Näsinneula – Pohjoismaiden korkein näkötorni Särkänniemi. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 1.5.2020.
  3. a b Näsinneula Tampere 2009 -blogi. Viitattu 12.9.2017.
  4. Viljamaa, Anne: Ruotsin yleisradioyhtiö: Tukholman Kaknäsin torni suljettiin yleisöltä vieraan vallan lisääntyneen uhan takia Helsingin Sanomat. 28.12.2018. Viitattu 24.2.2019.
  5. Peltonen, Lasse & Laine, Markus: Napoleon ja Näsinneula. @viisi, 1996, nro 15. Arkisto Viitattu 7.1.2009.
  6. a b c Pulkkinen, Antti: Näsinneula täyttää 40 vuotta Kuntalehti. 16.9.2011. Viitattu 1.5.2020.
  7. Okker, Susanna: Kahvila Pilvilinnan asiakaslähtöinen kehittäminen, s. 7. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu, Palvelujen tuottamisen –ja johtamisen koulutusohjelma, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.5.2020).
  8. a b c Kothari, Marjaana: Näsinneula – nostetta ja nostalgiaa nääs A-Insinöörit – Blogit. Viitattu 1.5.2020.
  9. Mäntyvaara, Ilkka: Näsinneulan hissit – Valmetin vaativin hissitoimitus. Tekniikan Waiheita, 2011, 29. vsk, nro 2, s. 25. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.5.2020.
  10. Koivisto, Maritta: Concrete architecture and structures in Finland 40 years, s. 2. Vuoden betonirakenne – historia. Betoniteollisuus ry, 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.10.2011).
  11. ValmetSchlieren VS 2300 Elevaattorit.org. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 1.5.2020.
  12. Markku Makkonen: Laatua 124 metrissä Viisi Tähteä. 27.3.2007. Viitattu 1.5.2020.
  13. Radioasemat Tampereella Radiomap.eu. Viitattu 1.5.2020.
  14. Ahola, Teija: Särkänniemen alueen rakennusinventointi – Täydennysinventointi, s. 17. Tampereen kaupunki, A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 5.4.2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.5.2020).
  15. Näsinneula porrasjuoksu 12.3.2016 TresHombres.fi. Viitattu 1.5.2020.
  16. Särkänniemessä kisataan Näsinneulan portaissa lauantaina 15.9.2012 STT. 11.9.2012. Viitattu 1.5.2020.
  17. Koivu, Viivi: Lähde juoksemaan Näsinneulan portaita Moron joukkueeseen. Aamulehti, 3.3.2016.
  18. Näsinneula Särkänniemi. Viitattu 1.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]