Maija-Liisa Lahtinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maija-Liisa Lahtinen (o.s. Flinck, ent. Tynell, s. 20. syyskuuta 1949 Helsinki) oli Hymy-lehden perustajan Urpo Lahtisen puoliso.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpa-autoilija Tero Palmroth, joka oli tutustunut autourheilun merkeissä lehtikustantaja Urpo Lahtiseen, esitteli Lahtisen ja Maija-Liisa Tynellin toisilleen[1] 1990-luvun alussalähde?[1]. Tynell työskenteli tuolloin Kauppalehden markkinointipäällikkönä ja oli 12-vuotiaan tyttären yksinhuoltaja. Urpo Lahtinen ja hänen ensimmäinen vaimonsa Hymy Lahtinen olivat asuneet eri osoitteissa 1970-luvun alkupuolelta lähtien, ja heidän avioeronsa tuli voimaan vuonna 1991. Pari viikkoa tämän jälkeen Urpo Lahtinen ja Maija-Liisa Tynell avioituivat. Jo vaikeasti sairas Urpo Lahtinen oli pitkään taistellut alkoholia vastaan, ja Lahtisten yhteinen tuttava,[1] laulaja Laila Halmelähde?[1] on kertonut Maija-Liisa Lahtisen saaneen autetuksi Urpon pysyvästi raittiiksi. Näihin aikoihin Urpo Lahtinen kuitenkin sai aivoinfarktiin lomamatkalla Espanjassa.[1]

Vuonna 1991 Maija-Liisa ja Urpo Lahtinen perustivat nimeään kantavan säätiön, jonka omistukseen siirtyivät hänen keräämänsä taidekokoelma sekä Villa Urpo -huvila. [1] Vuonna 1993 säätiö myönsi 150 000 markan palkinnon tamperelaiselle kuvataiteilijalle Henrietta Lehtoselle[2] ja seuraavana vuonna inarinsaamelaiselle kuvataiteilijalle Merja Aletta Ranttilalle.[3] Vuonna 1995 palkinto jätettiin myöntämättä, koska sitä vastaava rahasumma ilmoitettiin tarvittavan tulevan Maija ja Urpo Lahtisen säätiön omistaman taidemuseon perustamis- ja järjestelykuluihin.[4] Vuoden 1996 palkinnon sai taidemaalari Katarina Reuter.[5] Tämän jälkeen säätiö ei enää myöntänyt taidepalkintoja, mutta vielä vuonna 2003 kuvataiteilijat Pasi Karjula ja Marko Vuokola saivat apurahan heidän töitään esittelevän taidekirjan valmistuskuluihin.[6]

Tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpo Lahtisen kuoleman jälkeen hänen ja Hymy Lahtisen poika Jeppe Lahtinen teki poliisille tutkintapyynnön isänsä miljoonaomaisuuden kohtalosta havaittuaan, että kuolinpesästä oli kadonnut suuri määrä rahaa.[1] Ilmeni, että Maija-Liisa Lahtinen ja Urpo Lahtisen asioita hoitanut Tampereen entinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola olivat keväällä 1994 vieneet 34 miljoonaa markkaa ensin Luxemburgiin ja sieltä Sveitsiin. Heidät pidätettiin keväällä 1998, mutta vangitsemisoikeudenkäynti ei johtanut vangitsemiseen, ja Lahtinen ja Paavola laskettiin vapaalle jalalle. Maija-Liisa Lahtinen kertoi julkisuudessa kyseisten rahojen olevan Urpo Lahtisen hänelle lahjoittamia.[7]

Lokakuussa 1999 Pekka Paavola etsintäkuulutettiin epäiltynä törkeästä veropetoksesta. Paavolan katsottiin saaneen Urpo Lahtiselta pimeästi 500 000 markkaa siitä, että hän järjesti Lahtisen omistaman Lehtimiehet-yhtiön myynnin Yhtyneet Kuvalehdet Oy:lle syksyllä 1988. Paavola otettiin kiinni Tampere-Pirkkalan lentoasemalla marraskuun alussa hänen palatessaan lomamatkalta Malesiasta. Tampereen käräjäoikeudessa joulukuun alussa alkaneessa oikeudenkäynnissä Paavola myönsi saaneensa Lahtiselta 400 000 markkaa, jota hän ei ollut ilmoittanut verotuksessa. Paavola tuomittiin 30 000 markan sakkoihin ja kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä veropetoksesta, minkä lisäksi hänet velvoitettiin korvaamaan valtiolle runsaat 280 000 markkaa korkoineen. Paavola valitti tuomiostaan hovioikeuteen.[8]

Urpo Lahtisen testamenttien mitätöinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuun alussa 1999 Helsingin käräjäoikeus julisti Jeppe Lahtisen hakemuksesta mitättömiksi kaksi Urpo Lahtisen vuonna 1992 laatimaa testamenttia. Toinen näistä oli Maija-Liisa ja Urpo Lahtisen keskinäinen testamentti, ja toisessa Pekka Paavola oli määrätty pesänselvittäjäksi ja testamentin toimeenpanijaksi. Oikeuden päätöksen mukaan Urpo Lahtinen ei ollut testamentteja allekirjoittaessaan ollut oikeustoimikelpoinen.[9] Kesäkuussa 2002 Helsingin hovioikeus hylkäsi Maija-Liisa Lahtisen valituksen, piti voimassa käräjäoikeuden päätöksen ja mitätöi myös kaksi Urpo Lahtisen vuonna 1991 tekemää testamenttia, joissa edunsaajaksi oli määrätty Maija ja Urpo Lahtisen säätiö. Lisäksi oikeus velvoitti Maija ja Urpo Lahtisen säätiön sekä Maija-Liisa Lahtisen ja Pekka Paavolan korvaamaan Jeppe Lahtisen oikeudenkäyntikuluja yli 270 000 euron arvosta.[10]

Tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Maija-Liisa Lahtisen keväällä 2005 Urpo Lahtisen kuolinpesän varojen kavaltamisesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Syyttäjän, syytetyn sekä kantajan (Urpo Lahtisen kuolinpesä) valitettua tuomiosta antoi Helsingin hovioikeus oman tuomionsa kesäkuussa 2006 ja tuomitsi Maija-Liisa Lahtisen törkeästä kavalluksesta kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi hänet määrättiin maksamaan Urpo Lahtisen kuolinpesälle vahingonkorvauksena yli viisi miljoonaa euroa.

Tampereen käräjäoikeus asetti Maija ja Urpo Lahtisen säätiön konkurssiin elokuussa 2007. Konkurssihakemuksen perusteena oli säätiön noin 1,5 miljoonan euron velka Urpo Lahtisen kuolinpesälle. Säätiön varallisuus ylitti velkasumman, mutta käteistä rahaa velan maksuun ei löytynyt.[6] Kesäkuussa 2008 Jeppe Lahtinen lunasti konkurssipesältä isänsä keräämän taidekokoelman ja Villa Urpon yhteensä 4,2 miljoonalla eurolla. [11]

Pako ja etsintäkuulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija-Liisa Lahtinen ehti poistua maasta ennen hovioikeuden päätöksen julistamista. Hän piileskeli pitkään ulkomailla hakien samalla valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Valituslupa kuitenkin evättiin ja Lahtisesta annettiin kansainvälinen etsintäkuulutus rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi. Hänen olinpaikkansa selvittyä Suomen oikeusviranomaiset ovat olleet yhteydessä Sveitsin viranomaisiin. Suomi tiedusteli luovutusmahdollisuutta sekä luovutuksen edellytyksenä olevan ns. kaksoisrangaistavuuden täyttymistä, joka ei Sveitsin tuomioistuimen mukaan täyttynyt.

Sveitsi takaa turvapaikan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin oikeusviranomaiset ovat ilmoittaneet Suomen viranomaisille, että törkeästä kavalluksesta tuomittua Maija-Liisa Lahtista ei luovuteta Suomeen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Suomen oikeusviranomaiset kirjasivat kieltävän luovutuspäätöksen vastaanotetuksi 30. tammikuuta 2008. Sen perusteluna oli, että luovutuksen edellytyksenä oleva kaksoisrangaistavuus ei täyty.

Tuomion purkuyritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen entinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola, joka oli Lahtisen kavallusoikeudenkäynnissä syyttäjän päätodistaja, sai joulukuussa 2009 Helsingin käräjäoikeudessa neljän kuukauden ehdollisen vankeustuomion perättömästä lausumasta oikeuskäsittelyssä.[12] Paavolan jutussa asianomistajana kuultu Maija-Liisa Lahtinen oli saapunut paikalle koskemattomuussuojan turvin ja häntä avusti oikeustieteen tohtori Kari Uoti. Kesken oikeuden istunnon Lahtinen sai vakavan sairauskohtauksen ja joutui sairaalahoitoon.[13] Paavolan tuomion jälkeen Lahtinen jätti korkeimmalle oikeudelle hakemuksen vankeustuomionsa purkamiseksi.[14] Korkein oikeus keskeytti 9. maaliskuuta 2010 toistaiseksi Lahtisen vankeustuomion täytäntöönpanon.[15]

Heinäkuussa 2011 korkein oikeus hylkäsi äänestyksen jälkeen lukemin 3–2 tuomionpurkuhakemuksen, koska sen mukaan Paavolan todistuksella ei ollut vaikutusta Lahtisen saamaan vankeustuomioon.[16] Lahtinen ilmoitti avustajansa, oikeustieteen tohtori Kari Uotin kanssa jättävänsä tuomiosta valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.[17]

Lahtiselle langetettu vankeustuomio raukesi vuonna 2016.[18]

Toinen syyte törkeästä kavalluksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28. kesäkuuta 2016 luettiin Helsingin käräjäoikeudessa toinen syyte 19 vuoden takaisesta rikosjutusta, jossa Lahtista epäiltiin törkeästä kavalluksesta. Jutun syyteoikeus raukesi vuonna 2017. [19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Juha Veli Jokinen: Lehti-imperiumin luojaparin värikäs rakkaus. Iltalehti 3.11.2017, s. 9.
  2. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1994, s. 432. Helsinki: Otava, 1993.
  3. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995, s. 393. Helsinki: Otava, 1994.
  4. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 414. Helsinki: Otava, 1995.
  5. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1998, s. 25. Helsinki: Otava, 1997.
  6. a b Urpo ja Maija Lahtisen säätiö konkurssiin MTV.
  7. Jussi Niiranen: 20 vuoden kiista Urpo Lahtisen jättiomaisuudesta Ilta-Sanomat.
  8. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2001, s. 43. Helsinki: Otava, 2000.
  9. Mitä Missä Milloin 2001, s. 60.
  10. Hovioikeus mitätöi neljä Urpo Lahtisen testamenttia MTV.
  11. Jeppe Lahtinen osti Urpo Lahtisen kuolinpesän Ilta-Sanomat.
  12. Pekka Paavola sai ehdollisen tuomion Yle. 31.12.2009. Viitattu 13.4.2014.
  13. Oikeus: Maija-Liisa Lahtinen voi puhua sairaalasta MTV.
  14. Maija-Liisa Lahtinen hakee tuomionsa purkua Yle uutiset. 17.2.2010. Viitattu 13.4.2014.
  15. Maija-Liisa Lahtinen voi palata Suomeen Yle. 9.3.2010. Viitattu 13.4.2014.
  16. Korkein oikeus ei pura Maija Lahtisen kavallustuomiota (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. 7.7.2011. Arkistoitu . Viitattu 13.4.2014.
  17. Jussi Niiranen: Maija Lahtisen juttu ihmisoikeustuomioistuimeen Ilta-Sanomat. 14.7.2011. Viitattu 13.4.2014.
  18. IL: Maija-Liisa Lahtinen on käynyt naamioituneena salaa Suomessa Aamulehti. 12.3.2014. Viitattu 13.4.2014.
  19. Maija-Liisa Lahtinen jatkaa kavallussyytteiden pakoilua ulkomailla iltasanomat.fi. 29.6.2016. Viitattu 29.6.2016.