Merja Aletta Ranttila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merja Aletta Ranttila
Syntynyt 23. toukokuuta 1960 (ikä 57)
Utsjoki
Kansallisuus suomalainen
Palkinnot Lastenkulttuurin valtionpalkinto
Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinto

Merja Aletta Ranttila (s. 23. toukokuuta 1960 Utsjoki) on tunnettu suomensaamelainen kuvataiteilija, kuvittaja ja taidegraafikko.[1][2] Inarissa asuva Ranttila on tehnyt saamelaista kulttuuria tunnetuksi erilaisissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranttila on opiskellut Lapin taidekoulussa 1980–1982 ja Rovaniemen Taide- ja käsiteollisessa oppilaitoksessa 1982–1986.[2] Uransa alussa Ranttila teki kuvituksia oppi- ja satukirjoihin sekä novellikokoelmiin ja romaaneihin. Hänen ensimmäinen kuvitustyönsä oli 600 kuvaa Davvin oppikirjaan, jotka hän teki vuonna 1980.[4] Hän on piirtänyt myös postikortteja. Häneltä tilattiin erityisesti saamelaisaiheita. 1990-luvun alkupuolella hän otti käyttöön linokaiverrustekniikan.[5]

Tammikuussa 2012 Posti julkaisi Ranttilan kuvittamat tarrapostimerkit.[6][7]

Ranttila on kertonut tunteneensa tarvetta purkaa lestadiolaisessa ympäristössä vietetyn lapsuutensa traumoja. Teokset ottavat kantaa naisen hankalaan ja lukkiutuneeseen asemaan lestadiolaisuudessa.[4] Hänen teoksensa tunnetaan symboliikasta, unenomaisuudesta, usein toistuvista paholais- ja naishahmoista sekä viitteistä teosten syntyajan dramaattisiin uutistapahtumiin.[8] Hän on kuvannut teoksissaan yksityisiä kriisejään.[9] Mukana kuvissa on usein eläimiä.[4]

Ranttila sai laajalti julkisuutta vuonna 1993, kun papit tulkitsivat hänen teoksiaan "šamanismiksi ja saatananpalvonnaksi".[10][11][12] Kyseessä oli Tornion Aineen taidemuseolla pidetty Shamaani-kesä.[1]

Ranttilan taidetta on luokiteltu šamanistiseksi ekspressionismiksi.[12] Hänen taidettaan myös pidetty feministisenä taiteena.[1] Ranttila luokitellaan kuuluvaksi toiseen saamelaiseen kuvataiteilijasukupolveen.[4][1]

Syksyllä 2002 Ranttila vietti kuukauden suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä.[13][14] Ranttila piti sen seurauksena yhdessä sisarensa, tekstiilitaiteilija Seija Ranttilan kanssa afrikkalaishenkisen näyttelyn Oulussa.[14][1] Vuonna 2001 Ranttila osallistui suomalaistaiteiljoiden yhteisnäyttelyyn Australiassa.[15]

Vuonna 2015 Ranttila otti kantaa susikeskusteluun osallistumalla pohjoissuomalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyyn.[16]

Ranttila on toiminut myös galleristina.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranttila vietti lapsuutensa Lemmenjoella, hän on taustaltaan tunturisaamelainen ja pohjoissaame on hänen äidinkielensä.[4] Hän menetti poikansa isän auto-onnettomuudessa vuonna 1992.[1] Ranttila on kärsinyt alkoholismista.[17][2] Hän on kokenut perheväkivaltaa.[11] Ranttila on kokenut myös taloudellisia vaikeuksia.[18]

Apurahat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaisneuvoston kulttuurilautakunta myönsi Ranttilalle apurahaa vuonna 2005.[19] Taiteen keskustoimikunta myönsi vuonna 2007 Ranttilalle apurahan.[20] Ranttila sai vuonna 2016 taiteelliseen työskentelyyn 12.000 euron apurahan Suomen kulttuurirahaston Lapin rahastolta.[21] Vuonna 2017 Ranttila sai näyttelykustannuksiin 5000 euron apurahan Taiteen edistämiskeskukselta (Taike).[22]

Kirjalliset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oma kuva: Merja Aletta Ranttila. Toimittanut: Satu Jauhola. Valokuvat: Heli Kinnunen, Armas Sarajärvi. Inari: Kustannus-Puntsi, 1999. ISBN 951-97541-9-9.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1993
  • Urpo ja Maija Lahtisen säätiön taidepalkinto 1994
  • Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinto 2000
  • Pohjolan Osuuspankin Helmi-palkinto 2014

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Maria Ronkainen: Merja Aletta Ranttilan taide 2016. Jyväskylän yliopisto.
  2. a b c Taiteilija ruuvasi korkin kiinni – kaikki taulut myytiin avajaisissa Yle Uutiset. Viitattu 6.6.2017.
  3. Merja Aletta Ranttilan cv
  4. a b c d e Saamelainen kuvataide Suomessa tahiti.fi. Viitattu 2.10.2017.
  5. Merja Aletta Ranttilan taidenäyttely. Siida.fi
  6. Postimerkit. Posti.fi
  7. Sajoksesta postimerkkiarkki Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  8. Irja Seurujärvi-Kari: Kuvataide Saamelaiskulttuurin ensyklopedia. 2003. Helsingin yliopisto. Viitattu 16.11.2013.
  9. Ranttilan naiskuvia Hanasaaressa Länsiväylä. Viitattu 2.10.2017.
  10. Puntsi.fi
  11. a b Kipeän omakohtaista taidetta Kaleva.fi. Viitattu 6.6.2017.
  12. a b Ranttilan shamanistinen ekspressionismi syntyy pimeässä ts.fi. Viitattu 2.10.2017.
  13. Villa Karo
  14. a b Afrikan tuulet ja voimalliset henget Kaleva.fi. Viitattu 2.10.2017.
  15. Pohjoista taidetta Australiassa Kaleva.fi. Viitattu 2.10.2017.
  16. Sata laulua susista – taitelijat ottavat kantaa susien puolesta Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  17. Maanantain pitkä: Raitistunut Merja Aletta Ranttila uuden luomiskauden kynnyksellä Lapin Kansa. 24.2.2014. Viitattu 2.10.2017.
  18. Suomalainen suosikkitaiteilija somessa: Häätö! Hymy. 6.3.2017. Viitattu 2.10.2017.
  19. Saamelaistaiteilijat saivat apurahoja Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  20. Taiteen viisivuotisapurahat myönnettiin Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  21. Kulttuurirahaston apurahat 2016 Suomen kulttuurirahasto.
  22. Taike jakoi yli puoli miljoonaa euroa kuvataiteelle Taiteilija. 22.3.2017. Viitattu 2.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]