Villa Karo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Grand-Popon sijainti Beninin rannikolla Guineanlahden rannalla.

Villa Karo on suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi Grand-Popon rannikkokaupungissa Beninissä. Keskuksen toiminnan ytimessä on suomalaisten Afrikka-tuntemuksen lisääminen: vuosittain 30 suomalaista taiteilijaa, tutkijaa ja muuta kulttuurialan toimijaa saavat työskentelystipendin kulttuurikeskukseen. Hakuajat residenssiin ovat kaksi kertaa vuodessa. Syyskaudelle residenssihaun eräpäivä on vuosittain 15. maaliskuuta ja kevätkaudelle eräpäivä on vuosittain 15. syyskuuta mennessä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus kulttuurikeskuksesta kypsyi, kun kirjailija Juha Vakkuri matkusteli alueella 1990-luvulla ja päätyi Beninin Grand-Popoon[1]. Lokakuussa 1998 hän perusti yleishyödyllisen yhdistyksen Villa Karon ystävät ry, joka lähti ajamaan hanketta. Villa Karo sai nimensä Vakkurin kuolleen Karo-pojan mukaan.[2][1] Keskuksen sydän on vanha siirtomaa-aikainen sairaala, joka kunnostettiin talkoovoimin kulttuurikeskuksen päärakennukseksi.[3] Rakennus vihittiin käyttöön 20. toukokuuta 2000.[4][1] Kulttuurikeskuksen paikaksi valittiin Grand-Popo, koska rauhallinen kalastajakylä tarjoaa hyvät puitteet luovalle työlle. Benin on mantereen vakaimpia ja demokraattisimpia maita.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villa Karo tarjoaa ilmaisia kulttuuripalveluita paikallisille ja vierailijoille. Keskuksen yhteyteen perustettiin vuonna 2001 pienoismuseo, jossa on esillä länsiafrikkalaiseen kulttuuriin ja animistiseen uskontoon liittyvää taidetta ja esineistöä. Museon kokoelmat kertovat sekä eurooppalaisen kulttuurin vaikutteista Afrikassa ja eurooppalaisten Afrikka-käsityksistä että afrikkalaisen kulttuurin heijastuksista eurooppalaiseen kulttuuriin. Keskukseen liitettiin vuonna 2003 monitoimitila Lissa Gbassa, joka toimii näyttely- ja kokoustilana sekä ulkoilmaelokuvateatterina ja esiintymislavana kuukausikonserteissa ja teatteriesityksissä. Monitoimitilassa pidetään vuosittain taidenäyttelyitä, kymmenen konserttia sekä perjantaisin elokuvanäytäntöjä. Villa Karossa on myös yleisölle avoin kirjasto, joka sisältää noin 3 000 nidettä suomen-, ranskan-, englannin- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta. Stipendiaatteja varten keskuksessa on viisi huonetta, joissa yhdistyvät työskentely- ja asuintilat. 11. marraskuuta 2015 avattiin myös uusi museo, Musée Karo, jonka avajaisnäyttely Madlena de Popo – Histoire d’une esclave kertoo orjakaupan historiasta Beninissä sekä muualla maailmassa. Museorakennus on vanha pankki.

Noin 500 taiteilijaa ja kulttuurintutkijaa on viettänyt keskuksessa eri pituisia jaksoja. Heidän lisäkseen siellä on vieraillut pari tuhatta muuta suomalaista, korkeakoulujen opiskelijaryhmistä presidentti Tarja Haloseen.[3][5]

Keskuksen toimintaa rahoittaa Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, yksityiset sponsorit ja kannatusjäsenet. Villa Karolla on myös oppilaitos- ja järjestöjäseniä, kuten Aalto-yliopisto, Sibelius-Akatemia, Teatterikorkeakoulu, Åbo Akademi, Turun yliopisto sekä Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry, Suomen Säveltäjät, Finlands svenska författareförening sekä Suomen Kirjailija- ja näytelmäkirjailijaliitto.

Keskuksen tarkoitus on edistää Afrikan ja Suomen välistä kulttuurivaihtoa. Keskus on vuodesta 2001 lähtien jakanut Pronssipantteri-kulttuuripalkintoa. Palkinto myönnetään yksityiselle henkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä sekä vähentänyt ennakkoluuloja eri kulttuurien välillä.[6] Pronssipantteri-kulttuuripalkinnon ovat saaneet ainakin teatteriohjaaja Ritva Siikala,[6]elokuvantekijä Miia Jonkka,[7] animaatio- ja dokumenttiohjaaja Antonio Ringbom,[8] dosentti Marjo Kaartinen,[9] kirjailija Katriina Ranne ja juoksija, satukirjailija Wilson Kirva sekä rehtori Li-Lo Söderholm.[10] Palkinnon on saanut myös Somalien asemaa puolustanut Ujuni Ahmed.[11]

Villa Karon täyttäessä kymmenen vuotta, sitä juhlistettiin Taidehallissa pidetyllä näyttelyllä.[12] Näyttelyssä esiteltiin 50 taiteilijan teoksia.[13] Samana vuonna Radion sinfoniaorkesteri konsertoi Villa Karossa.[14] Stipendiaattien työskentelyjaksoista on seurannut maalauksia, sävellyksiä, grafiikkaa ja arkkitehtuurin sekä muiden alojen opinnäytteitä.[15] Villa Karossa vietetyn ajan seurauksena suomessa ovat pitäneet taidenäyttelyitä ainakin Kaisu Aro[16] ja Merja Aletta Ranttila sisarensa Seija Ranttilan kanssa.[17]

Suomalaiset taiteilijat, Tapani Mikkonen ja Pertti Kukkonen, ovat lahjoittaneet teoksiaan Villa Karolle.[18]

Runoilija ja muusikko Lauri Otankoski käänsi Villa Karossa vietetyn ajan seurauksena suomeksi teoksen Ilon ja kivun kääntöpiiri vuonna 2004, joka sisältää Afrikkalaisia novelleja.[19]

Villa Karo toimii vuonna 2017 yhteistyössä ripulirokotetta tutkivan Helsingin yliopiston tutkimusryhmän kanssa, johon osallistuu 800 suomalaista.[20][21] Tätä tutkimusta varten Villa Karoon perustettiin uutena asiana laboratorio, jossa on rokotetutkimuskeskus.[21][22] Tutkimuksesta vastaa professori Anu Kantele.[20][22] Tutkimuksesta valmistui samana vuonna Ylelle ripulireissu- niminen dokumentti.[23]

Kulttuurikeskuksessa vierailleita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000

2001

2002

2003

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huomenta Afrikka! Villa Karo kymmenen vuotta. Toim. Matti-Juhani Karila. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0353-8.
  • Villa Karon ABC

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Afrikan-tuntija, kirjailija Juha Vakkuri: "Lähettäisin kehitysaputehtäviin kokeneita eläkeläisiä enkä liutaa byrokraatteja" - Seura.fi Seura.fi. 17.10.2016. Viitattu 7.10.2017.
  2. Juha Vakkurin perustama kulttuurikeskus vaalii menehtyneen pojan muistoa Studio55.fi. Viitattu 3.10.2017.
  3. a b Beninin Villa Karo kasvoi kymmenessä vuodessa aikuiseksi ts.fi. Viitattu 3.10.2017.
  4. Villa Karo jakoi työskentelystipendejä Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  5. Halonen matkustaa Länsi-Afrikkaan Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  6. a b Villa Karon Pronssipantteri teatteriohjaaja Ritva Siikalalle ts.fi. Viitattu 7.10.2017.
  7. Miia Jonkalle pronssipantteri-kulttuuripalkinto Afro-Suomen historiasta | YLE Teema | yle.fi vintti.yle.fi. Viitattu 7.10.2017.
  8. Villa Karon pronssipantteri Antonia Ringbomille ts.fi. Viitattu 7.10.2017.
  9. Palkitut www.utu.fi. Viitattu 7.10.2017.
  10. Lahtelainen kirjailija Katriina Ranne palkittiin Pronssipantterilla afrikkalaisen runouden kääntämisestä ESS.fi. 2.6.2016. Viitattu 7.10.2017.
  11. Tapanilan raiskaustapauksesta puhunut somalinainen palkittiin – ”Koin rikkovani yhteisöllisyyttä” Ilta-Sanomat. 17.6.2015. Viitattu 7.10.2017.
  12. STT: Villa Karo juhlii Afrikan-vuosiaan Taidehallissa savonsanomat.fi – Savon Sanomat. Viitattu 7.10.2017.
  13. Näyttelyssä vain yksi beniniläinen taiteilija Helsingin Sanomat. 24.6.2010. Viitattu 7.10.2017.
  14. RSO ensimmäisenä sinfoniaorkesterina Beniniin Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  15. Sateen ja auringon mies Viitattu 3.10.2017.
  16. Kaisu Aron töissä hehkuu Afrikka Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  17. Afrikan tuulet ja voimalliset henget Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  18. Taidelahjoituksia Villa Karoon Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  19. Etiketti Afrikassa Viitattu 8.10.2017.
  20. a b Kiinnostaako rantaloma Afrikassa? 800 suomalaista lähetetään rokotetutkimukseen Beniniin Viitattu 17.7.2017.
  21. a b Onko tämä kaikkien aikojen seuramatka? 800 suomalaista lähtee Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta, joka voi pelastaa miljoonia lapsia – sinä voit hakea mukaan matkalle Helsingin Sanomat. 21.5.2017. Viitattu 17.7.2017.
  22. a b Rokotetutkimus rullaa Afrikassa suomalaisvoimin – vapaaehtoinen Kirsi Makkonen "hurahti Beniniin" Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2017.
  23. YleX | yle.fi yle.fi. Viitattu 16.11.2017.