Koordinaatit: 6.2789°N, 1.8255°E

Villa Karo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Villa Karon residenssirakennus joulukuussa 2017.
Grand-Popon sijainti Beninin rannikolla Guineanlahden rannalla.
Residenssin monitoimirakennus yövalaistuksessa.
Kulttuurikeskuksen johtaja Mr Kwassi Akpladokou pitämässä luentoa.
Koululaisia Villa Karon kirjastossa.
Näkymä valtameren suuntaan Villa Karosta.
Konserttiesitys ja yleisöä Villa Karossa.
Kilpikonnien suojeluasemaan tutustumassa Grand-Popossa.
Asiakkaita Villa Karon kirjastossa.

Villa Karo on suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi Grand-Popon rannikkokylässä Beninissä. Tarkoituksena on rakentaa siltaa suomalaisten ja afrikkalaisten taiteilijoiden ja kulttuurivaikuttajien välille. Ensisijaisena tehtävänä on tarjota suomalaisille taiteilijoille, tutkijoille ja opettajille sekä muille kulttuuri- ja yhteiskunnallisten alojen ammattilaisille residenssimahdollisuus Afrikkaan. Lisäksi pyritään kutsumaan afrikkalaisia kulttuurialan ammattilaisia Suomeen.[1][2]

Hakuajat residenssiin ovat kaksi kertaa vuodessa. Syyskaudelle residenssihaun eräpäivä on vuosittain 15. maaliskuuta ja kevätkaudelle eräpäivä on vuosittain 20. syyskuuta mennessä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus kulttuurikeskuksesta kypsyi, kun kirjailija Juha Vakkuri matkusteli alueella 1990-luvulla ja päätyi Beninin Grand-Popoon[3]. Lokakuussa 1998 hän perusti yleishyödyllisen yhdistyksen Villa Karon ystävät ry, joka lähti ajamaan hanketta. Villa Karo sai nimensä Vakkurin kuolleen Karo-pojan mukaan.[4][3]

Keskuksen sydän on vanha siirtomaa-aikainen, brasilialaistyylinen sairaala, joka kunnostettiin talkoovoimin kulttuurikeskuksen päärakennukseksi.[5] Rakennus vihittiin käyttöön 20. toukokuuta 2000.[6][3][7] Kulttuurikeskuksen paikaksi valittiin Grand-Popo, koska rauhallinen kalastajakylä tarjoaa hyvät puitteet luovalle työlle. Benin on mantereen vakaimpia ja demokraattisimpia maita.[8]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villa Karo tarjoaa ilmaisia kulttuuripalveluita paikallisille ja vierailijoille.

Musée Karo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskuksen yhteyteen perustettiin vuonna 2001 pienoismuseo, jossa on esillä länsiafrikkalaiseen kulttuuriin ja animistiseen uskontoon liittyvää taidetta ja esineistöä.[7] Museon kokoelmat kertovat sekä eurooppalaisen kulttuurin vaikutteista Afrikassa ja eurooppalaisten Afrikka-käsityksistä että afrikkalaisen kulttuurin heijastuksista eurooppalaiseen kulttuuriin.

Marraskuussa 2015 avattiin myös uusi museo, Musée Karo, jonka avajaisnäyttely Madlena de Popo – Histoire d’une esclave kertoi orjakaupan historiasta Beninissä sekä muualla maailmassa. Museorakennus on entinen pankki.

Maaliskuussa 2018 avattiin Echange & Impact näyttely, joka kokosi kymmenen taiteilijaa Beninistä ja Togosta. Vierailijoilla oli mahdollisuus ostaa näyttelyn nykytaideteoksia museosta. Näyttelyn beniniläiset taiteilijat olivat Gandhi Tomede, Ponce K. Zannou, Fulbert Maketondé, Gabin Gishlain Ayohouannon ja sisar Henriette Goussikindey. Näyttelyn togolaiset taiteilijat olivat Feyshal Traoré, Folly Sena Tamatekou, Samayatou Samaré, Doe A. Mensah ja Claude West.

Monitoimitila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskukseen liitettiin vuonna 2003 monitoimitila Lissa Gbassa, joka toimii näyttely- ja kokoustilana sekä ulkoilmaelokuvateatterina ja esiintymislavana kuukausikonserteissa ja teatteriesityksissä. Monitoimitilassa pidetään vuosittain taidenäyttelyitä, kymmenen konserttia sekä perjantaisin elokuvanäytäntöjä.

Kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villa Karossa on myös yleisölle avoin kirjasto, joka sisältää noin 3 000 nidettä suomen-, ranskan-, englannin- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta.

Residenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stipendiaatteja varten keskuksessa on viisi huonetta, joissa yhdistyvät työskentely- ja asuintilat.

Noin 800 taiteilijaa ja kulttuurintutkijaa on viettänyt keskuksessa eri pituisia jaksoja.[9] Heidän lisäkseen keskuksessa on vieraillut pari tuhatta muuta suomalaista, korkeakoulujen opiskelijaryhmistä presidentti Tarja Haloseen.[5][10]

Keskuksen toimintaa rahoittaa Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Svenska kulturfonden, yksityiset sponsorit ja kannatusjäsenet.[11][12] Villa Karolla on myös oppilaitos- ja järjestöjäseniä, kuten Taideyliopisto, Åbo Akademi, Turun yliopisto, Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry, Suomen Säveltäjät, Suomen arkkitehtiliitto, Suomen kirjailijaliitto, Suomen Tanssitaiteilijain Liitto, Suomen taiteilijaseuran ateljeesäätiö, Finlands svenska författareförening sekä Suomen Kirjailija- ja näytelmäkirjailijaliitto.

Toiminnan vaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stipendiaattien työskentelyjaksoista on seurannut maalauksia, sävellyksiä, grafiikkaa ja arkkitehtuurin sekä muiden alojen opinnäytteitä.[13]

Suomalaiset taiteilijat Tapani Mikkonen ja Pertti Kukkonen ovat lahjoittaneet teoksiaan Villa Karolle.[14]

Runoilija ja muusikko Lauri Otonkoski käänsi Villa Karossa vietetyn ajan seurauksena suomeksi teoksen Ilon ja kivun kääntöpiiri vuonna 2004, joka sisältää Afrikkalaisia novelleja.[15]

Villa Karon täyttäessä kymmenen vuotta vuonna 2009 Radion sinfoniaorkesteri konsertoi Villa Karossa.[16][17][18] Se oli samalla ensimmäinen koskaan Beninissä konsertoinut sinfoniaorkesteri.[18]

Säveltäjä Herman Rechberger teki Villa Karossa ensimmäisen minan kielen oppikirjan.[12]

Villa Karon kautta pääsee myös tutustumaan paikalliseen voodoo-uskontoon.[19]

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidennen toimintavuotensa kunniaksi vuonna 2005 Villa Karo kutsui viisi taiteilijaa työskentelemään residenssissä, joiden työt nähtiin Helsingissä Galleria G:n näyttelyssä.[11] Villa Karon täyttäessä kymmenen vuotta, sitä juhlistettiin Taidehallissa järjestetyllä näyttelyllä.[20] Näyttelyssä esiteltiin 50 taiteilijan teoksia.[21]

Villa Karossa vietetyn ajan seurauksena Suomessa ovat pitäneet taidenäyttelyitä ainakin Kaisu Aro[22], sekä Alvar Gullichsen[23] ja Merja Aletta Ranttila sisarensa Seija Ranttilan kanssa.[24]

Rokotetutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villa Karo on toiminut kesästä 2017 alkaen yhteistyössä ripulirokotetta tutkivan Helsingin yliopiston tutkimusryhmän kanssa, johon tulee osallistumaan yhteensä 800 suomalaista.[25][26] [27]

Kyseessä on kolibakteerin virotyypiltä ETEC-bakteerilta suojaavan Etvax-rokotteen tutkiminen.[28][29][30] Tarkoituksena on kehittää lääke, joka auttaa ennen kaikkea kehitysmaiden lapsia.[31][32] Lääkettä on suunniteltu myös matkailijoiden käyttöön.[33]

Jokainen osallistuja juo joko testikäytössä olevaa rokotetta tai lumejuomaa.[34] Tätä tutkimusta varten Villa Karoon perustettiin uutena osana laboratorio, jossa on rokotetutkimuskeskus.[26][35] Tutkimuksesta vastaa professori Anu Kantele.[25][35]

Tutkimuksesta valmistui samana vuonna Ylelle Ripulireissu-niminen dokumentti.[36] Se palkittiin vuonna 2017 Koura-palkinnolla.[37]

Pronssipantteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villa Karon tarkoitus on edistää Afrikan ja Suomen välistä kulttuurivaihtoa. Keskus on vuodesta 2001 lähtien jakanut Pronssipantteri-kulttuuripalkintoa. Palkinto myönnetään yksityiselle henkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä sekä vähentänyt ennakkoluuloja eri kulttuurien välillä.[38]

Pronssipantteri-kulttuuripalkinnon ovat saaneet ainakin teatteriohjaaja Ritva Siikala,[38]elokuvantekijä Miia Jonkka,[39] animaatio- ja dokumenttiohjaaja Antonio Ringbom,[40] dosentti Marjo Kaartinen,[41] kirjailija Katriina Ranne ja juoksija, satukirjailija Wilson Kirva sekä rehtori Li-Lo Söderholm.[42] Palkinnon on saanut myös Somalien asemaa puolustanut Ujuni Ahmed.[43]

Kulttuurikeskuksessa vierailleita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huomenta Afrikka! Villa Karo kymmenen vuotta. Toim. Matti-Juhani Karila. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0353-8.
  • Villa Karon ABC
  • Hannu Niklander: Olinhan siellä minäkin. Kolmelta mantereelta. Robustos 2016.
  • Juha Vakkuri. Afrikan aika: näkökulmia Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Gaudeamus 2011.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarkoitus ja toiminta Villa Karo. Villa Karon ystävät. Viitattu 28.12.2018. (suomeksi, englanniksi, ranskaksi, pohjoissaameksi)
  2. Anni Sumarista Villa Karon kahdessadas stipendiaatti mtv.fi. Viitattu 29.4.2018.
  3. a b c Afrikan-tuntija, kirjailija Juha Vakkuri: "Lähettäisin kehitysaputehtäviin kokeneita eläkeläisiä enkä liutaa byrokraatteja" Seura.fi. 17.10.2016. Viitattu 7.10.2017.
  4. Juha Vakkurin perustama kulttuurikeskus vaalii menehtyneen pojan muistoa Studio55.fi. Viitattu 3.10.2017.
  5. a b Beninin Villa Karo kasvoi kymmenessä vuodessa aikuiseksi ts.fi. Viitattu 3.10.2017.
  6. Villa Karo jakoi työskentelystipendejä Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  7. a b Unelma toteutuu päiväntasaajalla Kaleva.fi. Viitattu 29.4.2018.
  8. Kulttuurivaihto jättää jäljen Kaleva.fi. Viitattu 29.4.2018.
  9. Villa Karo 9.9. Yle Uutiset. Viitattu 29.4.2018.
  10. Halonen matkustaa Länsi-Afrikkaan Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  11. a b Villa Karo juhlii viittä vuottaan näyttelyllä ts.fi. Viitattu 29.4.2018.
  12. a b Maailmankatsomuksena Afrikka ts.fi. Viitattu 1.5.2018.
  13. Sateen ja auringon mies maailmankuvalehti.fi. Viitattu 3.10.2017.
  14. Taidelahjoituksia Villa Karoon Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  15. Etiketti Afrikassa yle.fi. Viitattu 8.10.2017.
  16. RSO ensimmäisenä sinfoniaorkesterina Beniniin Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  17. Maria Puusaaren valinta on Toisenlainen pizza yle.fi. Viitattu 29.4.2018.
  18. a b RSO konsertoi Beninissä Afrikassa Savon Sanomat. Viitattu 1.5.2018.
  19. Kylä näyttää rituaalinsa Kaleva.fi. Viitattu 29.4.2018.
  20. Villa Karo juhlii Afrikan-vuosiaan Taidehallissa Savon Sanomat. Viitattu 7.10.2017.
  21. Näyttelyssä vain yksi beniniläinen taiteilija (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 24.6.2010. Viitattu 7.10.2017.
  22. Kaisu Aron töissä hehkuu Afrikka Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  23. Yhden miehen ryhmänäyttely ts.fi. Viitattu 1.5.2018.
  24. Afrikan tuulet ja voimalliset henget Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  25. a b Kiinnostaako rantaloma Afrikassa? 800 suomalaista lähetetään rokotetutkimukseen Beniniin yle.fi. Viitattu 17.7.2017.
  26. a b Onko tämä kaikkien aikojen seuramatka? 800 suomalaista lähtee Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta, joka voi pelastaa miljoonia lapsia (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 21.5.2017. Viitattu 17.7.2017.
  27. Satoja suomalaisia kutsutaan Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta lasten henkien pelastamiseksi Yle Uutiset. Viitattu 29.4.2018.
  28. Jukka matkusti keskelle Afrikkaa, söi lämmintä majoneesia ja joi hanavettä Ilta-Sanomat. 16.8.2017. Viitattu 29.4.2018.
  29. Tamperelainen Mikko Närhi lähti vapaaehtoiselle ripulitutkimusmatkalle Beniniin: ”Yhteensä 4 000 haki, mutta moni hylättiin” Aamulehti. 14.8.2017. Viitattu 29.4.2018.
  30. Ripulireissaajat esittäytyvät yle.fi. Viitattu 29.4.2018.
  31. Jo 400 suomalaista lennätetty Afrikkaan ripulilääketutkimukseen mtv.fi. Viitattu 29.4.2018.
  32. ”Moni kauhisteli, että lähden vapaaehtoisesti ripuloimaan toiselle puolelle maapalloa ja vielä maksan siitä” Yle Uutiset. Viitattu 1.9.2018.
  33. Turistien ulostenäytteet lennätetään pikana Afrikasta Tekniikka ja Talous. Viitattu 29.4.2018.
  34. Turistit ihmiskokeessa maailmankuvalehti.fi. Viitattu 19.6.2018.
  35. a b Rokotetutkimus rullaa Afrikassa suomalaisvoimin Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2017.
  36. Vieraana ripulireissu-dokumenti tekijä Jussi Nygren yle.fi. Viitattu 16.11.2017.
  37. Koura-palkitut 2017 koulutusrahastokoura.fi. Viitattu 29.4.2018.
  38. a b Villa Karon Pronssipantteri teatteriohjaaja Ritva Siikalalle ts.fi. Viitattu 7.10.2017.
  39. Miia Jonkalle pronssipantteri-kulttuuripalkinto Afro-Suomen historiasta vintti.yle.fi, Yle Teema. Viitattu 7.10.2017.
  40. Villa Karon pronssipantteri Antonia Ringbomille ts.fi. Viitattu 7.10.2017.
  41. Palkitut www.utu.fi. Viitattu 7.10.2017.
  42. Lahtelainen kirjailija Katriina Ranne palkittiin Pronssipantterilla afrikkalaisen runouden kääntämisestä ESS.fi. 2.6.2016. Viitattu 7.10.2017.
  43. Tapanilan raiskaustapauksesta puhunut somalinainen palkittiin Ilta-Sanomat. 17.6.2015. Viitattu 7.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]