Ritva Siikala

Ritva Siikala vuonna 2013.

Ritva Tuulikki Siikala (s. 13. marraskuuta 1941 Oulu) on suomalainen teatteriohjaaja ja kirjailija.

Siikala on ohjannut useita näytelmiä Suomessa ja Pohjoismaissa ja perusti Raivoisat Ruusut -naisteatterin sekä monikulttuurisen Kassandra-yhdistyksen.

Nuoruus

Siikala vietti lapsuutensa Kemissä. Hänen isänsä oli hammaslääkäri ja äiti kotirouva. Teini-iässä Siikala muutti Helsinkiin ja valmistui ylioppilaaksi Helsingin tyttölukiosta Yhdysvalloissa vietetyn vaihto-oppilasvuoden jälkeen vuonna 1962.

Korkeakouluopintoja Siikala harjoitti monipuolisesti. Hän valmistui Teatterikoulun korkeakouluosastolta vuonna 1966 ja on opiskellut lisäksi Helsingin yliopistossa suomea, englantia, psykologiaa, teatteritiedettä, naistutkimusta ja uskontotiedettä.

Siikalan puoliso on ollut vuodesta 1968 kirjailija Bengt Ahlfors. Heillä on kaksi lasta.

Ura

Siikala on tehnyt ohjaustöitä Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Hän on ohjannut erityisesti klassikkoja kuten Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin, August Strindbergin, Federico García Lorcan, Arthur Millerin, Eugene O'Neillin ja Minna Canthin näytelmiä. Hän on myös toiminut Teatterikoulun korkeakouluosaston esimiehenä 1960-luvulla sekä 1970–1980-luvuilla näyttelijäntyön ja ohjaamisen opettajana. Hän on myös kääntänyt näytelmiä englannista ja ruotsista suomeksi.

Radioon Siikala on tehnyt useita dokumenttiohjelmia, muun muassa Elämäni naiset ja naiskuvat, Väärä väri, Väärä sukupuoli, Timbuktun tuolla puolen, Etiopia sydämessä, ja Vietnam mielessäni. Televisioon hän on tehnyt joitakin haastatteluohjelmia, esimerkiksi Anne Friedistä ja Georg Henrik ja Elisabeth von Wrightistä.

Siikala on johtanut Kirjannäyttämöä, Teatteri Raivoisia Ruusuja ja Kassandraa ja toiminut free-lancerina. Hän on julkaissut lukuisia esseitä alan kirjoissa, omaelämäkerrallisen esikoisteoksen Rauhoitu nyt vihdoinkin (Like) 2004, esseekokoelman Musta sielu valkonaama (Aula & Co) 2015 sekä näytelmän Kaksi matkaa Israeliin - viisumi tuntemattomaan (ntamo/Kansallisteatteri) 2016, jonka hän ohjasi Kemin kaupunginteatteriin 2017 nimellä Kemin tyttö - kaksi matkaa Israeliin.

Raivoisat Ruusut

Siikala perusti vuonna 1988 Teatteri Raivoisat Ruusut ja johti sitä 12 vuotta. Raivoisien Ruusujen esityksissä naisnäyttelijät koko Suomesta ja sittemmin myös naapurimaista esittivät länsimaisen kulttuurin klassikkoja.

Ensimmäisenä Siikala ohjasi Katajanokan konepajalla Helsingissä yhdessä Solja Kievarin kanssa dramatisoimansa Raivoisat ruusut - kronikka vallasta. Se perustui William Shakespearen kolmiosaiseen Henrik VI -näytelmään. Vuonna 1991 samassa paikassa esitettiin Kievarin, Marja-Kaarina Mykkäsen ja Siikalan dramatisointi muinaiskreikkalaisen Aiskhyloksen Oresteiasta.

Vuonna 1994 Siikala johti Raivoisien Ruusujen kansainvälistä teatterifestivaalia Raamattu 1994 ja ohjasi siihen Rakel ja Heidi Liehun kirjoittaman näytelmän Eeva. Teatteri Raivoisat Ruusut teki myös yhteistyötä Svenska teaternin (Sex roller söker en kvinna, 1993) ja Suomen kansallisteatterin (Onnenseitti,1994) kanssa.

Teatteri Raivoisien Ruusujen toiminta loppui vuonna 2001 rahoituksen puutteeseen. Vuosina 1998-2000 Raivoisat Ruusut toimi Fredrikintorin näyttämöllä tuottaen sinne joukon eri tahojen pienesityksiä. Marja Kaarina Mykkäsen toimittama kirja Raivoisat Ruusut -teatteriseikkailu (Pohjoinen, 1996) dokumentoi kuvin ja tekstein Suomen kuuluisimman naisteatterin siihenastisen historian.

Kassandra

Vuosina 1998-2000 Siikala johti käynnistämäänsä Taiteen ja tieteen monikulttuurista tutkimushanketta Kassandra 2000, joka oli yksi Helsingin kulttuurikaupunkivuoden suuria projekteja. Se päättyi vuoden 2000 aikana yleisöesityksiin, joista yksi oli Siikalan ohjaama Sateenkaari Katajanokan konepajassa.

Vuonna 2002 Siikala perusti monikulttuurisen taideyhteisön Kassandran, jonka johtajana hän toimi kymmenen vuotta. Monikulttuurisen taidetyön keskukseksi kehittynyt Kassandra järjesti monikulttuurisia taidetyöpajoja lapsille, koululaisille, teinitytöille, naisille sekä isille, äideille ja lapsille sekä tuotti teatteriesityksiä ja taideohjelmia.

Siikala on ohjannut Aleksanterin teatteriin Kassandran tuottaman ja Riikka Takalan ja Kaisa Widenojan kirjoittaman Aina jonkun tytär (2004) sekä yhdessä miehensä Bengt Ahlforsin kanssa kirjoittamansa Zambezin (2008), joissa molemmissa on käsitelty kulttuurien kohtaamisia ja joiden molempien näyttelijäkunta on ollut monietninen sekä Korjaamo Teatteriin Sofokleen Antigonen (2011), jossa oli värisokea roolijako.

Palkinnot ja tunnustukset

• 1968 Villimies (Lappeenranta)
• 1988 Tampereen Teatterikesän kunniamaininta
• 1991 Valtion näyttämötaidepalkinto
• 1993 Suomen kulttuurirahaston palkinto
• 1997 Yleisradion tasa-arvotoimikunnan erityistunnustus
• 1999 Pro Finlandia -mitali
• 1999 Vuoden uusmaalainen
• 2000 Naisen teko -kunniamaininta
• 2002 Etnon hyvän tahdon lähettiläs (edelleen)
• 2000 Suomen Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus Raivoisille Ruusuille
• 2006 Villa Karon Pronssinen pantteri
• 2007 Suomen Teatteriohjaajaliiton hopeinen ansiomitali
• 2008 Jenny ja Antti Wihurin säätiön tunnustuspalkinto Kassandra ry:lle
• 2008 Suomi-palkinto Kassandralle
• 2009 Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki
• 2011 Sadankomitean rauhanpalkinto

Aiheesta muualla

• Riitta Siikala Kassandran sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Mikkola, Kaisu: Siikala, Ritva Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.12.2013.