Angélique Kidjo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Angélique Kidjo
20190704-Rudolstadt-Festival-2019-Sing-The-Truth-7683.jpg
Tehtävä
UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs
Elämä
Syntynyt
Syntymänimi
Angélique Kpasseloko Hinto Hounsinou Kandjo Manta Zogbin KidjoView and modify data on Wikidata
Salanimi
Carmen KidjoView and modify data on Wikidata
Muita tietoja
Levymerkki
Lajityypit
Verkkosivusto
Palkinnot
Officier des Arts et des Lettres‎
Danish Music Awards ()
Kora Awards ()
Music of Black Origin Awards ()
Commandeur de l'Ordre national du Bénin ()
Grammy Award for Best World Music Album (, , ja )
Berklee College of Music ()
Champions of the Earth ()
All Africa Music Award for Best Female Artiste in Western Africa ()
All Africa Music Award for Best African Contemporary ()
Yalen yliopisto ()
Ambassador of Conscience Award ()
OkayAfrica 100 Women ()View and modify data on Wikidata

Angélique Kidjo (s. 14. heinäkuuta 1960 Ouidah Ranskan Dahomey) on beniniläinen laulaja-lauluntekijä, joka yhdistää musiikissa monia erilaisia musiikkityylejä jazzista ja funkista latinalaisamerikkalaisiin musiikkityyleihin sekä afrikkalaiseen soukousiin ja makossaan. Hän nousi maailmanmaineeseen 1990-luvulla ja on sen jälkeen tehnyt yhteistyötä useiden maailmankuulujen artistien kanssa. Kidjo on palkittu urallaan neljällä Grammyllä.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidjo syntyi Ouidahissa vuonna 1960 vain kaksi viikkoa ennen Beninin (aik. Dahomey) itsenäistymistä.[3] Hänen perheensä oli esiintyviä taiteilijoita: hänen isänsä oli muusikko ja äitinsä koreografi ja teatteriohjaaja. Angéliquekin liittyi kuusivuotiaana äitinsä teatteriseurueeseen, ja teini-ikäisenä hän lauloi veljiensä kanssa rockia ja rhythm and bluesia soittaneessa yhtyeessä. Hän oli 20-vuotiaana ammattimuusikko.[4]

Kidjo muutti vuonna 1983 Pariisiin Beninin kansantasavallan. Marxistinen hallinto kielsi ulkopuolisen musiikin 1970-luvun puolivälissä, ja jokaisen artistin piti tehdä propagandakappaleita. Kidjo ei suostunut tähän ja jätti kotimaansa, kun häntä kiellettiin tekemästä kiertuetta. Kidjon itsensä mukaan hän pystyi lähtemään maasta, koska lentoaseman tullivirkailija piti hänen musiikistaan.[5]

Ranskassa Kidjo tapasi muusikko-tuottaja Jean Hebrailin, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin. Kidjo opiskeli samalla jazzia ja esiintyi useissa yhtyeissä. Tavattuaan alankomaalaisen pianisti Jasper van ’t Hof Kidjo pääsi tämän jazzyhtyeeseen Pili-Piliin, jossa hän lauloi ja johon hän teki myös kappaleita.[4]

Kansainvälinen menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidjo soitti Pili-Pilissä useamman vuoden, mutta sieltä lähdettyään hän äänitti albumin Logozo (1991), jossa esiintyivät muun muassa yhdysvaltalainen jazzmuusikko Brandford Marsalis sekä afrikkalaiset Manu Dibango ja Ray Lema. Albumi menestyi kansainvälisesti, ja sen kappaleet käsittelivät monia globaaleja aiheita, kuten kodittomuutta, ympäristöä ja vapautta. Kidjon albumi Fifa (1995) kasvatti entisestään hänen suosiotaan. Albumilla esiintyi yli sata muusikkoa, ja siinä oli kappaleita englanniksi, foniksi, joka on Kidjon äidinkieli, jorubaksi ja ranskaksi.[4]

Kidjon kuudennessa albumissa Black Ivory Soulissa (2002) yhdistyvät brasilialaiset musiikkityylit ja länsiafrikkalaiset rytmit. Albumilla Oyaya! on mukana yhdysvaltalainen muusikko Dave Matthews ja albumilla Djin Djin (2017) muun muassa Peter Gabriel, Josh Groban ja Carlos Santana.[4] Djin Djinistä Kidjo sai ensimmäisen Grammy-palkintonsa, kun albumi palkittiin parhaana modernin maailmanmusiikin albumina.[6] Eve puolestaan (2014) palkittiin parhaan maailmanmusiikkialbumin Grammyllä. Eve laulettiin pääosin beniniläisillä kielillä, ja se oli kunnianosoitus afrikkalaisille naisille. Toisen Grammyn Kidjo voitti albumista Sings (2015), joka oli tehty yhteistyössä Luxemburgin filharmonisen orkesterin kanssa. Kidjo teki vuonna 2018 coverin Talking Headsin albumista Remain in Light.[4]

Kidjon neljäs Grammy tuli albumista Celia (2019).[6] Levy on kunnianosoitus kuubalais-amerikkalaiselle Celia Cruzille.[4]

Hyvän tahdon lähettiläs ja järjestötyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidjo on puhunut uransa aikana myös naisten ja lasten koulutuksen sekä terveydenhoidon puolesta, ja Unicef valitsi hänet vuonna 2002 hyvän tahdon lähettilääksi. Kidjo on toiminut myös maailman taiteilijoiden ja säveltäjien yhteistyöjärjestön CISAC:n varajohtajana.[4]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidjo puhuu sujuvasti englantia, fonia, ranskaa ja jorubaa ja käyttää niitä kaikkia lauluissaan. Hänen musiikissaan on vaikutteita monista eri musiikkityyleistä, ja hän usein yhdistää tyylejä albumeissaan. Kidjo on saanut vaikutteita muun muassa jazzista, hip hopista, zoukista, soukousista, sambasta, salsasta, funkista, gospelista, makossasta ja monista beniniläisistä musiikkiperinteistä.[4]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angelique Kidjo on esiintynyt Suomessa muun muassa Leningrad Cowboysin Helsingin Senaatintorin Global Balalaika Show’ssa vuonna 2003, Kaustisen Kansanmusiikkifestivaaleilla 2008 ja maaliskuussa 2013 Pietarsaaressa uuden konserttisalin avajaisviikolla[7]. Pori Jazz -festivaaleilla hän on esiintynyt vuonna 2011 ja 2019.[8]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pretty  (–)
  • Parakou  (1990)
  • Logozo  (1991)
  • Aye  (1994)
  • Wombo Lombo  (1996)
  • Fifa  (1996)
  • Oremi  (1998)
  • Keep on Moving: The Best of Angélique Kidjo  (2001)
  • Black Ivory Soul  (2002)
  • Oyaya!  (2004)
  • Djin Djin  (2007)
  • Õÿö  (2010)
  • Spirit Rising  (2012)
  • Eve  (2014)
  • Sings with the Orchestre Philharmonique du Luxembourg  (2015)
  • Remain in Light  (2018)
  • Celia  (2019)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. (en) Internet Movie Database (viitattu )View and modify data on Wikidata . Arvo on haettu Wikidatasta.
  2. Saksan kansalliskirjasto, Berliinin valtionkirjasto, Bavarian State Library ja Itävallan kansalliskirjasto, GND-tunniste (viitattu )View and modify data on Wikidata . Arvo on haettu Wikidatasta.
  3. Russenello, Giovanni: It’s Angélique Kidjo’s Birthday, and Her Country’s Too NYTimes.com. 14.3.2020. The New York Times Company. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Siler, Shanda: Angélique Kidjo Encyclopædia Britannica. 10.7.2020. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  5. 5 reasons Angélique Kidjo is shining bright on your cultural radar BBC. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  6. a b Angélique Kidjo Grammy.com. Recording Academy. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  7. Hautamäki, Tero: Angelique Kidjo saapuu avajaisiin Pohjalainen. 19.12.2012. Vaasa: Pohjalainen. Viitattu 20.2.2013.
  8. Toton hitit soivat kesällä Pori Jazzissa 29.11.2018. Pori Jazz 66 ry. Viitattu 22.1.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]