Katriina Ranne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Katriina Ranne (s. 1981) on Noormarkusta kotoisin oleva, Lahdessa asuva kirjailija ja runouden suomentaja.

Ranne väitteli Lontoon yliopiston School of Oriental and African Studies -collegesta filosofian tohtoriksi keväällä 2011. Hänen väitöskirjansa[1] käsitteli veden kuvaa modernissa swahilirunoudessa. Teos on julkaistu Suomen itämaisen seuran kustantamana. Maisterintutkintonsa (2006) Ranne teki Helsingin yliopistossa pääaineenaan Afrikan-tutkimus. Ranne on tutkimustyönsä takia viettänyt pitkiä aikoja Tansaniassa. Hän oli myös kolme kuukautta Uppsalassa Nordiska Afrikainstitutin väitöskirjastipendiaattina vuonna 2009.

Ranteen esikoisromaani Minä, sisareni ilmestyi 2010. Nemon kustantama teos kertoo neljästä toisilleen läheisestä siskosta, jotka kasvavat omiin suuntiinsa.

Ranteen toinen kirja, runokokoelma Ohikulkijan tuoksu, ilmestyi helmikuussa 2014 Gummeruksen kustantamana. Kirjablogeissa teosta luonnehdittiin muun muassa "Palaseksi niin suurta kauneutta, että se tekee melkein kipeää." [2]

Ranne julkaisi Suomen ensimmäisen afrikkalaisen runouden antologian Korallia ja suolakiteitä vuonna 2015 Poesian kustantamana. Teos tarjoilee runoutta 900 vuoden ajalta ja sen runot ovat käännetty seitsemästä eri kielestä. Ranne sai kokoamastaan ja suomentamastaan antologiasta Ylen Kääntäjäkarhupalkinnon vuonna 2016.[3] Antologiasta myönnettiin Ranteelle myös Villa Karon Pronssipantteri-palkinto.[4]

Ranteen toinen romaani Miten valo putoaa ilmestyi vuonna 2017 Gummeruksen kustantamana. Pohjatarinana siinä on eläkkeellä olevan suomalaisen fyysikon ja lontoolaisen siivoojan kirjeenvaihto. Fysiikka on romaanissa varsin suuressa roolissa. [5]

Vuonna 2019 Ranne julkaisi dialogimuotoisen runokokoelman Nosta minut ja laske yhteen yhdessä newyorkilaisen Uche Ndukan kanssa. Teoksen kustansi Ntamo.[6]

Kolmas romaani, Maa kuin veri, ilmestyi syyskuussa 2021. Se on saanut inspiraationsa kirjailijan isoenon muutosta Argentiinan perukoille Colonia Finlandesaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kustantaja on WSOY. [7]

Ranne on julkaissut myös lehdissä ja antologioissa runoja sekä kolumneja. Hän toimi 13 sanomalehden yhteisen sunnuntaisivuston Sunnuntaisuomalaisen uutisrunoilijana 2016–2020.

Ranne on kirjoittanut lukuisia lehtiartikkeleita, erityisesti Nuori Voima -lehteen ja lahtelaiseen Etelä-Suomen Sanomiin. Tiede-lehdessä vuonna 2005 julkaistu juttu Afrikan sotahistoriasta voitti toisen palkinnon Tiede-lehden ja Suomen Tieteentekijöiden liiton järjestämässä tiedekirjoituskilpailussa. Ranteen englannista, swahilista ja norjasta suomentamia runoja on julkaistu Nuoren Voiman lisäksi muun muassa Kritiikki- ja Tuli & Savu -lehdissä. Hän on myös yhdistellyt runouttaan muihin taiteen lajeihin, erityisesti tanssiin ja videoihin. Hänen työryhmänsä voitti Lahden Runomaratonin kansainvälisen runovideokilpailun vuonna 2019. [8] Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa lahtelaisen tanssija-koreografi Leena Keizerin kanssa.

Ranne on toiminut senior teaching fellow'na Lontoon yliopistossa opettaen swahilikirjallisuutta ja swahilin kieltä. Hän on myös vetänyt useita swahilinkielisen runouden käännöstyöpajoja Lontoossa toimivassa Poetry Translation Centressä, jonka toimintaan hän on osallistunut vuodesta 2004. Takaisin Suomeen muutettuaan Ranne on opettanut Helsingin yliopistossa afrikkalaista elokuvaa, afrikkalaista kirjallisuutta ja swahilia.

Ranne kuuluu helsinkiläiseen Luotaajat-kirjallisuusryhmään ja on tämän vuodesta 2002 toimineen ryhmän perustajajäseniä. Kulttuurin lisäksi Ranne harrastaa argentiinalaista tangoa sekä joogaa. Hän on myös intohimoinen teeharrastaja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Katriina_Ranne&oldid=22008999”