Tanssiva karhu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Tanssiva karhu | |
|---|---|
| Palkinnon antaja | Yleisradio |
| Maa | Suomi |
| Ensimmäinen palkinto | 1994 |
Tanssiva karhu -runopalkinto on Yleisradion vuodesta 1994 lähtien jakama tunnustus kirjallisesti korkeatasoisesta kotimaisesta runoteoksesta. Yle loi palkinnon kirjallisuutoimittaja Juha Virkkusen ideasta, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon piiristä oli rajattu runous pois.[1]
Vuonna 2020 Tanssiva karhu -palkinnon arvo oli 4 000 euroa ja Kääntäjäkarhun 1 500 euroa.[2]
Tanssiva karhu -palkinnon saajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1994 Sirkka Turkka: Sielun veli
- 1995 Pentti Holappa: Ankkuripaikka, Eva-Stina Byggmästar: Framåt i blått
- 1996 Bo Carpelan: I det sedda, Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen
- 1997 Mirkka Rekola: Taivas päivystää
- 1998 Anni Sumari: Mitta ja määrä
- 1999 Mårten Westö: Nio dagar utan namn
- 2000 Jyrki Kiiskinen: Kun elän
- 2001 Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo, Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen
- 2002 Aila Meriluoto: Kimeä metsä
- 2003 Lauri Otonkoski: Olo
- 2004 Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa!
- 2005 Ilpo Tiihonen: Largo ja Peter Mickwitz: För vad kroppen är värd (Minkä isäntä ruumis on)
- 2006 Kari Aronpuro: Gathandu
- 2007 Tuomas Timonen: Oodi rakkaudelle
- 2008 Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä, Catharina Gripenberg: Ta min hand, det vore underligt
- 2009 Sanna Karlström: Harry Harlow'n rakkauselämät
- 2010 Ei jaettu
- 2011 Helena Sinervo: Väärän lajin laulut
- 2012 Henriikka Tavi: Toivo
- 2013 Maria Matinmikko: Valkoinen
- 2014 Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät[3]
- 2015 Eino Santanen: Tekniikan maailmat[4]
- 2016 Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän
- 2017 Sirpa Kyyrönen: Ilmajuuret[5]
- 2018 Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa[6]
- 2019 Stina Saari, Änimling[7]
- 2020 Matti Kangaskoski, Johdatus pimeään[2]
Lähde (1994–2013): Yle[8]
Kääntäjäkarhu-palkinnon saajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1994 Caj Westerberg, Tua Forsströmin Lumileopardit – Puistot ja Gunnar Ekelöfin díwán-trilogian suomennoksista
- 1995 Ei jaettu
- 1996 Jyrki Vainonen Seamus Heaneyn Ojanpiennarten kuningas -kokoelman suomennoksesta
- 1997 Pertti Nieminen teoksen Kuin lennossa, kuin siivillä – Runoja Laulujen kirjasta Shih chingista suomennoksesta
- 1998 Liisa Ryömä Carl Michael Bellmanin Lauluja lasin läpi suomennoksesta
- 1999 Hannu Launonen Attila Józsefin teoksen Läpinäkyvä leijona suomennoksesta
- 2000 Lars ja Mats Huldén Kalevalan ruotsinnoksesta
- 2001 Pentti Saaritsa Fernando Pessoan En minä aina ole sama suomennoksesta
- 2002 Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen antiikin rakkausrunokokoelman Rakkaus ei koskaan lepää suomennoksesta
- 2003 Kai Nieminen Anselm Hollon teoksen Corvus suomennoksesta
- 2004 Marja-Leena Mikkola Boris Pasternakin teoksen Sisareni, elämä suomennoksesta
- 2005 Kristiina Lähde valikoiman Catharina Gripenbergin tuotantoa sisältävän Sinä siellä kaukana näytät tutulta suomennoksesta
- 2006 Jussi Rosti Zbigniew Herbertin Kyynelten teknologiasta -valikoiman suomennoksesta
- 2007 Juhani Lindholm Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stålin tarinoiden suomennoksesta
- 2008 Jyrki Kiiskinen Göran Sonnevin Valtameri/Oceanen suomennoksesta
- 2009 Ei jaettu
- 2010 Ei jaettu
- 2011 Ei jaettu
- 2012 Caj Westerberg Tomas Tranströmerin runojen suomennoksista
- 2013 Jukka Mallinen Uladzimir Njakljajeun kokoelmasta Punainen auringonlasku ja Sergei Zavjalovin teoksesta Joulupaasto
- 2014 Eeva Parkki 8+8-runoantologian suomennoksesta
- 2015 Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz Gunnar Björlingin Auringonvihreä-teoksen suomentamisesta[9]
- 2016 Katriina Ranne Korallia ja suolakiteitä -antologian suomennoksesta ja kokoamisesta
- 2017 Liisa Enwald Rainer Maria Rilken runoteoksen Uusia runoja suomennoksesta[5]
- 2018 Kaisa Ahvenjärvi: Tuulisolmuja[10]
- 2019 Kari Aronpuro, suomennos: Ezra Pound: Pisan cantot[7]
- 2020 Leevi Lehto, John Keatsin runojen suomennoksesta[2]
Lähde (1994–2013): Yle[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jani Tanskanen: Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta! yle.fi. 16.11.2018. Viitattu 19.11.2018.
- ↑ a b c Ylen Tanssiva karhu -palkinto Matti Kangaskoskelle ja Kääntäjäkarhu Leevi Lehdolle yle.fi. 2.7.2020. Viitattu 3.7.2020.
- ↑ Juha Kulmala voitti Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon Yle Uutiset. 2.7.2014. Viitattu 2.7.2014.
- ↑ Tanssiva Karhu -runopalkinto Eino Santaselle yle.fi. 1.7.2015. Viitattu 2.7.2015.
- ↑ a b Jani Tanskanen: Tanssiva karhu Sirpa Kyyröselle, Kääntäjäkarhu Liisa Enwaldille yle.fi. 5.7.2017. Viitattu 29.7.2017.
- ↑ Joenniemi, Minna: Tanssiva karhu -palkinnon voittanut Lassi Hyvärinen osuu runoteoksessaan kissuuden ytimeen Yle.fi. 4.7.2018. Viitattu 5.7.2018.
- ↑ a b Jonni Aromaa: Ylen runopalkinto Stina Saarelle Yle.fi/uutiset. 3.7.2019. Viitattu 3.7.2019.
- ↑ a b Ylen Tanssiva karhu-runopalkinnon 20-vuotisjuhlavuosi (Palkinnon saajat v. 1994–2013) 5.4.2013. Yle. Viitattu 20.4.2013.
- ↑ Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille yle.fi. 1.7.2015. Viitattu 2.7.2015.
- ↑ Joenniemi, Minna: Poronhoidosta deittichattiin - Kääntäjäkarhulla palkittu Kaisa Ahvenjärven kokoama runoteos avaa nykysaamelaisuuden solmuja suomeksi Yle.fi. 4.7.2018. Viitattu 5.7.2018.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||