Heli Laaksonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heli Laaksonen
Heli Laaksonen 2F3A5881 suvielo kaukokattely.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt28. syyskuuta 1972 (ikä 49)
Turku
Kansalaisuus suomalainen
Kirjailija
Aikakausi 2000–
Esikoisteos Pulu uis (2000)
Palkinnot

Larin Paraske -palkinto 2009, Kirsi Kunnas -runopalkinto 2020

Aiheesta muualla
Kotisivut
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Heli Pauliina Laaksonen[1] (s. 28. syyskuuta 1972 Turku)[2] on suomalainen kirjailija, runoilija, lavaesiintyjä, luennoitsija sekä luonto- ja ympäristöneuvoja.

Laaksonen käyttää teoksissaan Lounais-Suomen murretta, joka on lähellä uusikaupunkilaista, Vakka-Suomen alueella puhuttavaa murretta, mutta siinä on piirteitä muistakin lounaissuomalaisista aluemurteista. Murreilmaisua on tuotannossa hieman yleiskielistetty.[3]

Laaksosen itse lukemista äänikirjoista kultalevyrajan ovat ylittäneet runolevyt Jänes pussis (2003, Sammakko)[4] ja Ratio Sulavoi (2007, Otava). Hän sai Kirsi Kunnas -runopalkinnon vuonna 2020.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuusvuotensa Laaksonen vietti Uudessakaupungissa. Äidin puolelta runoilijan juuret ovat Halikossa, isän suku puolestaan on Lokalahdelta.[3]

Laaksonen valmistui ylioppilaaksi Uudenkaupungin lukiosta vuonna 1991. Hän opiskeli Turun yliopistossa suomen kieltä, fonetiikkaa ja kasvatustiedettä ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2000.[5] Lisäksi hän on opiskellut Helsingin ja Tarton yliopistossa (1992, 1999)[1] viron kieltä ja kulttuuria.[5] Laaksonen valmistui luonto- ja ympäristöneuvojaksi 2022 Ammattiopisto Liviasta.

Laaksonen työskenteli Helsingin sosiaalialan oppilaitoksen viestinnän ja viron kielen opettajana 1996–2000 ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän opettajana 1997–2001. Vuodet 2001–2004 hän työskenteli Laitilan kulttuurihankkeen vetäjänä. Vuodesta 2004 lähtien hänellä on ollut oma toiminimi Sanatoimisto Hulimaa ja vuodesta 2016 kustantamo Kynälä.[1] Hän on esiintynyt myös yhdessä porilaisen murrekirjailija Elina Wallinin kanssa.[6]

Laaksonen kiinnostui murteen käyttämisestä runoissa virolaisten runoilijoiden innoittamana. Tutustuttuaan Jan Rahmaniin hän käänsi Rahmanin 1997 võron murteella kirjoittamia runoja lounaissuomen murteelle. Kokeilu rohkaisi jatkamaan murrerunojen parissa.[7][8] Myös pakinoitsijana Laaksonen käyttää kotimurrettaan. Tosin hän itse kutsuu tekstejään mieluummin kolumneiksi, sillä osa niistä käsittelee kirjoittajan hallitsemia tiedollisia asioita. Varsinaisissa pakinoissaan Laaksonen kertoo itseironisesti hassuja omakohtaisia tapahtumia, mieltymyksiään ja tapojaan. Usein aiheena on varsinaissuomalaisuuden vertaaminen muuhun suomalaisuuteen.[9]

Laaksonen valittiin vuonna 2007 Turun yliopiston Vuoden alumniksi.[10] Laaksonen on asunut Rauman Lapissa vuodesta 2011.[2][11]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sekaherelmäpuu: Kolumnei. Osa kolumneista ja kirjoituksista ilmestynyt aiemmin eri lehdissä. Turku: Sammakko, 2004. ISBN 952-5194-86-8.
  • Laaksonen, Heli & Haapio, Markku: Munakirja. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19931-5.
  • Ilo joka elättelöö: Lauri Tähkä ja Elonkerjuu. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22531-7.
  • Pursu, tarina- ja marinakirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23838-6.
  • Elo ilman kirjaa on teeskentelyä. 90 vuotta kirjakauppaa Laitilassa. Laitila: Laitilan Kirjakauppa, 2012. ISBN 978-952-9-29932-4.
  • Aapine. Aakkossi niil ko ymmärtävä jo pualest sanast. Kuvitus Elina Warsta. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26782-9.
  • Lähtisiks föli?. Kuvitus Heli Laaksonen. Graafinen suunnittelu Elina Warsta. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29064-3.
  • Sylvia, Tuija ja laulava patja. Kynälä, 2016. ISBN 978-952-68595-0-7. Myös näytelmänä.
  • Ykköne: ykköne – tehtäis kerranki numero. Käännösapua ykköseen. WSOY 2018. ISBN 978-951-0-43059-0
  • Poimit sydämeni kirjahyllystä. Yhdessä Aleksandrs Čaksin kanssa. Kynälä, 2021. ISBN 978-952-68595-1-4
  • Kaunotietoluontokirja Luonnos. Eräänlaisia esitelmiä. Kuvittanut Heli Laaksonen. Otava 2022. ISBN kirja: 978-951-1-44744-3

Huom! Virheellisesti Helin teksteiksi väitettyjä ovat mm. Naise elämää (Karoliina Koskisen), Korinhoito-oppi naisil (Veera Niemisen), Talvipäiväkirja ja Tänä juhannuksen ei sit ryypätä (tuntemattoman tekijän kansanperinnettä)[12].

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänikirjat ja DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jänes pussis. Korvallissi runoi. Turku: Sammakko, 2003. EAN 6420613970363 (äänikirja-CD).
  • Ratio Sulavoi. Helsinki: Otava, 2007. EAN 9789511217251 (äänikirja-CD).
  • Muatokuvajaine, runo-dvd. Kouvola: MMM-Vidoframe25, 2009. EAN 6430036850012.
  • Peippo vei. Helsinki: Otava, 2011. 9789511253013 (äänikirja-CD).
  • Aapine. Helsinki: Otava, 2013. 9789511277958 (äänikirja-CD).
  • Aurinko. Porkkana. Vesi. Rauma: Wsoy, 2019. 9789510442302 (äänikirja-CD ja mp3, Sonic Image studio).
  • Poimit sydämeni kirjahyllystä -runovuoropuhelu. Yhdessä Harri Hertellin kanssa. Kynälä, 2021.
  • Pulu uis - Raparperisyrän - Sulavoi - Peippo vei -runokirjojen äänikirjat kuunteluaikapalveluissa.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lukkosulaa ja lumpeenkukkia. Kaksinäytöksinen hapankomedia. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22690-1.
  • Tääl tänäp tähthousu 2011[1]
  • Sylvia, Tuija ja laulava patja -kamarinäytelmä. Näyttelijäduo Marjatta Rinteen ja Eija Nurmion tähdittämänä kiertävinä esityksinä alkaen Turun kirjamessuista 2016.
  • Eloheinäkesä -suvikomedia Samppalinnan kesäteatteriin yhdessä Heikki Sankarin kanssa 15.6.-21.7.2017.
  • Ajopuujalka. Rekkanäytelmä. Rauman Iltanäyttelijät 2022.

Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elina WallinSemmoset ja Tommoset - Tapleti arvotus. Kuvitus: Heli Laaksonen. Eks tykkää! – kirjoituksia ja kädentöitä, 2016. ISBN 978-952-93-7615-5.
  • Elina WallinSemmoset ja Tommoset - Ihme lahja, Sånhärsons och Såndärsons – En märklig present. Kuvitus: Heli Laaksonen. Eks tykkää! – kirjoituksia ja kädentöitä, 2018. ISBN 978-952-94-0743-9.

Muilla kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kad gos smei. Käännösrunokokoelma luoteislatvialaisella murteella. Kääntänyt Guntars Godiņš. Latvia, Riika: Apgads Mansards, 2012. ISBN 978-9984-872-57-5.
  • Piec ait kalns (Viiden lampaan vuori). Käännös ja esipuhe Guntars Godinš. Kustannusyhtiö Liels un mazs, 2015. ISBN 978-9934-533-44-0.
  • Крава и бреза (Lehm ja koiv). Käännösrunovalikoima bulgariaksi. Käännös: Rositsa Tsvetanova, toimitus: Marin Bodakov. Kustannusyhtiö Faber, 2015. ISBN 978-619-00-0345-8.
  • Ole ise! Hiiu keelde ümber pannud Järvi Kokla. Eesti Keele Sihtasutus, 2017. ISBN 978-9949-604-24-1
  • Soul. Burkans. Undens. (Aurinko. Porkkana. Vesi). Käännös Guntars Godiņš, kustannusyhtiö Pētergailis, 2019. ISBN 978-9984-33-500-1
  • Paņēmi manu sirdi no plaukta (Poimit sydämeni kirjahyllystä) yhdessä Aleksandrs Čaksin kanssa. Käännös Guntars Godiņš, kustantaja Kynälä, 2021. ISBN 978-952-68595-2-1.

Taidenäyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rakas, kutsusin meil 100 viarast. Heli Laaksosen maalauksia puulle ja parkkikiekolle. Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta. 24.10.2017–28.2.2018.
  • Ilman luppa Heli Laaksosen maalauksia puulle ja margariinirasialle. Tuusulan taiteilijakoti Erkkola, Tuusula. 5.2 - 18.5.2019
  • Naivistit Iittalassa -yhteisnäyttely Naivismikeskus, Iittala. 9.5 - 25.8.2019
  • Maamme- kaupan galleria Maamme- kauppa, Laitila. 15.6 - 31.8.2019
  • Poimit sydämeni kirjahyllystä -maalausnäyttely Koski T:lssä Yrjö Liipolan taidemuseossa, Yläneen Luontokapinetin Tairekalleriassa ja Rauman Lapissa Kodiksamissa 2021-2022

TV-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sulavoi, 2006
  • Runoratio, 2007
  • Vartti vail kevät, maaliskuu 2009
  • Vartti yli kevät, syyskuu 2009
  • Tervessi peippometäst, kevät ja syksy 2011
  • Pieni Perunannostokiertue, lokakuu 2014
  • Keskikokoinen Perunannostokiertue, lokakuu 2015
  • Aurinkokierros, loka- marraskuu 2019

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kirjailijaliiton esikoiskirjapalkinto 2000[1]
  • Kritiikin punnukset, Suomen arvostelijain liiton Turun osasto 2001
  • Paikallislehdistön Antti-patsas paikalliskulttuurin edistämisestä 2001
  • Kirjakauppaliiton Pikkupöllö 2002[1]
  • Vuoden vakkasuomalainen 2002[1]
  • Länsi-Suomi -lehden taiteen mitali 2002
  • Kokkolan kaupungin Piikki-palkinto 2003
  • Varsinais-Suomen taidetoimikunnan taidepalkinto 2003[1]
  • Vuoden vakkasuomalainen nainen 2004
  • Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston palkinto 2004[1]
  • Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuuston Aurora-mitali 2006
  • Turun yliopiston Vuoden Alumni 2007
  • Mikael Agricola -mitali 2008
  • Kalevalaisten naisten liiton Larin Paraske -palkinto 2009
  • Nortamo-seoran Nortamo-mitali 2010
  • Kanepise hame preemia -etelävirolainen kirjallisuuspalkinto 2010
  • Latvias literatura gada balva (Latvian literary awards) 2012: Vuoden paras käännöskirja
  • Valtakunnan Virallisten Kylähullujen Killan kunniadiplomi 2013
  • Finlandia Junior -palkintoehdokkuus Aapine-aakkosrunoteoksesta 2013.[14]
  • Janis Baltvilks -kansainvälinen lastenkirjallisuuspalkinto Latviassa Aapiselle 2016
  • Kodiksami Memorial -tunnustuspalkinto 2017
  • Kirsi Kunnas -runopalkinto 2020
  • Aleksandra Čaka balva -kirjallisuuspalkinto teoksesta Poimit sydämeni kirjahyllystä 2021
  • Suomen tylsin podcast -kilpailun voitto (Aihe: sijamuodot). Suomen podcastmedia 2022
  • Yleisradion Kääntäjäkarhu-palkinto 2022 Aleksandrs Čaksin runojen suomennoksesta teoksessa Poimit sydämeni kirjahyllystä[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 431. Helsinki: Otava, 2014.
  2. a b Ansioluettelo Hulimaa.fi. 15.1.2021. Viitattu 28.10.2021.
  3. a b Kalevi Wiikin esipuhe teokseen Pulu uis, 2000.
  4. Heli Laaksosen runolevy myi kultaa. TS.fi, 14.12.2006. Turun Sanomat. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b Laaksonen, Heli Kirjasampo.fi. Viitattu 28.10.2021.
  6. Murrenaisten kuntalaisaloite: Porista ja Raumasta ystävyyskaupungit 1.8.2012. Yle Uutiset. Viitattu 8.7.2014.
  7. Pihan varpunen ja vaahteran oksa. Aurora, 2007, nro 1, s. 32.
  8. Heino, Paula: Tuuline ja merine kiäl. Aurora 4/2001.[vanhentunut linkki]
  9. Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 77–78. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
  10. Heli Laaksonen vuoden alumni TS.fi. 24.3.2007. Viitattu 28.10.2021.
  11. Talovanhus tuo Heli Laaksosen Raumalle Yle Uutiset. 25.8.2011. Viitattu 28.10.2021.
  12. Heli Laaksosen kirjallinen tuotanto 2000-2022 hulimaa.fi. Viitattu 1.9.2022.
  13. Helil kyläs; Yle 30.4.2015
  14. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia: Aiemmat voittajat Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 28.10.2021.
  15. Tanssiva karhu -runopalkinnon saa Olli Sinivaara teoksestaan Puut – kääntäjäkarhu murrerunoista tunnetulle Heli Laaksoselle 25.8.2022. Yleisradio. Viitattu 26.8.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]