Anja Erämaja
Anja Erämaja (s. 6. toukokuuta 1963) on suomalainen runoilija ja prosaisti.[1]
Erämaja on kotoisin Merimaskusta, Naantalin saaristosta.[2] Hän opiskeli Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella[2] ja valmistui taiteen maisteriksi vuonna 1993. Hänen ensimmäinen proosarunokokoelmansa Laulajan paperit ilmestyi vuonna 2005 ja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi.[1] Erämajan kolmas runokokoelma Töölönlahti (2013) sai Nihil Interit -runousyhteisön Vuoden runoteos -palkinnon.[3]
Erämaja työskentelee taiteidenvälisesti. Helsingin kirjailijat ry valitsi hänet Vuoden helsinkiläiskirjailijaksi 2014.[4] Vuonna 2016 Erämaja sai Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon kokoelmallaan Ehkä liioittelen vähän.[5]
Erämajan kokoelma Olen nyt täällä metsässä oli Tanssiva karhu -ehdokas 2022.[6] Kokoelma sisältää metsäänmenorunoja, lapsuusmuistojen katkelmia ja näkyjä. Kokoelman ydin on mustikka, ja kokoelmassa on aimpaan tapaan huumorinpilkettä. Erämaja torjuu romanttisen metsäkäsityksen: ilon ja suojan ohella siihen liittyy pelottavia asioita. Kokoelman aihekirjo on laaja, muun ohella runoihin sisältyy ekokriittisyyttä, mutta Outi Hytönen miettii Parnassossa, että vaikka siihen, mistä kokoelma kertoo, ei ole yksiselitteistä vastausta, ei runokirjalta toisaalta sellaista helppoutta voi edellyttääkään.[7]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Runokokoelmat
- Laulajan paperit. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30338-0.
- Kuuluuko tämä teille. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35619-7.
- Töölönlahti. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39817-3.
- Ehkä liioittelen vähän. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41551-1.
- Olen nyt täällä metsässä. Helsinki: WSOY, 2021. ISBN 978-951-0-46750-3.
- Joku menee aina ensin, WSOY 2024 (ilmestyy 4/2024) ISBN 978-951-0-50345-4
- Romaanit
- Imuri. Romaani. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-43067-5.
- Lastenkirjat
- Hilu, Hippu ja äiti Valtava. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33986-2.
- Lulu ja avaruuskoira. Kuvitus: Ulla Virkamäki. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35048-5.
- Muut
- libretto tanssiteokseen Lähiosoite, ohj. Hanna Brotherus, ensi-ilta Zodiak 16.12.2007[8]
- novelli ”Loka, marras, seksi” antologiassa 2000-luvun Decamerone, WSOY 2007
- ”Suomalainen minuutti”, runo 90-vuotiaalle Suomelle, Linnan jatkot 2007, Yle
- ”Laulu vähänkäytetyille lenkkareille”, Runoraati-ohjelman Lamajaiset 2009, Yle
- ”Vuosi on tulossa”, Senaatintorin uusi vuosi 2009, Helsingin kaupunki ja Yle
- novelli ”Seisoo, istuu, makaa” äänikirjassa Nauravia naisia, WSOY 2011
- novelli ”Halutaan vähän naista” antologiassa Pimppini on valloillaan : naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö, WSOY 2012
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laulavat kahvinkeittäjät -yhtyeessä vuosta 1997 (laulu, tarinat)
- Kuuluuko tämä teille –levy WSOY 2010. Säveltäjä Petra Lampisen kanssa työstetty äänikirjan ja äänilevyn välimuoto, joka pohjautuu Erämajan samannimiseen proosarunokokoelmaan.
- laulusanoituksia ja -suomennoksia mm. kokoelmalevyillä Poreilua 1995, Heitä voltti 2000
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2005[9]
- Runeberg-palkintoehdokkuus 2005[10]
- Sanojen aika -sivuston Varjo-Finlandia-ehdokkuus 2005[1]
- Nihil Interitin Vuoden runoteos -palkinto 2013
- Ylen Tanssiva karhu -runopalkinto 2016
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Erämaja, Anja Kirjasampo.fi. Viitattu 5.1.2016.
- ↑ a b Anja Erämaja WSOY. Viitattu 15.10.2022.
- ↑ Nihil Interitin runouspalkinnot Nihil Interit. Viitattu 15.10.2022.
- ↑ Lyhyesti | Anja Erämaja on Vuoden helsinkiläiskirjailija Helsingin Sanomat. 18.5.2014. Viitattu 9.2.2022.
- ↑ Aitonurmi, Tuomas: Tanssiva karhu -palkinto 2016 Anja Erämajalle, Kääntäjäkarhu Katriina Ranteelle Kirjasampo.fi. 11.7.2016. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Yle ylpeänä esittelee Tanssiva karhu -runokilpailun ehdokkaat! Yle.fi. 2.8.2022. Viitattu 2.8.2022.
- ↑ Outi Hytönen, Mustikasta katsoen. Parnasso 5/2021 s. 67
- ↑ Hanna Brotherus: Lähiosoite | Zodiak www.zodiak.fi. Viitattu 9.2.2022.
- ↑ Alftan, Maija: Esikoisteos kuin kolmas lapsi HS.fi. 7.9.2005. Viitattu 3.8.2022.
- ↑ Runeberg-palkinnon ehdokkaat julki Yle Uutiset. 28.11.2005. Viitattu 9.2.2022.
| ||||||||||
