Pimppini on valloillaan

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pimppini on valloillaan
Pimppini on valloillaan.jpg
Kirjailija Katja Kettu; Krista Petäjäjärvi (toim.)
Kansitaiteilija Hanneriina Moisseinen
Genre naistutkimus, seksuaalisuus
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2012
Sivumäärä 250
ISBN 978-951-03812-1-2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pimppini on valloillaan : naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö on vuonna 2012 ilmestynyt kirja, joka käsittelee naisten kokemaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Se sisältää asiantuntija-artikkeleita sekä kaunokirjallisia tekstejä, joita on kaikkiaan 33:lta eri kirjoittajalta. Teoksen ovat toimittaneet Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi. Kirjan toimittanutta työryhmää olivat Ketun lisäksi ideoimassa muun muassa kirjailijat Leena Parkkinen, Tuuve Aro ja Anu Silfverberg. Myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty International oli mukana projektissa alusta saakka.[1]

Teos sisältää kuusi lukua, joissa asiantuntijoiden kirjoittamaa artikkelia seuraa tunnettujen kirjailijoiden novelleja. Raiskausten, hyväksikäytön ja ihmiskaupan kaltaisten seksuaalisen väkivallan muotojen lisäksi kirjassa nostetaan esille myös arkipäiväisempää sukupuolittunutta vallankäyttöä, kuten nuoriin tyttöihin kohdistuvaa sukupuolista häirintää.[2] Henkilökohtaisen kokemuksen ohella aihetta käsitellään myös tapakulttuurin, rikosoikeuden, kirjallisuuden, sosiologian ja psykologisen kohtaamisen kautta. Lisäksi kirjassa pohditaan miten häirintään voi puuttua.[3] Teoksen toimittaneen Katja Ketun mukaan se pyrkii osoittamaan, kuinka seksuaalista vallankäyttöä vähätellään muun muassa häpeän ja leimautumisen pelon vuoksi.[4]

Kirjan provosoivana pidetty nimi tulee vienankarjalaisen runonlaulajan Santra Remsujevan tunnetuksi tekemästä vanhasta kansanlaulusta.[4] Kannessa olevan kirjontatyön on tehnyt sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseinen.[3]

Kansainvälisenä naistenpäivänä 2018 kirja jaettiin kaikille kansanedustajille Me Too -kampanjaan liittyen. Kirjoittajat toivoivat sen saavan kansanedustajia kiinnittämään huomiota oikeudenmukaisempaan raiskauslainsäädäntöön.[3]

Kohut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan ilmestyessä Kettu oli julkisuudessa kertonut häneen Helsingin keskustassa kohdistuneesta päällekarkauksesta. Iltalehti väitti Ketun keksineen jutun markkinoidakseen kirjaansa, koska siitä ei löytynyt poliisille tehtyä ilmoitusta.[4] Teokseen kirjoittaneet kirjailijat pitivät lehden juttua naisten kokeman seksuaalisen väkivallan vähättelynä. He paheksuivat Iltalehteä myös siitä, että julkaisutilaisuuteen oli lähetetty toimittaja esittämään Ketulle syytöksiä, sen sijaan että tämä olisi keskustellut kirjasta ja sen aiheesta.[5]

Naistenpäivänä 2018 perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari kertoi löytäneensä kirjan eduskunnassa työpöydältään ja julkaisi sosiaalisessa mediassa siihen liittyvän päivityksen. Huhtasaari paheksui teoksen nimeä ja kertoi olevansa kyllästynyt ”pelleilynä” pitämäänsä nykyfeministmiin, josta hän irtisanoutui.[6]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. osa
  • Sari Näre (sosiologian dosentti, VTT) & Susanna Ruuhilahti (seksuaaliterveyden edistäjä, Nordic Association for Clinical Sexology NACS): Vallattomat pillut valtaistumassa
Anja Erämaja: Halutaan vähän naista
Rosa Liksom: Kiitti vitusti
Mira Nurkka: Rajan yli
Katja Kettu: Leikitäänkö eläimillä
2. osa
  • Terttu Utriainen (rikosoikeuden professori): Rikoslaki seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaajana?
Miina Supinen: Älä vastaa
Riikka Ala-Harja: Video
Lotta Tuohino: Sakkoliha
Anu Silfverberg: Vaihtokengät
3. osa
  • Pia Puu Oksanen (sukupuolisyrjinnän asiantuntija, Amnesty International): Kohti pelotonta maailmaa
Maria Hyökyvaara: Kristiina Laajakallio
Annastiina Storm: Varpunen
Helena Sinervo: He tekivät selvää munakkaista
Sinikka Vuola: Tässä on nainen luonnollista kokoa
4. osa
  • Sanna Karkulehto (kirjallisuuden professori): ”Sinun asenteesi edustaa äärimmäistä väkivaltaa”
Anja Snellman: Katkelma romaanista Pelon maantiede
Johanna Sinisalo: Baby Doll
Taina Latvala: Valittu
Laura Gustafsson: Ahdin Kyllikin legenda
Pirjo Hassinen: Teräsnauloista, trotyylistä
Tuuve Aro: Kouluelämää 2012
5. osa
  • Sanna Aaltonen (erikoistutkija, VTT): Miksi sukupuolistuneesta vallankäytöstä on niin vaikea puhua?
Katariina Vuorinen: Huono tyttö
Laura Lindstedt: Tuu meijjä messii vähä shake shake
Essi Tammimaa: Biografistisia merkintöjä erään illan kulusta
Rakel Liekki: Olin ajoissa kampaajalla
6. osa
  • Maaret Kallio (seksuaaliterapeutti, Nordic Association for Clinical Sexology NACS): Eheytyminen seksuaalisesta väkivallasta on mahdollista
Miia Tervo: Niin sanoivat puut
Leena Parkkinen: Rintaliivit
Krista Petäjäjärvi: Pimeä piste
Riikka Pulkkinen: Erään loven vapautuminen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Parkkinen, Leena: Pimppini on valloillaan 24.5.2012. Turun Sanomat. Viitattu 8.3.2018.
  2. Ylitalo, Silja: Pimppini on valloillaan 23.3.2012. Maailman Kuvalehti. Viitattu 8.3.2018.
  3. a b c Seksuaalista vallankäyttöä käsittelevä teos kansanedustajille naistenpäivänä 8.3.2018. Kansan Uutiset. Viitattu 8.3.2018.
  4. a b c Puukka, Päivi: Pimppini on valloillaan -kirjan toimittanut Katja Kettu: En leikittele seksuaalisella väkivallalla 8.3.2012. Yle Uutiset. Viitattu 8.3.2018.
  5. Tamminen, Jenni: Naiskirjailijat raivostuivat sieppauskohusta: ”Järkyttävää” 9.3.2012. Uusi Suomi. Viitattu 8.3.2018.
  6. Rautio, Samppa: Pimppikirja työpöydällä oli liikaa Laura Huhtasaarelle: ”Irtisanoudun feminismistä once and for all” 8.3.2018. Iltalehti. Viitattu 8.3.2018.