Rosa Liksom

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rosa Liksom
Rosa Liksom Taiteiden yössä Helsingissä elokuussa 2011.
Rosa Liksom Taiteiden yössä Helsingissä elokuussa 2011.
Syntynyt 7. tammikuuta 1958 (ikä 59)
Ylitornio
Ammatit kirjailija, taidemaalari
Kansalaisuus suomalainen
Äidinkieli suomi
Esikoisteos Yhden yön pysäkki (1985)
Tuotannon kieli suomi
Tunnustukset J. H. Erkon palkinto 1985
valtion kirjallisuuspalkinto 1987 ja 1992
Finlandia-palkinto 2011
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Rosa Liksom 2012

Rosa Liksom (oik. Anni Ylävaara, s. 7. tammikuuta 1958 Ylitornio)[1] on suomalainen kirjailija ja kuvataiteilija. Hän voitti Finlandia-palkinnon teoksestaan Hytti nro 6 vuonna 2011.[2] Teos oli syksyllä 2013 ehdokkaana ranskalaisen Prix Médicis étranger -kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[3][4] Vuonna 2013 Rosa Liksomille myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[5]

Rosa Liksom on opiskellut antropologiaa ja yhteiskuntatieteitä Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Moskovassa. Hänen teoksiaan on käännetty kymmenille kielille. Novellikokoelmien ja romaanien Lisäksi Rosa Liksom on tehnyt sarjakuvia, maalauksia, elokuvia, näytelmiä ja lastenkirjoja.[6]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosa Liksom sai jonkin verran julkisuutta esikoisteoksensa, novellikokoelma Yhden yön pysäkki (1985), yhteydessä. Tuolloin hänestä ei vielä tiedetty juuri mitään. Rosa Liksomin toinen novellikokoelma Unohdettu vartti (1986) julkaistiin hänen näyttelynsä avajaisissa Galerie Pelinillä. Rosa Liksom pukeutui tapahtumassa useiden näköishahmojen tapaan sotilasunivormuun, minkä vuoksi häntä ei tunnistettu tai pystytty haastattelemaan.[7] Rosa Liksomin kaksi ensimmäistä novellikokoelmaa ovat luettavissa kuvauksina vähäosaisista ja syrjäytyneistä. Hänen alkutuotantonsa vastaanotettiin suomalaista todellisuutta kuvaavina dokumentteina. Teoksissa Tyhjän tien paratiisit (1989), BamaLama (1993) ja Kreisland (1996) Rosa Liksomin tyyli muuttui aiemman tuotannon teemoja ja ajan puhetapoja parodioivaksi.[8]

Rosa Liksomin kirjalliset teokset loivat lyhytproosan käsitteen, ja hän jatkoi tyylilajissa usean teoksen verran saaden myös seuraajia. Viidennen lyhytproosateoksen BamaLama jälkeen Rosa Liksom irtautui lajista ja kirjoitti romaanin Kreisland, joka Helsingin Sanomien kriitikko Antti Majanderin mielestä olisi ansainnut Finlandia-ehdokkuuden.[7] Rosa Liksomin imago on nähty jonkinlaisena kokonaistaideteoksena, jonka osia hänen tuotoksensa ovat. Erityisesti Kreisland on kirvoittanut tällaisia tulkintoja.[6] Rosa Liksomin taiteilijakuvaa voidaan pitää analogiana hänen tuotantonsa sarjalliselle, itseään parodioivalle esitystavalle.[9]

Rosa Liksomin tuotanto on nähty niin pohjoissuomalaisena kansankuvauksena[10] kuin sen parodiana.[11] Rosa Liksom hyödyntää kirjoituksessaan stereotyyppisiä pohjoisuutta luonnehtivia kielikuvia, jotka hän kuitenkin kääntää parodisesti päälaelleen.[12] Erityisesti parodian kohteena on pohjoisen maisema modernin melankolian kuvana.[13] On esitetty, ettei tätä muutosta huomattu heti,[14] sillä Rosa Liksomia moitittiin muun muassa kaunokirjallisuuden ja vakavuuden hylkäämisestä.[15] Liksomin on todettu päässeen tuotannossaan irti pohjoissuomalaisesta ja kansallisesta kontekstista ja saaneen eräänlaisen maailmankansalaisen leiman.[16] Lappilaisesta taiteilijasta, Reidar Särestöniemestä, kertovan Reitari-romaanin (2002) jälkeen Rosa Liksom on jälleen palannut ”strobomaisen lyhytproosan” pariin novellikokoelmallaan Maa (2006).[17]

Rosa Liksomin kirjallista tyyliä kuvataan usein postmodernismiksi.[16] Rosa Liksomin tuotannon keskeisiä teemoja ovat nainen, vallankäyttö ja seksuaalisuus.[18] Rosa Liksom mainitaan usein toisen tornionjokilaaksolaisen kirjailijan, Timo K. Mukan, temaattisena perijättärenä: muun muassa väkivalta ja ahdistus ovat molempien teoksissa toistuvia aiheita.[16][19]

Rosa Liksom on paremman ja motivoivamman ruotsinopetuksen puolesta toimivan svenska.nu-verkoston valtuuskunnan jäsen.[20]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. H. Erkon palkinto (1985)
  • Weilin+Göösin kirjailijapalkinto (1986)
  • Kalevi Jäntin palkinto (1987)
  • Lapin läänin taidepalkinto (1987)
  • EBU:n elokuvakäsikirjoituspalkinto (1987)
  • valtion kirjallisuuspalkinto (1987 ja 1992)
  • Kiila-palkinto (1991)
  • valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha (1996 ja 2002)
  • WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto (2006)
  • Finlandia-palkinto (2011)
  • Pro Finlandia -mitali (2013)
  • Kiila-palkinto (2016)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jama, Olavi: ”Haaparannan lukiosta Sipirjaan: Tornionlaakson kirjallisuus kahden kansalliskirjallisuuden marginaalissa”, Marginalia ja kirjallisuus: Ääniä suomalaisen kirjallisuuden reunoilta, s. 93–144. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995.
  • Kantokorpi, Mervi: ”Kymppi juksauksessa: Rosa Liksomia lukiessa”, Muodotonta menoa: Kirjoituksia nykykirjallisuudesta, s. 7–29. Helsinki: WSOY, 1997.
  • Ridanpää, Juha: Kuvitteellinen pohjoinen: Maantiede, kirjallisuus ja postkoloniaalinen kritiikki. Oulu: The Geographical Society of Northern Finland & University of Oulu, 2005. ISBN 951-42-7844-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liksom, Rosa Kirjasampo.fi. Viitattu 16.12.2014.
  2. Majander, Antti: Rosa Liksom voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon HS.fi. 1.12.2011. Viitattu 13.11.2013.
  3. Aromaa, Jonni: Rosa Liksom jatkoon kirjallisuuskisassa Ranskassa 30.9.2013. Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2013.
  4. Le Monde 11.9.2013, viitattu 19.9.2013
  5. Peter Franzén ja Paola Suhonen palkitaan Pro Finlandialla 3.12.2013. STT / Elisa.net. Viitattu 3.12.2013.
  6. a b Ridanpää 2005, s. 72
  7. a b Majander, Antti: Naurun ja kauhun välissä. (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat, 2.12.2011, s. C1. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.12.2014.
  8. Kantokorpi 1997, s. 13, 17
  9. Kantokorpi 1997, s. 13, 28
  10. Jama 1995, s. 126
  11. Kantokorpi 1997, s. 18
  12. Ridanpää 2005, s. 74
  13. Kantokorpi 1997, s. 28
  14. Kantokorpi 1997, s. 17
  15. Jama 1995, s. 138
  16. a b c Ridanpää 2005, s. 71
  17. Rosa Liksom palasi strobomaisen lyhytproosan pariin Helsingin Sanomat. 18.8.2006. Viitattu 20.8.2011.
  18. Kantokorpi 1997, s. 13, 15
  19. Jama 1995, s. 133–134
  20. Delegationens sammansättning (PDF) svneskanu.fi. Viitattu 20.8.2011. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eskola, Katarina (toim.): Nainen, mies ja fileerausveitsi: Miten Rosa Liksomia luetaan?. Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja, 49. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1996. ISSN 0782-8632. ISBN 951-34-0753-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]