Maailmankansalaisuus
Maailmankansalaisuus (myös kosmopoliittisuus, kosmopolitanismi ja globaali kansalaisuus) on filosofinen ja eettinen näkökulma, joka pitää kaikkia ihmisiä yhtenä moraalisena yhteisönä. Se ylittää kansalliset, etniset tai kulttuuriset rajat ja korostaa universaaleja velvollisuuksia sekä tasa-arvoista kunnioitusta.[1] Käsitteellä viitataan yleismaailmallisen arvostamista kansallisuuden sijasta.[2] Tunteena se määritellään olemisesta koko maailman eikä vain jonkin kansallisvaltion kansalainen. Maailmankansalainen tuntee olevansa kotonaan kansainvälisessä ympäristössä.[3] Tämä ajattelu juontaa juurensa antiikin Kreikan termistä kosmopolitês. Sen esitti ensimmäisenä kyynikkofilosofi Diogenes Sinopelainen 300-luvulla eaa. Diogenes hylkäsi paikallisen kansalaisuuden ja julisti kuuluvansa koko ihmiskunnalle.[4]
Käsitteen systemaattinen kehittely tapahtui stoalaisten parissa. Zenon Kitionilainen ja Marcus Aurelius näkivät rationaalisen ihmisen osana kosmista järjestystä, jota hallitsee luonnonoikeus. Tämä implikoi velvollisuuksia kaikkia muita ihmisiä kohtaan riippumatta poliittisista rajoista.[5] Valistuksen aikana Immanuel Kant kehitti poliittisen version teoksessaan Ikuiseen rauhaan (1795). Hän ehdotti tasavaltalaisten kansojen liittoutumaa, joka turvaisi kosmopoliittiset oikeudet yksilöille valtion väärinkäytöksiä vastaan ja edistäisi maailmanrauhaa.[6] Nykyaikaiset tulkinnat laajentavat tätä globaalien instituutioiden, ihmisoikeuksien valvonnan ja kulttuurisen avoimuuden puolustamiseen. Ne ovat vaikuttaneet kansainväliseen oikeuteen ja sen kaltaisiin kehyksiin.[7]
Vaikka kosmopoliittisuus vetoaa suvaitsevaisuuden ja yhteistyön edistämisellä, sitä on kritisoitu siitä, että se sivuuttaa havainnot ihmisten heimoutumisesta sekä vastavuoroisuuden roolin poliittisten järjestelmien ylläpitämisessä. Kritiikin mukaan kosmopoliittisuus edellyttäisi maailmanhallituksen luomista, joka voisi toteutua ainoastaan imperalistisena hankkeena, joka mitätöisi tai yksityistäisi voimassa olevat kulttuurierot.[8] Kosmopoliittisuutta on kritisoitu myös länsimaisen hegemonian ja moraalin pakottamisena poliittisten ja taloudellisten arvojen kautta kolmannessa maailmassa yhdistyen kolonialismin kritiikkiin.[9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carl Ritter: Understanding cosmopolitanism: a morphological approach Journal of Political Ideologies. 31.10.2023. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 249. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
- ↑ Maailmankansalaisuus Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 7.7.2013.
- ↑ Anthony Arthur Long: The concept of the cosmopolitan in Greek & Roman thought Dædalus. 2008. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Paul Meaney: The Stoic origins of Cosmopolitanism Speak Freely. 20.1.2019. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Cosmopolitanism Stanford Encyclopedia of Philosophy. 23.2.2002. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Chiara Cillerai: Cosmopolitanism Oxford Bibliographies. 25.9.2023. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ David Miller: Cosmopolitanism: a critique Critical Review of International Social and Political Philosophy. 2002. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Rahul Aro: The Dark Sides of Cosmopolitanism Third World Protest: Between Home and the World. 2010. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)