Helena Sinervo
Kirsti Helena Sinervo[1] (s. 17. helmikuuta 1961 Tampere)[2] on suomalainen runoilija, kirjailija ja suomentaja. Hänen teoksensa Runoilijan talossa voitti vuoden 2004 Finlandia-palkinnon.
Sisällysluettelo
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinervo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1980, pianonsoitonopettajaksi vuonna 1988 Tampereen konservatoriosta ja filosofian maisteriksi vuonna 1994 Helsingin yliopistosta.[1] Hän on julkaissut runokokoelmia ja kolme romaania, joista Runoilijan talossa voitti vuoden 2004 Finlandia-palkinnon. Romaani kertoo runoilija Eeva-Liisa Mannerin elämästä. Sinervo on voittanut myös Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon vuosina 2001 ja 2011.
Sinervon runoja on käännetty yli 15 kielelle.[2] Valikoimista laajin on Gabriel Rebourcet’n ranskantama teos Les Chaises (Club ZERO Editions, Paris 2001). Käännöksiä Sinervon runoista on julkaistu myös muun muassa teoksessa New European Poets (toim. Wayne Miller & Kevin Prufer. Greywolf Press. Saint Paul, Minnesota, 2008). Sinervo on mukana runoilijana, esseistinä ja haastateltavana myös ruotsalaisessa Swinging with Neighbours 2001–2006 -antologiassa (Red. Aase Berg & Carl Dieker. Regi/film Carl Dieker & Paula von Seth. Ersatz 2006).
Virve Ojanteen dramatisoima näytelmä Runoilijan talossa sai ensi-iltansa Rauman Kaupunginteatterissa 4. marraskuuta 2005. Romaani ilmestyi myös Tiia Lousteen lukemana äänikirjana 2006 (Tammi). Lisäksi Yle on ostanut filmatisointioikeudet Runoilijan talossa -romaaniin.
Sinervo on kirjoittanut useita kirjallisuuslehdissä ja antologioissa sekä teosten esipuheina julkaistuja esseitä, joista tärkeimmät on käännetty ja julkaistu ruotsiksi, englanniksi tai saksaksi. Hän on toiminut myös vuosina 1994–2003 kirjallisuuskriitikkona muun muassa Nuoressa Voimassa, Aamulehdessä, Parnassossa sekä Helsingin Sanomissa sekä kirjoittanut eri yhteyksissä julkaistuja kolumneja. Lisäksi Sinervo on suomentanut useita kirjallisuuslehdissä ja antologioissa julkaistuja runoja muun muassa Hélène Dorionin, Ted Hughesin, Edmond Jabèsin ja Nimrodin teoksista.
Kirjalliset luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinervo on toiminut Nuoren Voiman Liiton sekä NVL:n Säätiön hallituksessa vuodesta 1992 alkaen 2000-luvun alkuun, Eino Leinon seuran johtokunnassa 1990-luvun puolivälissä, Helsingin Kirjailijat ry:n johtokunnassa 2001–2002, Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa 2006–2008,[1] Lukukeskuksen johtokunnassa 2006–2008, Baltic Writers' Councilin johtokunnassa 2007–2008 sekä Visbyn kääntäjä- ja kirjailijakeskuksen johtokunnassa 2007–2009.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinervon puoliso on tutkija Anita Seppä. Hänellä on kaksi lasta.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lukemattomiin (1994, runokokoelma, WSOY)
- Sininen Anglia (1996, runokokoelma, WSOY)
- Pimeän parit (1997, runokokoelma, WSOY)
- Ihmisen kaltainen (2000, runokokoelma, WSOY)
- Oodeja korvalle (2003, runokokoelma, WSOY)
- Tilikirja (2005, runokokoelma, WSOY)
- Täyttä ainetta (2007, proosarunoja, WSOY)
- Väärän lajin laulut (2010, runokokoelma, WSOY)
- Valitut runot (2011, runokokoelma, WSOY)
- Avaruusruusuja (2014, runokokoelma, WSOY)
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Runoilijan talossa. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2159-3.
- Tykistönkadun päiväperho. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35617-3.
- Armonranta. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41433-0.
Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Akuvatus ja muita härveleitä & otuksia (2007, lastenrunoja, kuvittanut Pia Westerholm, WSOY)
- Prinssi Ahava ja riipuksen arvoitus. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39255-3.
- Prinssi Ahava ja valtaistuimen salaisuus. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39921-7.
Kirjoina julkaistut suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maurice Blanchot: Päivän hulluus, ai-ai (1995)
- Elizabeth Bishop: Matkakysymyksiä (NVL:n ja WSOY:n käännöslyriikkasarja, 1997)
- Yves Bonnefoy: Douve puhuu (NVL:n ja WSOY:n käännöslyriikkasarja, 2002)
- Stéphane Mallarmé: Nopanheitto (WSOY, 2006)
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Runeberg-palkintoehdokkuus teoksista Sininen Anglia 1996 ja Avaruusruusuja 2015[3]
- Tanssiva karhu -palkintoehdokkuus teoksista Sininen Anglia 1997 ja Oodeja korvalle 2004
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto teoksesta Sininen Anglia 1997
- Tanssiva karhu -palkinto teoksista Ihmisen kaltainen 2001 ja Väärän lajin laulut 2011
- Finlandia-palkinto romaanista Runoilijan talossa 2004
- Agricola-palkintoraadin myöntämä kunniamaininta Stéphane Mallarmé Nopanheiton suomennoksesta 2007
- Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2010
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kuka kukin on 2011, s. 937–938. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ a b Sinervo, Helena Kirjasampo.fi. Viitattu 16.12.2014.
- ↑ Rinta-Tassi, Minna: Ehtoolehdon vanhukset Runeberg-palkintoehdokkaana Ylen uutiset. Viitattu 10.12.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helena Sinervo Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Helena Sinervon kotisivut
- Helena Sinervon runoja Electric Verses -verkkoantologiassa
- Ylen Elävä arkisto: Helena Sinervo Ylen Aamu-tv:n Aamun kirjassa
- Ylen Elävä arkisto: Runoilijan talossa Kuninkaanpuistossa
