Yves Bonnefoy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yves Bonnefoy
Yves Bonnefoy (Collège de France, 2004).
Yves Bonnefoy (Collège de France, 2004).
Henkilötiedot
Syntynyt24. kesäkuuta 1923
Tours, Indre-et-Loire, Ranska
Kuollut1. heinäkuuta 2016 (93 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliranska
Tuotannon kieliranska
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Yves Bonnefoy (24. kesäkuuta 1923 Tours, Indre-et-Loire1. heinäkuuta 2016 Pariisi[1]) oli ranskalainen runoilija, kriitikko ja esseisti. Hän oli maailmansotien jälkeisen ranskalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia runoilijoita.[2]

Bonnefoy opiskeli matematiikkaa ja filosofiaa Poitiers’n ja Pariisin yliopistoissa. Toisen maailmansodan jälkeen hän matkusti Euroopassa ja Yhdysvalloissa opiskelemassa taidehistoriaa. Vuonna 1967 hän oli mukana perustamassa L'éphemère-taidelehteä.lähde? Bonnefoy opetti vierailevana professorina muun muassa Genevessä ja Nizzassa[2] sekä muissa Euroopan ja Yhdysvaltain yliopistoissa.lähde?

Bonnefoy julkaisi omien kokoelmiensa ohella käännöskirjallisuutta sekä kirjallisuutta taiteesta ja taidehistoriasta aiheinaan muun muassa Joan Miró ja Alberto Giacometti.lähde? Hänen runonsa ovat saaneet vaikutteita surrealismista, ja ne ovat usein vaikeaselkoisia.[2] Suomeksi Bonnefoylta on käännetty eri kokoelmista valikoitu Douve puhuu (WSOY, 2002).

Bonnefoylle myönnettiin Goncourt-palkinto kokoelmasta Ce qui fut sans lumière[2] ja vuonna 2007 Franz Kafka -palkinto.

Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Douve puhuu, suom. Helena Sinervo, WSOY 2002 ISBN 951-0-26763-5 (runoja kokoelmista: Du mouvement et de l'immobilite du Douve (1953) Hier regnant desert (1958) Pierre ecrite (1965) Dans le leurre du seuil (1975) Ce qui fut sans lumiere (1987).)
  • Kivi, runo, suom. Olli Sinivaara. Tuli & Savu: runouslehti. 2004, nro 3, s. 8.

Tyyni Tuulion suomentamia runoja on julkaistu antologioissa Sanat että tietäisimme (toim. Mirja Bolgár, 1975) ja Tuhat laulujen vuotta (WSOY 1974, 2004).[3]

  • Douve puhuu I–III, Sanat että tietäisimme, Tuhat laulujen vuotta
  • Epätäydellisyys on huippu, Sanat että tietäisimme
  • Kirja vanhenemista varten, Sanat että tietäisimme
  • Koko yön, Sanat että tietäisimme
  • Lamppu, nukkuja : I–II, Sanat että tietäisimme
  • Muudan kivi, Sanat että tietäisimme
  • Muudan ääni, Sanat että tietäisimme
  • Myrtti, Sanat että tietäisimme
  • Puille, Tuhat laulujen vuotta
  • Runon taide, Sanat että tietäisimme

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. da Cunha, Amaury: Mort d’Yves Bonnefoy, poète, traducteur et critique d’art Le Monde. 2.7.2016. Viitattu 2.7.2016. (ranskaksi)
  2. a b c d Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Bonnefoy, Yves”, Otavan kirjallisuustieto, s. 102. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. Yves Bonnefoy, Lahden kaupunginkirjaston runotietokannassa. Päivitetty 7.1.2021, viitattu 10.1.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.