Goncourt-palkinto

Goncourt-palkinto (ransk. Prix Goncourt) on ranskalainen kirjallisuuspalkinto, joka myönnetään vuoden parhaan ja omaperäisimmän proosateoksen kirjoittajalle.

Menestyvä kirjailija, kriitikko ja kustantaja Edmond de Goncourt testamenttasi koko omaisuutensa Académie Goncourt -säätiölle. Hänen veljensä ja työtoverinsa Jules Alfred Huot de Goncourtin (1830–1870) kunniaksi Académie on myöntänyt Goncourt-palkinnon joka joulukuussa vuodesta 1903. Palkinnon saajan valitsee lautakunta, joka kokoontuu Drouant-nimiseen ravintolaan tekemään ratkaisua. Vaikka palkinto on arvoltaan nimellinen, kymmenen euroa, se tuo mainetta ja lisää teosten myyntiä.

Palkinto voidaan myöntää kirjailijalle vain kerran, ja näin on tapahtunut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Romain Gary sai sen 1956 teoksestaan Les racines du ciel ja uudestaan kirjailijanimellä Émile Ajar vuonna 1975 teoksesta La vie devant soi.

Palkittuja ovat muiden muassa Marcel Proust, Jean Fayard, Simone de Beauvoir, Georges Duhamel, Alphonse de Châteaubriant, Antonine Maillet ja Marguerite Duras.

Joskus palkintoratkaisut ovat olleet ristiriitaisia, ja tunnetuin tapaus oli palkinnon myöntäminen Marcel Proustille vuonna 1919. Päätös herätti närkästystä, sillä julkisuudessa monet esittivät, että se olisi pitänyt myöntää Roland Dorgelèsille teoksesta Les Croix de bois, joka käsittelee ensimmäistä maailmansotaa.

Vuonna 1932 Célinen jättäminen ilman palkintoa herätti myös ristiriitaisia ajatuksia, ja äänestys oli aikanaan Eugène Saccomanon 1992 ilmestyneen teoksen Goncourt 32 taustalla. Julien Gracq kieltäytyi vuonna 1951 vastaanottamasta palkintoa.

Vuonna 1987 perustettiin Prix Goncourt des Lycéens Académie Goncourtin, Ranskan opetusministeriön ja FNAC:n yhteistyöelimeksi.

Palkitut

Lähde: Académie Goncourt

• 1903 – John Antoine Nau, Force ennemie
• 1904 – Léon Frapié, La Maternelle
• 1905 – Claude Farrère, Les Civilisés
• 1906 – Jérôme et Jean Tharaud, Dingley, l'illustre écrivain
• 1907 – Emile Moselly, Terres lorraines
• 1908 – Francis de Miomandre, Écrit sur de l'eau...
• 1909 – Marius-Ary Leblond, En France
• 1910 – Louis Pergaud, Ketun seikkailusta harakan vankeuteen (De Goupil à Margot)
• 1911 – Alphonse de Chateaubriant, Monsieur des Lourdines
• 1912 – André Savignon, Filles de pluie
• 1913 – Marc Elder, Le peuple de la mer
• 1914 – Adrien Bertrand, l'Appel du Sol
• 1915 – René Benjamin, Gaspard
• 1916 – Henri Barbusse, Tuli , 1. osa (le Feu)
• 1917 – Henri Malherbe, La Flamme au poing
• 1918 – Georges Duhamel, Civilisation
• 1919 – Marcel Proust, Kadonnutta aikaa etsimässä, 2 osa (A l'ombre des jeunes filles en fleur)
• 1920 – Ernest Pérochon, Nanna (Nêne)
• 1921 – René Maran, Batouala
• 1922 – Henry Béraud, Le vitriol de la lune and Le martyre de l'obèse
• 1923 – Lucien Fabre, Rabevel ou Le mal des ardents
• 1924 – Thierry Sandre, Le Chèvrefeuille, le Purgatoire, le Chapitre XIII
• 1925 – Maurice Genevoix, Raboliot
• 1926 – Henry Deberly, Le supplice de Phèdre
• 1927 – Maurice Bedel, Jérôme avioerojen maassa, (Jérôme 60° latitude nord)
• 1928 – Maurice Constantin-Weyer, Un Homme se penche sur son passé
• 1929 – Marcel Arland, L'Ordre
• 1930 – Henri Fauconnier, Malaisie
• 1931 – Jean Fayard, Mal d'amour
• 1932 – Guy Mazeline, Les Loups
• 1933 – André Malraux, Sielujen kapina (La Condition humaine)
• 1934 – Roger Vercel, Capitaine Conan
• 1935 – Joseph Peyre, Veri ja valkoiset vaatteet (Sang et Lumières)
• 1936 – Maxence Van der Meersch, Jumalan sinetti (L'Empreinte de Dieu)
• 1937 – Charles Plisnier, Faux Passeports
• 1938 – Henri Troyat, L'Araignée
• 1939 – Philippe Hériat, Les enfants gâtés
• 1940 – Francis Ambrière, Les grandes vacances
• 1941 – Henri Pourrat, Le vent de mars
• 1942 – Marc Bernard, Pareils à des enfants
• 1943 – Marius Grout, Passage de l'Homme
• 1944 – Elsa Triolet, Le premier accroc coûte 200 Francs
• 1945 – Jean-Louis Bory, Mon village à l'heure allemande
• 1946 – Jean-Jacques Gautier, Histoire d'un Fait divers
• 1947 – Jean-Louis Curtis, Les Forêts de la Nuit
• 1948 – Maurice Druon, Les grandes familles
• 1949 – Robert Merle, Week-end à Zuydcoote
• 1950 – Paul Colin, Les jeux sauvages
• 1951 – Julien Gracq, Le Rivage des Syrtes (kieltäytyi palkinnosta)
• 1952 – Béatrix Beck, Léon Morin, prêtre
• 1953 – Pierre Gascar, Les Bêtes
• 1954 – Simone de Beauvoir, Mandariinit (Les Mandarins)
• 1955 – Roger Ikor, Les eaux mêlées
• 1956 – Romain Gary, Les racines du ciel
• 1957 – Roger Vailland, Laki (La Loi)
• 1958 – Francis Walder, Saint Germain ou la Négociation
• 1959 – André Schwarz-Bart, Viimeinen vanhurskas (Le dernier des Justes)
• 1960 – Vintilă Horia, Jumala on syntynyt maanpaossa (Dieu est né en exil)
• 1961 – Jean Cau, La pitié de Dieu
• 1962 – Anna Langfus, Muukalainen Les bagages de sable
• 1963 – Armand Lanoux, Quand la mer se retire
• 1964 – Georges Conchon, Villiytyneet (L'Etat sauvage)
• 1965 – J. Borel, L'Adoration
• 1966 – Edmonde Charles-Roux, Näkemiin Palermo (Oublier Palerme)
• 1967 – André Pieyre de Mandiargues, La Marge
• 1968 – Bernard Clavel, Les fruits de l'hiver
• 1969 – Félicien Marceau, Creezy, (Creezy)
• 1970 – Michel Tournier , Keijujen kuningas (Le Roi des Aulnes)
• 1971 – Jacques Laurent, Les Bêtises
• 1972 – Jean Carrière, L'Epervier de Maheux
• 1973 – Jacques Chessex, L'Ogre
• 1974 – Pascal Lainé, La Dentellière
• 1975 – Emile Ajar (Romain Gary), Elämä edessäpäin (La vie devant soi)
• 1976 – Patrick Grainville, Les Flamboyants
• 1977 – Didier Decoin, John l'enfer
• 1978 – Patrick Modiano, Hämärien puotien kuja (Rue des boutiques obscures)
• 1979 – Antonine Maillet, Pélagie la Charette
• 1980 – Yves Navarre, Le Jardin d'acclimatation
• 1981 – Lucien Bodard, Anne Marie
• 1982 – Dominique Fernandez, dans la main de l'Ange
• 1983 – Frédérick Tristan, Vapauden illuusio (Les égarés)
• 1984 – Marguerite Duras, Rakastaja (L'Amant)
• 1985 – Yann Queffelec, Barbaarihäät (Les Noces barbares)
• 1986 – Michel Host , Valet de nuit
• 1987 – Tahar Ben Jelloun, Pyhä yö (La Nuit sacrée)
• 1988 – Erik Orsenna, L'Exposition coloniale
• 1989 – Jean Vautrin, Un grand pas vers le Bon Dieu
• 1990 – Jean Rouaud, Kunnian kentät (Les Champs d'honneur)
• 1991 – Pierre Combescot, Les Filles du Calvaire
• 1992 – Patrick Chamoiseau, Texaco
• 1993 – Amin Maalouf, "Siipirikko mies", (Le Rocher de Tanios)
• 1994 – Didier Van Cauwelaert, Un Aller simple
• 1995 – Andreï Makine, Ranskalainen testamentti (Le Testament français)
• 1996 – Pascale Roze, Le Chasseur Zéro
• 1997 – Patrick Rambaud, La Bataille
• 1998 – Paule Constant, Confidence pour confidence
• 1999 – Jean Echenoz, Minä lähden (Je m'en vais)
• 2000 – Jean-Jacques Schuhl, Ingrid Caven (Ingrid Caven)
• 2001 – Jean-Christophe Rufin, Rouge Brésil
• 2002 – Pascal Quignard, Les Ombres errantes
• 2003 – Jacques-Pierre Amette, La maîtresse de Brecht
• 2004 – Laurent Gaudé, Montepuccion aurinko (Le Soleil des Scorta)
• 2005 – François Weyergans, Trois jours chez ma mère
• 2006 – Jonathan Littell, Hyväntahtoiset (Les Bienveillantes)
• 2007 – Gilles Leroy, Alabama Song
• 2008 – Atiq Rahimi, Kärsimysten musta kivi (Syngué Sabour – Pierre de Patience)
• 2009 – Marie NDiaye, Kolme vahvaa naista
• 2010 – Michel Houellebecq, La carte et le territoire (Trois Femmes Puissantes)
• 2011 – Alexis Jenni, L'Art Francais De La Guerre
• 2012 – Jérôme Ferrari, Le sermon sur la chute de Rome
• 2013 – Pierre Lemaitre, Näkemiin taivaassa (Au revoir là-haut)
• 2014 – Lydie Salvayre, Pas pleurer
• 2015 – Mathias Énard, Boussole
• 2016 – Leila Slimani, Kehtolaulu (Chanson douce)