Leïla Slimani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leïla Slimani
Leïla Slimani vuonna 2017.
Leïla Slimani vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt 3. lokakuuta 1981 (ikä 38)
Rabat, Marokko
Ammatti kirjailija ja toimittaja
Kirjailija
Tuotannon kieli ranska
Esikoisteos
  • La baie de Dakhla: itinérance enchantée entre mer et désert, 2013.
  • Dans le jardin de l'ogre, 2014.
  • Chanson douce, 2016.
Palkinnot
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Leïla Slimani (s. 3. lokakuuta 1981 Rabat, Marokko[4]) on marokkolaissyntyinen Ranskassa asuva kirjailija ja toimittaja jonka kirjat ovat saaneet useita palkintoja. Hänet nimitettiin myös Ranskan kulttuurin ja kielen lähettilääksi vuonna 2017.[5][6]

Lapsuus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slimani äiti Béatrice-Najat on puoliksi ranskalainen, puoliksi algerialainen ja oli yksi ensimmäisiä naislääkäreitä Marokossa. Hänen isänsä oli marokkolainen Othmane, joka oli opiskellut Ranskassa ja Marokossa hän työskenteli pankkimaailmassa. Perheen kotikieli oli ranska, ja Leïla Slimani kävi ranskankielistä koulua.[4]

Opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slimani muutti 18-vuotiaana Ranskaan opiskelemaan 1999. Hän matkusti kuitenkin aluksi Itä-Euroopassa muutaman kuukauden jonka jälkeen hän palasi Pariisiin ja kokeili näyttelijän uraa marokkolaisen ohjaajan kanssa. Hän kuitenkin totesi ettei hän ole kuin keskinkertainen näyttelijä ja ettei häntä ala edes kiinnosta. Hän meni sen jälkeen opiskelemaan ESCP Business Schooliin media-alaa. Hän meni naimisiin vuonna 2008. Samana vuonna Slimanille tarjottiin pariislaisesta L'Express -lehdestä palkatonta harjoittelupaikkaa mikä ei käynyt Slimanille. Toimituspäällikkö neuvoi hänet tiedustelemaan paikkaa Jeune Afrique -lehdestä mistä sai vakituisen toimittjan paikan.[4]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slimanilta on suomennettu kaksi kirjaa. Hänen ensimmäinen kirjansa Adèle, 2019 (Dans le jardin de l'ogre, 2014) sai Marokon suurimman kirjallisuuspalkinnon La Mamounia -palkinnon vuonna 2015.[1] Sekä Kehtolaulu, 2019 (Chanson douce, 2016) joka on saanut Goncourt-palkinnon vuonna 2016 ja Grand prix des lectrices de Elle palkinnon vuonna 2017.[1][2]

Ranskan presidentti Emmanuel Macron nimitti Slimanin Ranskan kulttuurin ja kielen lähettilääksi vuonna 2017.[5][6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi julkaistut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Slimani, Leïla: Adèle. Suomentanut Toivanen, Lotta. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 9789510434116.
  • Slimani, Leïla: Kehtolaulu. Suomentanut Toivanen, Lotta. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 9789510438619.

Ranskaksi julkaistut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Slimani, Leïla: La baie de Dakhla : itinérance enchantée entre mer et désert. Casablanca: Malika Editions, 2013. ISBN 9789954037669.
  • Slimani, Leïla: Dans le jardin de l'ogre. Paris: Gallimard, 2014. ISBN 9782070146239.
  • Slimani, Leïla: Chanson douce. Paris: Gallimard, 2016. ISBN 9782070196678.
  • Slimani, Leïla: Le diable est dans les détails. La Tour-d'Aigues: Éditions de l'Aube, 2016. ISBN 9782815921442.
  • Slimani, Leïla: Sexe et mensonges : la vie sexuelle au Maroc. Paris: Les Arènes, 2017. ISBN 978-2-35204-568-7.
  • Slimani, Leïla: Paroles d'honneur. Paris: Les Arènes, 2017. ISBN 978-2-35204-654-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mäkijärvi, Esa: Kirja-arvio: Addiktion monet kasvot Demokraatti. 10.12.2019. Viitattu 19.4.2020.
  2. a b Chanson douce – Leïla Slimani Babelio. Viitattu 19.4.2020. (ranskaksi)
  3. Goncourt-voittaja Leïla Slimanille Myönnettiin Grand Prix Du Roman Elle Institut français de Finlande. Viitattu 19.4.2020.
  4. a b c Schwartzbrod, Alexandra: Leïla Slimani. «Madame Bovary X» Libération. 29.9.2014. Viitattu 19.4.2020. (ranskaksi)
  5. a b Willsher, Kim: Macron appoints author Leïla Slimani to champion French language The Guardian. 6.11.2017. Viitattu 19.4.2020. (englanniksi)
  6. a b Leila Slimani WSOY. Viitattu 19.4.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kantojärvi, Pirjo: Leïla Slimani: Kehtolaulu – Vääristynyt tarpeellisuus. Maailmankirjat : käännöskirjallisuuden verkkolehti, 3.10.2018. ISSN 1799-442X. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.4.2020.