Leïla Slimani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leïla Slimani
Leïla Slimani vuonna 2017.
Leïla Slimani vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt3. lokakuuta 1981 (ikä 40)
Rabat, Marokko
Ammatti kirjailija ja toimittaja
Kirjailija
Tuotannon kieliranska
Esikoisteos
  • La baie de Dakhla: itinérance enchantée entre mer et désert, 2013.
  • Dans le jardin de l'ogre, 2014.
  • Chanson douce, 2016.
Palkinnot
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Leïla Slimani (s. 3. lokakuuta 1981 Rabat, Marokko[4]) on marokkolaissyntyinen Ranskassa asuva kirjailija ja toimittaja.

Lapsuus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slimanin äiti Béatrice-Najat on puoliksi ranskalainen, puoliksi algerialainen ja oli yksi ensimmäisiä naislääkäreitä Marokossa. Slimanin isänsä oli marokkolainen Othmane, joka oli opiskellut Ranskassa ja Marokossa hän työskenteli pankkimaailmassa. Perheen kotikieli oli ranska, ja Slimani kävi ranskankielistä koulua.[4]

Opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slimani muutti 18-vuotiaana Ranskaan opiskelemaan 1999. Hän matkusti kuitenkin aluksi Itä-Euroopassa muutaman kuukauden, minkä jälkeen hän palasi Pariisiin ja kokeili näyttelijän uraa marokkolaisen ohjaajan kanssa. Hän kuitenkin totesi olevansa keskinkertainen näyttelijä eikä kiinnostunut alasta ja alkoi opiskella ESCP Business Schoolissa media-alaa. Slimani avioitui vuonna 2008. Samana vuonna Slimanille tarjottiin pariisilaisesta L'Express-lehdestä palkatonta harjoittelupaikkaa, mikä ei käynyt Slimanille. Toimituspäällikkö neuvoi häntä tiedustelemaan paikkaa Jeune Afrique -lehdestä, mistä hän sai vakituisen toimittajan paikan.[4]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slimanin teos Adèle (Dans le jardin de l'ogre, 2014) sai Marokon suurimman kirjallisuuspalkinnon La Mamounia -palkinnon vuonna 2015.[1] Kehtolaulu (Chanson douce, 2016) sai Goncourt-palkinnon vuonna 2016 ja Grand prix des lectrices de Elle palkinnon vuonna 2017.[1][2] Ranskan presidentti Emmanuel Macron nimitti Slimanin Ranskan kulttuurin ja kielen lähettilääksi vuonna 2017.[5][6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adèle. (Dans le jardin de l'ogre, 2014). Suomentanut Toivanen, Lotta. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-43411-6.
  • Kehtolaulu. (Chanson douce, 2016). Suomentanut Toivanen, Lotta. Helsinki: WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-43333-1.
  • Toisten maa. (Le pays des autres, 2020). Suomentanut Toivanen, Lotta. Helsinki: WSOY, 2021. ISBN 978-951-0-45601-9.

Alkuteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Slimani, Leïla: La baie de Dakhla : itinérance enchantée entre mer et désert. Casablanca: Malika Editions, 2013. ISBN 9789954037669.
  • Slimani, Leïla: Dans le jardin de l'ogre. Paris: Gallimard, 2014. ISBN 9782070146239.
  • Slimani, Leïla: Chanson douce. Paris: Gallimard, 2016. ISBN 9782070196678.
  • Slimani, Leïla: Le diable est dans les détails. La Tour-d'Aigues: Éditions de l'Aube, 2016. ISBN 9782815921442.
  • Slimani, Leïla: Sexe et mensonges : la vie sexuelle au Maroc. Paris: Les Arènes, 2017. ISBN 978-2-35204-568-7.
  • Slimani, Leïla: Paroles d'honneur. Paris: Les Arènes, 2017. ISBN 978-2-35204-654-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mäkijärvi, Esa: Kirja-arvio: Addiktion monet kasvot Demokraatti. 10.12.2019. Viitattu 19.4.2020.
  2. a b Chanson douce – Leïla Slimani Babelio. Viitattu 19.4.2020. (ranskaksi)
  3. Goncourt-voittaja Leïla Slimanille Myönnettiin Grand Prix Du Roman Elle Institut français de Finlande. Viitattu 19.4.2020.
  4. a b c Schwartzbrod, Alexandra: Leïla Slimani. «Madame Bovary X» Libération. 29.9.2014. Viitattu 19.4.2020. (ranskaksi)
  5. Willsher, Kim: Macron appoints author Leïla Slimani to champion French language The Guardian. 6.11.2017. Viitattu 19.4.2020. (englanniksi)
  6. Leila Slimani WSOY. Viitattu 19.4.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kantojärvi, Pirjo: Leïla Slimani: Kehtolaulu – Vääristynyt tarpeellisuus. Maailmankirjat : käännöskirjallisuuden verkkolehti, 3.10.2018. ISSN 1799-442X. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.4.2020.