Marie NDiaye

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marie NDiaye

Marie NDiaye (s. 4. kesäkuuta 1967 Pithiviers, Loiret) on ranskalainen kirjailija.

Ndiaye varttui pariisilaisessa lähiössä. Hänen isänsä on senegalilainen ja palasi Senegaliin pian NDiaye syntymän jälkeen. He tapasivat seuraavan kerran vasta aikuisiällä. Ndiaye aloitti kirjoittamisen 12-vuotiaana, ja hänen esikoisromaaninsa Quant au riche avenir ilmestyi hänen ollessaan 17-vuotias. Sen jälkeen hän on kirjoittanut romaanien lisäksi elokuvakäsikirjoituksia ja näytelmiä.

Vuonna 2001 NDiaye sai ranskalaisen Prix Fémina -kirjallisuuspalkinnon romaanista Rosie Carpe. Hänen näytelmänsä Papa doit manger on ollut Comédie-Française-teatterin ohjelmistossa. NDiayelle myönnettiin vuoden 2009 Goncourt-palkinto teoksesta Trois femmes puissantes.[1] NDiaye oli ensimmäinen palkinnon saanut musta nainen ja ensimmäinen kirjailija, jolle on myönnetty sekä Prix Fémina että Goncourt. Teos synnytti ilmestyttyään kiivaan sananvapauskeskustelun, joka piti sen loppuvuonna myyntilistojen kärjessä.[2] Vuonna 2016 hänen teoksensa Ladivinen englanninnos on kansainvälisen Booker-palkinnon 13 ehdokkaan listalla.[3]

NDiayea voidaan pitää nouveau roman -suuntauksen perillisenä, mutta hän yhdistää kokeelliseen tyyliinsä myös fantastisia ja maagisia elementtejä. Hänen teoksensa sisältävät yhteiskuntakritiikkiä ja psykologisesti syväluotaavaa analyysiä. Niille on leimallista myös hyytävä tunnelma.

NDiaye on naimisissa kirjailija Jean-Yves Cendreyn kanssa, ja he tekevät yhteistyössä näytelmiä. Heillä on kolme lasta. Perhe asuu Berliinissä.[4] Syy Berliiniin muuttoon oli Nicolas Sarkozyn valinta presidentiksi.[5]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]