Marie NDiaye

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marie NDiaye

Marie NDiaye (s. 4. kesäkuuta 1967 Pithiviers, Loiret) on ranskalainen kirjailija, yksi huomattavimpia Ranskan nykykirjailijoita.

NDiayeta on pidetty nouveau roman -tyylisuunnan perillisenä, ja hänen ensimmäiset teoksensa ilmestyivät mm. Marguerite Durasin ja Claude Simonin kustantajana tunnetulta Éditions de Minuit'lta. NDiaye yhdistää kunnianhimoiseen, kokeilevaan tyyliinsä myös yliluonnollisia ja maagisia elementtejä. Hänen teoksensa ovat sisältäneet viiltävää yhteiskuntakritiikkiä ja psykologisesti syväluotaavaa analyysiä. Niille on usein leimallista hyytävä tunnelma.

Vuonna 2001 NDiaye sai ranskalaisen Prix Fémina -kirjallisuuspalkinnon romaanista Rosie Carpe. Hänen näytelmänsä Papa doit manger on ollut Comédie-Française-teatterin ohjelmistossa. Teos on ainoa elossa olevan ranskalaisen naisen kirjoittama näytelmä, joka on päässyt Comédie-Françaisen ohjelmistoonlähde?. NDiayelle myönnettiin vuoden 2009 Goncourt-palkinto teoksesta Trois femmes puissantes.[1] NDiaye oli ensimmäinen palkinnon saanut musta nainen ja ensimmäinen kirjailija, jolle on myönnetty sekä Prix Fémina että Goncourt. Teos synnytti ilmestyttyään kiivaan sananvapauskeskustelun, joka piti sen loppuvuonna myyntilistojen kärjessä.[2] Vuonna 2016 hänen teoksensa Ladivinen englanninnos oli kansainvälisen Booker-palkinnon 13 ehdokkaan listalla.[3]

Ndiaye varttui pariisilaisessa lähiössä. Hänen isänsä on senegalilainen ja palasi Senegaliin pian NDiayen syntymän jälkeen. NDiaye tapasi isänsä seuraavan kerran vasta aikuisiällä. Hän aloitti kirjoittamisen 12-vuotiaana, ja esikoisromaani Quant au riche avenir ilmestyi hänen ollessaan 17-vuotias. Sen jälkeen hän on kirjoittanut romaanien lisäksi elokuvakäsikirjoituksia, näytelmiä ja lastenkirjoja. NDiaye oli 20-vuotias julkaistessaan romaanin Comédie classique, joka koostuu vain yhdestä virkkeestä.

NDiaye on naimisissa kirjailija Jean-Yves Cendreyn kanssa, ja he tekevät yhteistyössä näytelmiä. Heillä on kolme lasta. Perhe asuu Berliinissä.[4] Syy Berliiniin muuttoon oli Nicolas Sarkozyn valinta presidentiksi.[5]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]