Mirja Bolgár

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mirja Bolgár (o.s. Voutilainen, s. 16. lokakuuta 1927 Helsinki[1]15. marraskuuta 2013 Carsac-Aillac, Dordogne, Ranska[2]) oli suomentaja, kirjailija ja toimittaja. Hän teki merkittävän elämäntyön ranskalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemiseksi Suomessa.[1]

Bolgár aloitti sodan päätyttyä opintonsa Helsingin yliopistossa mutta saattoi ne päätökseen Sorbonnen yliopistossa. Sen jälkeen hän työskenteli toimittajana muun muassa Ranskan radiossa sekä Yleisradion ja Uuden Suomen Pariisin kirjeenvaihtajana.[1]

Toimittajan työn lisäksi Bolgár teki ranskalaista kulttuuria tunnetuksi Suomessa muun muassa suomentajana, esseistinä ja kirjallisuuskriitikkona. Suomentajana hänet tunnetaan erityisesti Simone de Beauvoirin monista teoksista. Hänen toimittamaansa lyriikka-antologiaan Sanat että tietäisimme (1975)[1] sisältyy muun muassa Pierre Emmanuelin ja Yves Bonnefoyn runotuotantoa. Bolgár esitteli usein suomalaisille tuoreeltaan nykyranskalaisen kirjallisuuden uusia tuulia[1]. Esimerkiksi Jean-Marie Gustave Le Clézion tuotantoa hän käsitteli jo esseekokoelmassaan Rinnakkaiseloa vuodelta 1967.

Bolgár teki myös merkittävää työtä suomalaisen kulttuurin ja erityisesti kirjallisuuden (Mika Waltari, Veijo Meri, Paavo Haavikko) esittelijänä Ranskassa.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinnakkaiseloa. Esseitä Ranskan nykykirjallisuudesta. Esseekokoelma. WSOY, 1967.
  • Pariisin päiviä. Kirjoja ja kirjailijoita. Esseekokoelma. WSOY, 1969.
  • Kaikki tuo jota ikäväksi kutsut. Muistelma. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22962-8

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sanat että tietäisimme. Kymmenen ranskalaista runoilijaa. WSOY, 1975.
  • Varjo tai kevyt valo. Valikoima Ranskan nykyproosaa. WSOY, 1980.
  • Simone de Beauvoir:
    • Murtunut nainen. Kirjayhtymä, 1978.
    • Mandariinit 1–2. Kirjayhtymä, 1982–1983.
    • Kutsuvieras. Kirjayhtymä, 1985.
    • Vanhuus. Art House, 1992.
  • Jean-Philippe Toussaint: Kylpyhuone. WSOY, 1987.
  • Marguerite Duras: Varakonsuli. Otava, 1988.
  • Emmanuèle Bernheim: Hänen vaimonsa eli Toinen nainen. WSOY, 1995.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Tarmo Kunnas: Mirja Bolgárin syntymäpäivä 16.10.2007. Fran-Su, Suomi-Ranska Yhdistysten liitto ry:n jäsenlehti. 2/2007, s. 15
  2. Mirja Bolgar née Voutilainen Avis de deces Le Monde. 21.11.2013. Viitattu 26.11.2013. (ranskaksi) (Internet Archive)