Jukka Mallinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jukka Mallinen
Jukka Mallinen Turun kirjamessuilla 2009.
Jukka Mallinen Turun kirjamessuilla 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt3. kesäkuuta 1950 (ikä 72)
Lahti
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti suomentaja, tulkki

Jukka Mallinen (s. 3. kesäkuuta 1950 Lahti) on suomentaja ja kirjailija.[1] Hän on työskennellyt idänkaupassa ja suomentanut venäläistä proosaa ja runoutta. Hän oli Suomen Penin puheenjohtaja 2006–2009.[1] Hänen teoksiaan ovat muun muassa Varastettua ilmaa. Vapaita esseitä Venäjästä (2008) sekä Seisahdus erämaassa. Elämäkertaa ja kirjoituksia Joseph Brodskysta (2020).

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallinen on opiskellut kirjallisuutta Moskovan valtionyliopiston filologisessa tiedekunnassa 1972–1978. Hän teki pro gradua vastaavan opinnäytetyönsä Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan-teoksesta. Mallinen työskenteli idänkaupassa 1979–1989 muun muassa Kone Oy:n palveluksessa. Vuosina 1993–1995 hän johti Suomen Pietarin-instituuttia, ja toiminut vapaana kääntäjänä vuodesta 1998 lähtien sekä suomentanut venäläistä proosaa ja runoutta. Suomen Penin puheenjohtaja hän oli 2006–2009.[1]

Mallinen Venäjästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallisen mukaan opiskeluaikana hänen silmänsä avautuivat, kun hän tutustui kirjalliseen alamaailmaan. Neuvostoliittoon hän oli lähtenyt kommunistina, mutta sieltä hän palasi antikommunistina. Filologinen tiedekunta ”oli jo silloin ihan dissidenttinen”. Sen piirissä harrastettiin kiellettyä kirjallisuutta. ”Tukevaan itäsaksalaiseen Erika-kirjoituskoneeseen voi panna neljä hiilipaperia, joten kerralla sai naputettua viisi kopiota. Suositun teoksen sai lainaan yöksi, kun seuraavana päivänä vei takaisin neljä kopiota. Yhden sai pitää”, Mallinen kertoo. Jo opiskeluaikanaan Mallinen harrasti kielletyn kirjallisuuden salakuljettamista Neuvostoliitosta Suomeen. Myöhemmin, työskennellessään ulkomaankaupassa, hän käänsi muun muassa Eduard Limonovin runoja. Silloin häntä pelotti hieman, sillä hän olisi voinut menettää viisuminsa ja etsimään muita töitä.[1][2]

Mallinen on kirjoittanut näkemyksistään Venäjästä esikoisteoksessaan Varastettua ilmaa (2008). Hänen mielestään Venäjän nykytila on huolestuttava. Hän rinnastaa Vladimir Putinin Iivana Julmaan ja näkee nyky-Venäjässä yhtäläisyyksiä natsi-Saksaan. Venäjän hallintotapa on kansalaisvapaudet tukahduttava. Venäjän valtiojohto edustaa ”uusbarbarismia”, jota luonnehtii voiman kultti, hierarkkisuus ja oikeudenmukaisuuden puuttuminen. Valtion edistämä kansallismielinen yhtenäisyyskulttuuri tukahduttaa monikulttuurisuuden ja johtaa pysähtyneisyyteen ja kulttuurin kivettymiseen. Ortodoksinen kirkko on liittoutunut militarismin ja valtiojohdon kanssa, ja isänmaallisuuteen kutoutuu muukalaisviha.[3][4]

Mallisen mukaan Venäjän historiassa erityisesti suomensukuiset vähemmistökansat ovat vaiennettuja vähemmistöjä.[4][5] Mallisen mukaan Venäjällä rasistiset mielipiteet ovat valtavirtaa. Venäjällä on levinnyt autoritaarisuus ja etupiiriajattelu sekä fundamentalismiin kallistuvaa ortodoksisuus. Mallisen mukaan ”Timo Vihavaisen ja Jussi Halla-ahon islamkritiikki toistaa nykyvenäläistä rasistista ajattelua, joka uhkaa eurooppalaisia perusarvoja.” Hän katsoo, että Vihavaisen näkemys ”vieraiden sivilisaatioiden tuhoisasta soluttautumisesta” on yhtenevä Aleksandr Duginin kaltaisten ajattelijoiden kanssa ja edustaa ”suomettuneisuutta, eli venäläisen suurvaltaideologian sisäistämistä”.[6]

Putinin Venäjällä on vallalla henkinen neuvostovallan ennallistaminen:[1][2]

»Stalin on oopiumia Venäjän kansalle. – – Stalin-hurmos on hypnotisoinut ihmiset siellä. Surullista, koska sellainen silmien sulkeminen pitää Venäjän umpikujassa erillään muusta maailmasta.»

Suomi–Venäjä-Seuraa Mallinen sanoi vuonna 2014 ”Kremlin käsikassaraksi", joksi sen olivat muuttaneet Heikki Talvitie ja Paula Lehtomäki. Venäjän Aika -lehdessä Mallinen oli hänen mukaansa rinnastettu dosentti Johan Bäckmaniin ja näiden käymä keskustelu ”kinasteleviin kylähulluhin”.[7]

Mallinen Suomen Penin johdossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallinen oli vuosina 2006–2009 Suomen Pen-klubin puheenjohtaja. Hän nosti Penin profiilia aktiivisella osallistumisellaan, muun muassa Venäjän ja IVY-maiden asioiden kommentoijana.[3] Pen oli muun muassa järjestämässä kynttilämielenosoitusta Venäjän suurlähetystön edessä vuonna 2006 toimittaja Anna Politkovskajan murhan jälkeen.[8]

Penissä syntyi Mallisen johdon aikana ristiriitoja. Erityisesti Mallisen toimintaa arvosteli varapuheenjohtaja Rita Dahl, ja myös johtokunta jakaantui asiassa kahtia. Dahl piti Mallisen toimintaa julkisuushakuisena ja syytti tätä sananvapauden rajoittamisesta ja ”uussuomettumisesta”.[9]

Mallinen sanoi joutuneensa Tiedonantaja-lehden vainoamaksi ja ”putinistien sylkykupiksi” ja ”autoritääristen ja diktatoristen tahojen” yrittävän soluttaa Pen-järjestöä.[10] Mallinen jätti PEN-järjestön johdon vuonna 2009[4][11].

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Leppänen, Veli-Pekka: Teiniradikaali törmäsi Kremlin muuriin. Helsingin Sanomat, 1.6.2010, s. C 6.
  2. a b Römpötti, Harri: Runouden kääntäjä ja salakuljettaja. (Mallisen 70-vuotishaastattelu Helsingin Sanomissa) Helsingin Sanomat, 1.6.2020, s. B 12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2020.
  3. a b Leppänen, Veli-Pekka: Vientitykistä esseistiksi. Helsingin Sanomat, 9.4.2008, s. C 6.
  4. a b c Kajanto, Anneli: Jukka (v)on Suorasuu Sivistys. 2.3.2009. Viitattu 26.4.2009. [vanhentunut linkki]
  5. Jukka Mallinen: Varastettua ilmaa Ylen Elävä arkisto. 25.3.2009. Yleisradio. Arkistoitu 30.4.2010. Viitattu 26.4.2009.
  6. Mallinen, Jukka: Islamkritiikki on kotoisin Venäjältä Vihreä Lanka. 26.10.2009. Viitattu 11.3.2011.
  7. http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/mallinen%20suomivenajaseura-29058
  8. Yli tuhat kunnioitti Anna Politkovskajan muistoa Helsingissä 8.10.2006. MTV3-STT. Viitattu 28.4.2009.
  9. Uussuomettuneisuutta Suomessa Turun Sanomat. 16.4.2009. Viitattu 26.4.2009.
  10. Räikkä, Jyrki: Valtataistelu roihahti Suomen Penissä. Helsingin Sanomat, 18.2.2009, s. C1.
  11. Johan Bäckmanin disinformaatiokampanja 16.2.2009. Suomen PEN. Viitattu 25.4.2009. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]