Timo Vihavainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Timo Vihavainen
Timo Vihavainen Helsingin kirjamessuilla 2013.
Timo Vihavainen Helsingin kirjamessuilla 2013.
Syntynyt 9. toukokuuta 1947 (ikä 70)
Sulkava
Kansallisuus suomalainen
Tutkimusala Venäjän tutkimus
Instituutti Helsingin yliopisto

Timo Juhani Vihavainen (s. 9. toukokuuta 1947 Sulkava) toimi Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuosina 2002–2015. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle. Hän on julkaissut muun muassa kirjat Kansakunta rähmällään: Suomettumisen lyhyt historia (1991), Länsimaiden tuho (2009) ja Itäraja häviää (2011).[1]

Timo Vihavainen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1970, opiskeli Moskovan yliopistossa lukuvuoden 1972−73 ja työskenteli sen jälkeen peruskoulun yläasteen ja lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtorina Vantaalla. Vuosina 1980−98 hän toimi Helsingin yliopiston assistenttina, vuosina 1998−2000 Suomen Pietarin-instituutin johtajana sekä vuosina 2000−2002 Suomen Akatemian tutkijana. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi vuonna 1983 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1988.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvinvointi-Suomi, osio teoksesta Suomen historian Pikkujättiläinen. Porvoo: WSOY 1987.
  • Suomi neuvostolehdistössä 1918–1920 (väitöskirja). Helsinki: Suomen historiallinen seura (Helsingin yliopiston historiallisia tutkimuksia 147), 1988. ISBN 951-8915-09-1.
  • Marssi Helsinkiin: Suomen talvisota neuvostolehdistössä. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9396-4.
  • Kansakunta rähmällään: Suomettumisen lyhyt historia. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11397-6.
  • Eino Lyytinen ja Timo Vihavainen: Yleisradion historia, osa 1 (1926–1949). Helsinki: Yleisradio, 1996. ISBN 951-43-0709-7.
  • Stalin ja suomalaiset. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-26797-3.
  • Irina Takala ja Timo Vihavainen: Yhtä suurta perhettä: bolševikkien kansallisuuspolitiikka Luoteis-Venäjällä 1920-1950-luvuilla. Helsinki: Aleksanteri-instituutti, 2000. ISBN 951-45-9275-1.
  • Härmänmaa, Marja & Vihavainen, Timo (toim.): Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa. Jyväskylä: Atena, 2000. ISBN 951-796-214-2.
  • Otto Wille Kuusinen ja Neuvostoliiton ideologinen kriisi vuosina 1957–1964. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-538-6.
  • Silloin kun minä suometuin, artikkeli teoksessa Entäs kun tulee se yhdestoista? − Suomettumisen uusi historia (toim. Johan Bäckman). Porvoo: WSOY, 2003.
  • Venäjän kahdet kasvot: Venäjä-kuva suomalaisen identiteetin rakennuskivenä. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-3954-6.
  • (toim.): Opas venäläisyyteen. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20924-8.
  • Länsimaiden tuho. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23884-3.
  • Timo Vihavainen, Andrei Saharov ja Maija Dahlgren: Tuntematon talvisota: Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5598-0.
  • Itäraja häviää: Venäjä ja Suomen kaksi vuosisataa. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24709-8.
  • Ryssäviha: Venäjä-pelon historia. Helsinki: Minerva Kustannus, 2013. ISBN 978-952-492-778-9.
  • Timo Vihavainen, Marko Hamilo & Joonas Konstig (toim.): Mitä mieltä Suomessa saa olla: suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit. Helsinki: Minerva, 2015. ISBN 978-952-312-123-2.
  • Barbarian paluu: Euroopan auringon laskiessa. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-30872-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Timo Vihavainen.
  1. Lyytinen, Jaakko: Professori Timo Vihavainen: Suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista Helsingin sanomat. 4.10.2009. Viitattu 4.10.2009.
  2. Kuka kukin on 2003, Otava, Helsinki.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.