Heikki Talvitie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heikki Talvitie
Heikki Talvitie huhtikuussa 2015.
Heikki Talvitie huhtikuussa 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt5. syyskuuta 1939 (ikä 84)
Viipuri
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti diplomaatti
Arvonimierikoislähettiläs (2017)
Titteli puheenjohtaja
Vanhemmat Veikko Armas Rafael Talvitie ja Pirkko Annikki Vuori
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Marja Kristiina Valtari 1964–
Lapset Jyrki 1966, Henrikki 1971, Vera 1974
Muut tiedot
Aktiivisena 1964–
Merkittävät teoksetItsenäisyyden ilmansuunnat 2015
Järjestö Danielson-Kalmari-seminaarin järjestelytoimikunta 1990–, Suomen historian päivien järjestelytoimikunta 2000–, Suomi-Venäjä-seura 2002–2014, Museoliiton hallitus 2003–

Heikki Talvitie (s. 5. syyskuuta 1939 Viipuri) on suomalainen diplomaatti. Hän on toiminut suurlähettiläänä Belgradissa 1984–1988, Moskovassa 1988–1992 ja Tukholmassa 1996–2002.[1] Talvitie on tunnettu Neuvostoliiton asiantuntija.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvitie valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1963 ja liittyi ulkoministeriön palvelukseen vuonna 1964. Hän on suurlähettilään tehtävien lisäksi työskennellyt Haagin lähetystössä sekä New Yorkissa YK-edustustossa.[1] Hän työskenteli paljon ulkoasiainministeriön poliittisella osastolla ja 1. huhtikuuta 1971 lähtien raporttijaostolla, jonne saapui runsaasti salaista ja muuta materiaalia Suomen lähetystöistä ympäri maailmaa. Hänet nimitettiin YK-edustustoon 1. syyskuuta 1972 lukien.

Talvitie on työskentellyt ministerineuvos Moskovassa 1976–1980. Ulkoasiainministeriön toimistopäällikkö hän oli 1980–1982 ja ulkoasiainministeriön neuvottelevana virkamiehenä 1983–1984. Talvitie oli myös EU:n erikoisedustaja Kaukasiassa ja ETYJin erikoislähettiläänä Georgiassa.

Talvitie oli vuosina 2002-2014 Suomi–Venäjä-Seuran puheenjohtajana[2] ja seuran valtuuston puheenjohtaja vuodesta 2014 ja[3] Historian Ystäväin liiton puheenjohtaja vuodesta 2000 sekä Museoliiton puheenjohtaja vuodesta 2003.[4]

Talvitie erosi helmikuussa 2016 Suomi–Venäjä-Seuran valtuuston puheenjohtajuudesta. Talvitie kuului aiemmin Pietari-säätiön hallitukseen, jonka entisiltä jäseniltä PRH vaatii tuolloin yhteensä yli 10 miljoonan euron vahingonkorvauksia vahingoista, joita on aiheutunut lainvastaisista päätöksistä ja laiminlyönneistä Pietarin Suomi-taloon liittyen.[5] Myöhemmin Helsingin käräjäoikeus hylkäsi PRH:n kanteen vanhentuneena.[6]

Venäjän presidentti Vladimir Putin palkitsi 18.8.2014 Talvitien Ystävyyden kunniamerkillä ystävyyden ja yhteistyön vahvistamisesta Venäjän kanssa.[7]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dosentti Jukka Seppinen on syyttänyt Talvitietä neuvostomyönteisten virkamiesten suosimisesta ja siitä ettei Talvitie Seppisen mukaan pyrkinyt patoamaan KGB:n vaikutusta Suomessa.[8] Kääntäjä-kirjailija Jukka Mallinen on taas syyttänyt Talvitietä, että hänen puheenjohtajakaudella Suomi-Venäjä-Seuran viemisestä Kremlin käsikassaraksi ja äänenkannattajaksi[9].

Talvitie on kommentoinut mediassa Venäjän sotilaallista toimintaa Georgiassa 2008 ja Ukrainassa 2014.[10][11] Helsingin Sanomissa arvosteltiin Talvitietä Krimin valtausta puolustelevaksi.[12]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Talvitie Heikki”, Kuka Kukin on, s. 1024. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19577-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Curriculum Vitae of Mr. TALVITIE Heikki (Internet Archive) Euroopan unionin neuvosto. Arkistoitu 26.6.2007. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
  2. Suomi-Venäjä-Seura
  3. Paula Lehtomäki valittiin Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtajaksi, Kaleva, 7.6.2014.
  4. Pikkujättiläinen cd-levy. WSOY 1999. ISBN 951-0-24021-4
  5. Outi Laatikainen: Suomi-Venäjä-seuran valtuuston puheenjohtaja Heikki Talvitie erosi tehtävästään ESS.fi. 18.2.2016. Viitattu 28.7.2019.
  6. Patentti- ja rekisterihallituksen miljoonakanne Pietari-säätiön hallitusta vastaan kaatui vanhentuneena ts.fi. 7.6.2018. Arkistoitu 28.7.2019. Viitattu 28.7.2019.
  7. Putin palkitsi suomalaisia kunniamerkein – palkituilta kiitosta Niinistölle Yle Uutiset. 18.8.2014. Viitattu 26.12.2017.
  8. Neuvostotiedustelu Suomessa 1917–91. Jukka Seppinen 2006. Gummerus. ISBN 951-20-6548-7
  9. "He ovat palauttaneet Suomi-Venäjä-Seuran Kremlin käsikassaraksi" verkkouutiset.fi. Verkkouutiset. Viitattu 4.9.2017.
  10. Talouselämä: Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja Ukrainan tilanteesta: "Mikä tahansa maa olisi toiminut samoin kuin Venäjä"
  11. Tuomikoski, Mikko: Entinen suurlähettiläs: Ukrainan umpisolmua kiristää myös alueen vaikea historia Yle Uutiset. 30.4.2014. Viitattu 30.4.2014.
  12. En jaksa kirjoittaa Venäjästä kauniisti, Helsingin Sanomat 27.10.2014.
  13. Putin palkitsi suomalaisia kunniamerkein – palkituilta kiitosta Niinistölle Yle Uutiset. 18.8.2014. Viitattu 25.4.2024.