Uladzimir Njakljajeu
Uladzimir Prakopavitš Njakljajeu (valkoven. Уладзі́мір Прако́павіч Някля́еў, łacinkaksi Uładzimir Prakopavič Niaklajeŭ[a], ven. Влади́мир Проко́фьевич Некля́ев, Vladimir Prokofjevitš Nekljajev, s. 11. heinäkuuta 1946[1] Smorgon, Smorgon (piiri), Grodno (alue), Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto, nykyinen Smarhon, Smarhon (piiri), Hrodna (alue), Valko-Venäjä) on entinen neuvostoliittolainen ja nykyinen valkovenäläinen runoilija, kirjailija ja oppositiopoliitikko.
Vuoden 2010 presidentinvaaleissa Njakljajeu oli opposition presidenttiehdokas. Hänet vangittiin vaaleja seuranneissa mielenosoituksissa. Toukokuussa 2011 hän sai kahden vuoden vankeustuomion, ja oli kotiarestissa heinäkuuhun 2013 asti.[2] Hänen nimensä ja tuotantonsa on poistettu oppikirjoista ja julkisuudesta[1].
Njakljajeu sai Ruotsin PENin myöntämän Tucholsky-palkinnon vuonna 2011.[3]
Njakljajeulla on hyvät suhteet myös Suomen PENiin: hän oli 2000-luvun alussa neljä vuotta Suomessa turvakaupunkikirjailijana. Pen kutsui häntä luennoimaan Suomeen kotiarestin päätyttyä. Hänen tyttärensä Eva Neklyaeva asuu Helsingissä.[4] Njalljajeun 70-vuotispäiviä vietettiin Suomessa elokuussa 2016.[1].
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adkryccio Minsk, 1976
- Vynachodcy viatrou Minsk, 1979
- Znak achovy Minsk, 1983
- Местное время Moskova 1983
- Naskroz, Minsk, 1985
- Halubinaja posta, Minsk, 1987
- Дерево боли, Moskova 1989
- Prosca Minksk, 1996
- Vybranaje Minsk, 1998
- Labuch , Pietari 2003
- Tak Minsk, 2004
- Centar Europy Minsk, 2009 (proosaa)
- Kon Minsk, 2010
- Listy da Voli, Vilna, 2011
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Punainen auringonlasku, runokokoelma, suom. Jukka Mallinen, Savukeidas, 2012 ISBN 978-952-268-048-8
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
уклад. Дз. Падбярэзскі і інш.: ”НЯКЛЯЕЎ УЛАДЗІМІР (Некляев Владимир, Nekliaev Vladimir)”, Энцыклапедыя беларускай папулярнай музыкі, s. 210–211. Мінск: Зміцер Колас, 2008. ISBN 978-985-6783-42-8. be
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ valkovenäjäksi Уладзі́мер Прако́павіч Някля́еў, Uladzimer Prakopavitš Njakljajeu, łacinkaksi Uładzimier Prakopavič Niaklajeŭ (käytetään Valko-Venäjän).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Valko-Venäjä jäi "Venäjän vangiksi", Hs.fi
- ↑ Kirjailija Vladimir Nekljajev vapaaksi Valko-Venäjällä 25.7.2013. Yle. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Tucholsky-priset till Nekljajev Sveriges Radio. Viitattu 21.1.2014. (ruotsiksi)
- ↑ Vladimir Nekljajev Suomeen. Runoilta Pressiklubilla 3.10.2013 Suomen PEN. Viitattu 21.1.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uladzimir Njakljajeun (Arkistoitu – Internet Archive) verkkosivusto
| ||||||||||||||||||
