Ilpo Tiihonen

Ilpo Tiihonen
	; Ilpo Tiihonen elokuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt	1. syyskuuta 1950 (ikä 70); Kuopio, Suomi
Kansalaisuus	suomalainen
Taiteilija
Taidesuuntaus	runoilija
Palkinnot
	Valtion kirjallisuuspalkinto, 1981; ; Kalevi Jäntin palkinto, 1982; ; Rauhankasvatuspalkinto, 1989; ; Eino Leinon palkinto, 1991; ; Einari Vuorela -runopalkinto, 1997; ; Runeberg-palkintoehdokas 2005; ; Tanssiva karhu -palkinto 2005; ; Savonia-palkinto, 2005; ; Kirjallisuuden valtionpalkinto, 2005; ; Pro Finlandia -mitali 2005; ;
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Ilpo Tiihonen (s. 1. syyskuuta 1950 Kuopio) on suomalainen runoilija.

Tiihosen vanhemmat ovat postinhoitaja Esko Tiihonen ja postivirkailija Aino Väntsi. Tiihonen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1971 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa.^[1] Hän asuu Helsingissä.^lähde?

Tiihoselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2012.^[2]

Tiihosen puoliso on harmonikkataiteilija Merja Ikkelä.^[3].

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarkunmäen palo, Gummerus 1975
Antero Vipuliini ja taikatakki, lastenrunoja, Gummerus 1977
Teille ei tarjoilla enää, WSOY 1978
Arjen armada, WSOY 1980
Eroikka, WSOY 1982
Hyvät, pahat ja rumat, WSOY 1984
Enkelin tavara, WSOY 1986
Taivaan kulmilla. Valitut runot 1975–1986, WSOY 1987
Kuu ja Kustaa, lastenrunoja, Kustannus-Mäkelä 1987
Kirkas ja Pimeä, Alko 1988
Ei-Kaj Plumps, hyppyjä Helsinkiin, lastenrunoja, WSOY 1989
Tähtipumppu, 1992
Muisti, Helsingin Kaupunginmuseo, 1993
Muusa, WSOY 1994
Boxtrot, WSOY 1998
Jees ketsuppia!, lastenrunoja, WSOY 1999
Lyhyt oodi kaikelle, valitut runot 1975–2000, WSOY 2000
Eros, WSOY 2002
Largo, WSOY 2004
Jumalan Sumu, WSOY 2009

Näytelmät, televisionäytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihapuu, KOM-teatteri, 1976
Pietarin miilu, tv-ooppera, YLE, säv. Toni Edelmann, 1979
Feenix eli Tohtori Kaikkitietävä, lastennäytelmä, Penniteatteri, 1980
Dyny, lastennäytelmä, Penniteatteri, 1981
Plottis, ja piste, lastennäytelmä, Suomen Lasten Teatteri, 1982
Kallion kimallus, Helsingin Kaupunginteatteri, säv. Jukka Linkola, 1989
Kolme kovista, lastennäytelmä, Teatteri Kehä III, 1991
Reearuu, lastenmusikaali, Helsingin Kaupunginteatteri, säv. Markus Fagerudd, 1992
Angelika, tv-ooppera, YLE, säv. Jukka Linkola, 1993
Laulu Otavasta, Lahden Kaupunginteatteri, säv. Kaj Chydenius, 1996
Pieni rooli, Helsingin Kaupunginteatteri, säv. Samuli Laiho, 1997
Noitasapatti, Suomen Kansallisooppera/koululaiset, säv. Herman Rechberger, 2000
Gaia, Suomen Kansallisooppera, säv. Markus Fagerudd, 2001
Rämö, Sibelius-Akatemia, säv. työryhmä, 2001
Kerjäläiset, Suomen Kansallisooppera/koululaiset, säv. Markus Fagerudd, 2003
Kaipaus, musiikki Jukka Linkola, 2006
Kettu ja Jänis, Teatteri Jurkka, 2007
Rakkaat Rissaset, Kuopion Teatteri, 2009

Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sortuma, lastenkuunnelma, YLE, 1983
Rehtori Kalkkisen rikos I–II, lastenkuunnelma, YLE, 1989
RosKiss, YLE 1992

Muita kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittajan eväät, Ilpo Tiihonen ja Jouko Lehtonen, Gummerus, 1976
Nessi, Ilpo Tiihonen ja Leena Juutilainen, W&G, 1981
Kaipaus, WSOY 2006
Kettu ja Jänis, Teatteri Jurkka, 2007

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Fröding: Runoilija Wennerbom ja muita runoja, 1986
Hiipparihiiri piilosilla, 1992
R. Kipling – T. Supple: The Jungle Book, Helsingin Kaupunginteatteri, 1997
A. S. Puškin: Muistomerkki, yhdessä Jukka Mallisen kanssa, WSOY 1999
Pikku Pekka Pyy, Lasten Parhaat Kirjat, 1999
Debi Gliori: Kulta pieni, WSOY 2000

Kirjallinen äänilevy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elävänä Bulevardilla, WSOY 1995

Näyttely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AIR, runokollaaseja, Runogalleria 1993

Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmista Teille ei tarjoilla enää, Eroikka, Hyvät, pahat ja rumat, Enkelin tavara ja Tähtipumppu on käännetty englanniksi kokoelmaan Black and red, 1993

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ Ilpo Tiihonen, Sanojen aika. Viitattu 13.1.2019 (Archive.org Arkistoitu 30.9.2007)
↑ Ilpo Tiihonen ja Pedro Hietanen saivat taiteilijaeläkkeen (vanhentunut linkki) 28.6.2012. Demari.fi. Viitattu 30.6.2012. (Arkisto)
↑ Kuusi kuvaa Merja Ikkelän elämästä Yle Areena, Yleisradio

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Ilpo Tiihonen, Sanojen aika. Viitattu 13.1.2019 (Archive.org Arkistoitu 30.9.2007)

[2] Ilpo Tiihonen ja Pedro Hietanen saivat taiteilijaeläkkeen (vanhentunut linkki) 28.6.2012. Demari.fi. Viitattu 30.6.2012. (Arkisto)

[3] Kuusi kuvaa Merja Ikkelän elämästä Yle Areena, Yleisradio

[1]

[2]

[3]