Toni Edelmann

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toni Edelmann.

Toni Edelmann (25. lokakuuta 1945 Hamina20. lokakuuta 2017 Lohja[1]) oli suomalainen säveltäjä.[2][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edelmann aloitti vuonna 1968 kirkkomusiikin opinnot Sibelius-Akatemiassa, mutta vaihtoi koulumusiikkilinjalle ja valmistui vuonna 1972. Valmistuttuaan hän sai musiikin lehtorin viran Teatterikorkeakoulusta. Opetustoimensa ohella hän toimi 1970–1980 Koiton Laulun kuoronjohtajana. Vuosina 1977–1978 Edelmann opiskeli sävellystä Siegfried Matthusin johdolla Itä-Berliinin Akademie der Künste -taideakatemiassa ja työskenteli samalla ohjaaja Manfred Kargen assistenttina Volksbühne-teatterissa. Opiskeluaikanaan Edelmann kiinnostui vasemmistoradikalismista ja sitä edustaneesta laululiikkeestä.[2] [4]

Ensimmäisen levytyksensä Edelmann teki vuonna 1973 kokoelmaan Marja-Leena Mikkolan lauluja (Love Records). Kansainvälistä huomiota tuli kun hänen säveltämänsä kolme laulua Pablo Nerudan runoihin palkittiin toisella palkinnolla kansainvälisessä Pablo Neruda -sävellyskilpailussa vuonna 1974. Varsinainen Edelmannin läpimurto teatterimusiikin säveltäjänä oli Antti Einari Halosen ja Jukka Kajavan ohjaama suurproduktio Gilgamesh (1975) Helsingin kaupunginteatterissa.[2][4]

1980-luvun alussa Edelmann kiinnostui myös baletista ja modernista tanssista, ja produktioita syntyi tällä saralla muun muassa Ulla Koiviston kanssa. Esimerkiksi vuonna 1981 Tukholman oopperassa esitetty Marita tanssii pianistille, laulajalle ja tanssijalle sekä vuonna 1982 Kööpenhaminassa esitetty Red Song kahdelle tanssijalle ja yhdeksän hengen orkesterille. Ohjaaja Arto af Hällström on niin ikään kuulunut alusta asti työtovereihin. Tuotteliaan kaksikon yhteisistä projekteista mainittakoon muun muassa Herra Langen Rikos, Othello, Pete Q, Taru Sormusten Herrasta, Myrsky ja Antiikin Tarinoita.[2][4]

1990-luvun alussa Edelmann teki myös yhteistyötä Jacques Brelin säveltäjän ja luottosovittajan François Rauberin ja pianisti Gérard Jouannestin kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyi mm. levy "Lasimaalaus", jolla Eija Ahvo toimi solistina. Levy koostui Edelmannin lauluista, joita Rauber ja Jouannest olivat sovittaneet. Yhteistyö jatkui Samuli Edelmannin levyllä Vaiheet, joka kooostui Toni Edelmannin sävellyksistä, joihin Rauber ja Jouannest teki osin sovitukset.

Sävellystuotantoa on syntynyt myös kamarioopperalle, kuoroille, televisiolle, radiokuunnelmiin ja elokuviin. TV-töistä ovat sävellysmielessä tärkeimpiä Kukkivat roudan maat, Kauhea murhamies Lalli, Hobitit ja Korpirastas.

Wienin Burgtheaterin tilaamana syntyivät Sieben Lieder Nach Gedichten von Nikolaus Lenau ja Herman Hessen teksteihin sävelletty Stufen. Teatterimusiikkia Edelmann on tehnyt maamme rajojen ulkopuolella; erityisesti Saksassa, mutta myös Itävallassa, Italiassa ja Englannissa.[4]

Edelmann palasi vuonna 1995 Teatterikorkeakoulun musiikinlehtoriksi. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän aloitti yhteistyön myös berliiniläisen Ernst Busch -teatterikorkeakoulun kanssa opettajana ja eri projektien säveltäjänä. Tällöin syntyivät muun muassa teokset Der Dunkle ja Brotladen.[2]

Edelmann oli aikaisemmin naimisissa näyttelijä Marja-Leena Koukin kanssa. Heidän poikansa on näyttelijä-laulaja Samuli Edelmann. Edelmannin toinen puoliso oli ohjaaja-käsikirjoittaja Kiti Luostarinen.[2] Toni Edelmannin isä oli urkuri-kanttori Johann Casimir Edelmann.[5]

Valikoitu diskografia (albumit)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 4.11.2017, s. C 22.
  2. a b c d e f Pälli, Erkki: Toni Edelmann Pomus.net. Viitattu 9.12.2014.
  3. Säveltäjä Toni Edelmann on kuollut. Helsingin Sanomat. 20.10.2017. Viitattu 20.10.2017.
  4. a b c d Saarinen, Pale: Toni Edelmannille musiikki on kutsumus. Selvis, 2001, nro 2. Elvis ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.12.2014.
  5. Kuka kukin on 2011, s. 104. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]