Tiina Lehikoinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tiina Lehikoinen (s. 18. elokuuta 1982 Juuka) on suomalainen kirjailija ja kuvataiteilija.[1]

Lehikoinen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitokselta[1] ja taiteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta[2]. Hänen esikoisteoksensa, aforismikokoelma Sitruunalumilyhtyjä (2008), valittiin Vuoden aforismikirjaksi.[1] Runokokoelma Samaan aikaa toisaalla (2013) oli Tiiliskivi-palkintoehdokas ja runoteos Multa (2016) Tanssiva karhu -palkintoehdokas.[3]

Lehikoisen runoja on julkaistu useissa antologioissa. Lisäksi hän on kirjoittanut aktiivisesti runouteen liittyviä esseitä ja artikkeleja eri julkaisuihin. Vuosina 2013–2015 Lehikoinen toimi kulttuurilehti Tuli & Savun päätoimittajana yhdessä Jouni Teittisen kanssa. Hän on myös päätoimittanut Osuuskunta Poesian julkaisemaa Noesis-verkkolehteä.

Lehikoinen asuu Nokian Siurossa. Hänen puolisonsa on sarjakuvataiteilija Tommi Musturi.[2]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat
Runokokoelmat
  • Sitruunalumilyhtyjä, ntamo, 2008
  • Turvalliset veistokset, ntamo, 2009
  • Isoympyräkatu, Poesia, 2011
  • Samaan aikaan toisaalla, Poesia, 2013
  • Multa, Poesia, 2016
  • Terra Nova. Poesia, 2019. ISBN 978-952-305-124-9.
Romaanit
  • Punelma: esseihtivä romaani (a.k.a. feministinen ruumiinavaus yhteiskuntamme materiaalisista ja kielellisistä kytköksistä). Helsinki: Like, 2022. ISBN 978-951-1-42820-6.
Toimitetut teokset
  • Ikuinen kertosäe — Tuli&Savu juhlakirja, toim. Tiina Lehikoinen & Marko Niemi. Nihil Interit ry, 2015.
  • Muodonmuutoksia? toim. Sirpa Kyyrönen & Tiina Lehikoinen. Nihil Interit ry, 2013.
  • Tekstitaide, toim. Tiina Lehikoinen & Jouni Teittinen. Nihil Interit ry, 2012.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lehikoinen, Tiina Kirjasampo.fi. Viitattu 17.10.2020.
  2. a b Rantama, Vesa: Kirjailija Tiina Lehikoinen ponnisti taidekentälle Pielisen rannalta: ”Katsoin trapetsi­tanssijoita ja päätin, että tuollainen haluan olla isona” HS.fi. 13.8.2022. Viitattu 13.8.2022.
  3. Tiina Lehikoinen Poesia. Viitattu 13.8.2022.