Juuka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juuka
Juga
Juuka.vaakuna.svg Juuka.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°14′30″N, 029°15′10″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Joensuun seutukunta
Hallinnollinen keskus Juuan kirkonkylä
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 1 846,58 km²
53:nneksi suurin 2018 [1]
– maa 1 501,73 km²
– sisävesi 344,85 km²
Väkiluku 4 764
182:nneksi suurin 30.4.2018 [2]
väestötiheys 3,17 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 11,0 %
– 15–64-v. 55,8 %
– yli 64-v. 33,2 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 97,9 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,0 %
Kunnallisvero 20,75 %
153:nneksi suurin 2017 [5]
Kunnanjohtaja Markus Hirvonen
Kunnanvaltuusto 23 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.
 • KD
 • Kok.
 • Vihr.

11
7
2
1
1
1
www.juuka.fi

Juuka (ruots. Juga) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 4 764 ihmistä,[2] josta noin 3 200 sen kirkonkylässä ja lähialueilla. Juuan pinta-ala on 1 846,58 km2, josta 344,85 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 3,17 asukasta/km2. Juuka on saaristolain mukainen saaristokunta.

Juuan naapurikunnat ovat Kuopio, Kaavi, Kontiolahti, Lieksa, Nurmes, Polvijärvi ja Rautavaara.

Nimi Juuka tarkoittaa pientä järveä, jonka läpi virtaa joki. [7] Monille juukalaisille on ominaista Savon murre. 1800-luvun lopussa Pohjois-Savolla ja Karjalalla ei ollut huomattavaa rajaa joten asukkaita sekoittui naapurikunnista myös Juukaan, ja siten Savon murre levisi myös Pohjois-Karjalan kuntiin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuka sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Pielisen länsirannalla. Lähimmät kaupungit ovat Nurmes, Lieksa ja Joensuu.[8]

Juuan luontoretkikohteita ovat Juuanharju, Keihäsjoki, Tahkovaara, Kuohusuot-suoalue lampineen ja hetteikköineen Iso-Karhun erästely- ja luontoalue, joka sijaitsee 15 kilometriä Juuan kirkonkylältä Juankoskelle päin, Maaselän harjualueella. Valkealammen luonnonsuojelualue tunnetaan erityisesti lehdoistaan ja soistaan. Hiiden hajuraoksi kutsuttu luola sijaitsee Halivaaran kylässä. Porttilouhi on 700 metriä pitkä kanjoni Pohjois-Vuokon kylässä. Myös UKK-reitti kulkee osittain Juuan alueella.[9]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmovaara, Halivaara (Hali), Juuka, Kannas, Kajoo, Kuhnusta, Larinsaari, Matara, Nunnanlahti, Paalasmaa, Petrovaara, Pihlajavaara, Polvela, Raholanvaara (Rahola), Timovaara, Tuopanjoki, Vaikko, Vihtasuo, Vuokko.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuan kylä on peräisin 1500-luvulta. 1800-luvun loppupuolella asutus alkoi sijoittua maantien varteen ja sinne alettiin perustaa kauppaliikkeitä. Toisen maailmansodan jälkeen kirkonkylä kehittyi muualle, ja vanha Puu-Juuka säilyi ennallaan.[10]

Juuan seurakunta oli aluksi Pielisjärven ja Nurmeksen seurakuntien osista erotettu rukoushuonekunta, ja oma seurakuntansa vuodesta 1873.[11] Nykyinen kirkko on valmistunut 1850-luvulla, mutta sitä edelsi kaksi aikaisempaa kirkkoa.[12]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuan kunta tunnetaan erityisesti nunnanlahtelaisesta vuolukivilouhoksista ja vuolukiviteollisuudesta. Vuolukiviteollisuudessa työskentelee noin 590 ihmistä kahdessa yrityksessä Nunnanlahden Uuni Oy:ssä ja Tulikivi Oyj:ssä. Koko paikkakunnalla on teollisuustyöpaikkoja noin 800.[13]

Nunnanlahdessa sijaitsee myös Suomen Kivikeskus ja vuolukivimuseo.

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat luontaistuote- ja terveysalalla toimiva Filix, Juuan dolomiittikalkki, Juuan SM-Sähkö, Juuan Auto ja metsäalan yritys Piema.[14]

Puu-Juuka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puu-Juukaa.

Juuan kirkonkylän puutaloalue tunnetaan Puu-Juukana. Alueen perintöä ja kehitystä vaalii Puu-Juuka-yhdistys. Puu-Juukaan kuuluu kirkonkylän vanha raitti eli Vanhantie sekä Apteekintie, Kirkkotie ja Rakkaudenkuja. Vanhimmat säilyneet rakennukset ovat 1800-luvun loppupuolelta ja nuorimmat 1960-luvulta. Rakennukset ovat asuin- ja asuinliiketaloja sekä julkisia rakennuksia. Taloissa on mielenkiintoisia yksityiskohtia: frontoneita, koristeellisia ikkunanpuitteita ja räystäskonsoleita. Miljöön kulttuurihistoriallinen arvo muodostuu kokonaisuudesta, kaikista rakennuksista yhdessä. Vikilän-taidetaloissa on eri näyttelyissä mukana taidemaalareita, kuvanveistäjiä, perinnetöiden taitajia, keraamikkoja, lasitaiteilijoita, ikonitaidetta. Myllymuseo sijaitsee Puu-Juuassa Herralankosken partaalla.

Vuonna 2006 ilmestyi ensimmäinen kirja Puu-Juuasta. Puu-Juuan raitilta -kirjan on kirjoittanut juukalainen toimittaja Matti Puoskari.

Juuan kirkko.

Tunnettuja juukalaisia ja Juuassa syntyneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Juuan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 875
1985
  
7 617
1990
  
7 317
1995
  
7 065
2000
  
6 583
2005
  
6 034
2010
  
5 589
2015
  
5 034
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Juuassa oli 4 817 asukasta, joista 2 195 asui taajamissa, 2 552 haja-asutusalueilla ja 70 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Joutsan taajama-aste on 46,2 %.[16] Juuan taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Juuan kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 2 195 asukasta.[17]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Juuassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Juuan alueella toimii Nurmeksen ortodoksinen seurakunta.[19]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuan ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) -6,9 -6,1 -0,4 6,1 13,8 18,5 21,3 18,3 12,5 5,6 -0,8 -4,9 ka. 6,4
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) -15,1 -15,4 -10,1 -4 1,8 6,9 10,1 8,1 4 0,3 -6 -12,2 ka. -2,6
Vrk:n keskilämpötila (°C) -10,7 -10,5 -4,9 1,3 8,2 13,3 16,2 13,4 8,3 3 -3,2 -8,3 ka. 2,2
Sademäärä (mm) 49 37 40 33 47 74 82 79 66 61 58 55 Σ 681
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
-6,9
-15,1
-6,1
-15,4
-0,4
-10,1
6,1
-4
13,8
1,8
18,5
6,9
21,3
10,1
18,3
8,1
12,5
4
5,6
0,3
-0,8
-6
-4,9
-12,2
S
a
d
a
n
t
a
49
37
40
33
47
74
82
79
66
61
58
55


Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunakukko ja maitokokkelo, sahti ja naurishuttu.[20]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2017, Juuka Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. Matti Puoskari: Puu-Juuan raitilta, s. 8.
  8. Juuan esittely Juuka. Viitattu 13.1.2018.
  9. Luontokohteet Juuka. Viitattu 13.1.2018.
  10. Juuan kirkonkylän vanha keskusta RKY. Viitattu 13.1.2018.
  11. Historia Juuan seurakunta. Viitattu 13.1.2018.
  12. Kirkko Juuan Seurakunta. Viitattu 13.1.2018.
  13. Juuka tilastoina Juuan kunta.
  14. Katso tästä kuntasi suurimmat yhteisöveronmaksajat Kauppalehti. 1.11.2017. Viitattu 13.1.2018.
  15. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 (.px) 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.1.2018.
  16. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  17. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  18. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  19. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/nurmeksen-ortodoksinen-seurakunta
  20. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 131. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.