Höytiäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Höytiäinen
Kontiolahden kirkonkylän satamaa
Kontiolahden kirkonkylän satamaa
Valtiot Suomi
Maakunnat Pohjois-Karjala
Kunnat Kontiolahti, Polvijärvi, Juuka
Koordinaatit 62°49′48″N, 29°39′32″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Vuoksen vesistö (04)
Valuma-alue Höytiäisen valuma-alue (04.8)
Järveen tulevat joet Kiskonjoki, Kuhnustanjoki, Rauanjoki, Tuopanjoki, Venejoki [1][2]
Lasku-uoma Höytiäisen kanava [2]
Taajamat Kontiolahti
Järvinumero 04.821.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 87,3 m [2]
Pituus 43 km [2]
Leveys 17 km [2]
Rantaviiva 538,459 km [3]
Pinta-ala 282,64199 km² [3]
Tilavuus 3,1919 km³ [3]
Keskisyvyys 11,29 m [3]
Suurin syvyys 59 m [3]
Valuma-alue 1 460 km² [1]
Keskiylivirtaama 62 [1]
Keskivirtaama 16 m³/s [1]
Keskialivirtaama 0,02 [1]
Saaria 606 [3]
Höytiäinen

Höytiäinen on Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella, Polvijärvellä ja Juuassa sijaitseva järvi, jonka laskujoki Höytiäisen kanava laskee Pyhäselkään. Se on Suomen 15:nneksi suurin järvi.[2][1]

Nimen Höytiäinen oletetaan saaneen alkunsa kesällä rantavesiin ja koskien alle kertyvistä kukkivien kasvien haituvista, jota sanat höytiäinen, höyty tai höytyvä merkitsevät.[4]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höytiäinen on 43 kilometriä pitkä, 17 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 283 neliökilometriä. Sen eteläosassa on laaja järvenselkä, joka muuttuu pohjoisessa saarien, niemien ja pitkien lahtien sokkeloksi. Eteläranta huuhtoo laajaa Jaamankangasta. Pohjoisrannasta työntyy järvelle kaksi suurta niemimaata. Niistä leveämmällä sijaitsee Kinahmo ja kapeammalla sijaitsee Oriniemi. Niemien sivulle jää pitkiä lahtia, jotka ovat pääsääntöisesti matalia. Läntisin lahti on 15 kilometriä pitkä ja alle 3 kilometriä leveä Uittamonsalmi, jonka pohjukkaa kutsutaan Rauanlahdeksi. Kinahmon itäpuolella sijaitsee 7 kilometriä pitkä ja alle 2 kilometriä leveä Ruvaslahti. Höytiäisen itärantaan jää 17 kilometriä pitkä lahti, joka on alle 4 kilometriä leveä. Sillä ei ole nimeä, mutta sen pohjukkaa kutsutaan Reposeläksi ja keskikohtaa Keljosseläksi. Oriniemi jää Keljosselän ja Ruvaslahden väliin ja Uittosalmi sijaitsee Kihnamon länsipuolella.[2]

Syvyysvaihtelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on eteläosassa myös syvempää kuin sen pohjoisosissa. Järven syvin kohta sijaitsee pari kilometriä Kuussaaresta länteen päin. Siellä on 59 metriin ulottuva pieni syvänne. Järvenpohjan syvyysvaihtelut voivat muuttua muutamasta metristä yli 40 metriin pienellä matkalla. Yli 45 metriin ylettyviä syvänteitä esiintyy Kontiorannan edustalla, Kaiskun eteläpuolella ja Lohiluodon etelä- ja länsipuolella.[2]

Saaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höytiäisellä on laskettu olevan 606 saarta, joiden enemmistönä ovat pienet luodot. Ennen Höytiäisen järvenlaskua oli Höytiäisellä 80 pinta-alaltaan yli hehtaarin kokoista saarta, joista 65 maatui järvenlaskussa kiinni mantereeseen. Uusia saaria nousi samalla vedenpintaan ja entisetkin saaret kasvoivat suuresti. Nykyään Höytiäisellä on 170 yli hehtaarin kokoista saarta. Suurin saari on Teerisaari (myös Teyrisaari), jonka pinta-ala on 600 hehtaaria. Saaressa asuu ympäri vuoden vajaa 10 asukasta ja sinne menee talvella jäätie. Toiseksi suurimman saaren Jouhtenisen pinta-ala on 174 hehtaaria. Teerisaaren ympäristön suuria saaria ovat Leppäluoto, Ämmäluoto, Honkasaari ja Ruopansaari. Jouhteisen ympäristössä sijaitsevat esimerkiksi Sikosaari, Jere, Munatsu, Kuussaari, Varpasaari, Laitasaari, Kintainen ja Pulkinluoto. Uittosalmen suuta suojaavat Iso Jänissaari ja Hanhiluoto ja järven eteläosassa sijaitsee Hiekkasaari.[2][5]

Asutus ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi jakautuu kolmen kunnan kesken niin, että järven etelä- ja itäpuoli kuuluu Kontiolahteen ja länsipuoli Polvijärvelle. Lisäksi Reposelän ja Keljosselän pitkä lahti on jaettu Kontiolahden, Polvijärven ja Juuan kesken. Järvenrannan suurin taajama on Kontiolahden kirkonkylä. Se sijaitsee järven kaakkoisrannalla Kontiolahden ympärillä. Järven rannat ovat heikosti viljeltyjä, mutta pohjoisessa, missä sijaitsevat suurimmat vesijättömaat, on runsaasti rantaan ulottuvia peltoalueita. Siellä sijaitsevat esimerkiksi Sirnihtän ja Järvikylän kulmakunnat Reposelällä, Oriniemi ja Ruvaslahden kylä Ruvaslahdella, Rauanlahden ja Huutokosken kylät Rauanlahden ympäristössä. Polvijärven kirkonkylä sijaitsee parin kilometrin päässä Höytiäisestä. Eteläpäässä sijaitsee Puntarikoski, joka on kehittynyt Höytiäisen kanavan ja voimalaitoksen ympärille.

Järvi on vilkas vapaa-ajan vesiliikenteen järvi. Satamia sijaitsee seuraavasti: Kontiolahti, Huhmari, Teatteriranta (Polvijärvi), Kallioniemi (1,4 m), Selkäsalmi, Kunnaslahti, Puntarikosken Häikänniemi, Herneniemi, Tammalahti, Teerisaaren yhteyslaituri (1,6 m), Aavaranta (matala), Martonvaaran Laivaranta (1,3 m), Kuhnustan entinen pudotuspaikka Tuopanjoen Hiekkaniemessä.[6]

Järven itäosan saavuttaa helposti seuraamalla Joensuusta valtatietä 6, jota seuraa Kontiolahdelsta alkaen rannan puolella yhdystiet 15720 ja 15729. Hovilassa yhdystie 15729 vaihtuu yhdystieksi 15730 ja 15802. Pohjoispuolella voi Sirnihtästä alkaen ajaa seututietä 504, joka vie Polvijärvelle. Sirnihtän ja Polvijärven välillä on rantoja lähemmin seuraavat tiet yhdystiet 15793 ja 15799.Polvijärveltä pääsee Ylämyllylle seututietä 502, josta poikkeaa järvelle yhdystiet 15781, 15779 ja Puntarikoskelle johtava 15708. Yhdystie 15710 oikaisee Jaamankankaan läpi valtatielle 6.

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höytiäisen ekologinen tila on hyvä ja myös siihen laskevien jokien tila on hyvä. Höytiäisen mittauspisteessä Kaiskun itäpuolella on veden näkösyvyys ollut keskimäärin 4,4 metriä, vedenväri 35 mg Pt, fosforipitoisuus 5 mikrogrammaa ja α-klorofyllipitoisuus 3 mikrogrammaa litrassa vettä.[7]

Muutamilla järven saarilla on luonnonsuojelualueita. Sellaisia ovat esimerkiksi Teerisaari, Jouhteninen, Jere, Sikosaari, Matala, Kalliosaari, Puolimatkankalliot, Kaisku, Suurisaari, Kolmoset, Kallioluoto ja Leppäluoto. Myös Ruvaslahden laaja vesialue on suojeltualueena.[8][9]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 paljastettu 150 vuotta aiemmin tapahtuneen Höytiäisen laskun muistokivi.

Höytiäisen lasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höytiäisen järvenlasku toteutui vuonna 1859, kun Viinijoen perkaamisen sijasta kaivettiin järven lounaiskulmaan Jaamankankaan läpi uusi kanava. Kanavan padot kuitenkin pettivät ja järven vedestä puolet syöksyivät Pyhäselkään muodostaen Jaamankankaalle suuren ”kanjonin”. Höytiäisen kanavasta tuli näin uusi laskujoki. Järvenlaskussa järven pinta-ala kutistui kolmanneksella ja paljastuneesta vesijättömaasta raivattiin neliökilometreittäin peltomaata.

Trombi Höytiäisellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trombimyrsky pyyhkäisi 20. elokuuta 2004 Polvijärveltä Höytiäisen yli Kontiolahdelle. Tuhoalueen laajuus oli noin 500 hehtaaria, ja puuta kaatui 50 000–100 000 kuutiometriä. Jouhtenisen saaren luonnonsuojelualueella kaatui runsaasti metsää. Saaren alueet on jätetty myrskyn jälkeiseen tilaan seurantatutkimuksia varten.[10][11]

Alku-Höytiäinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikkö suli ohentuen Kaakkois-Suomesta alkaen. Samalla mannerjäätikön reuna vetäytyi luoteeseen päin ja jään alta paljastui pääosin Itämeren peittämät alueet. Maankohoaminen oli kuitenkin nykyistä nopeampaa ja lopulta maata kohosi vedenpinnan yläpuolelle. Höytiäisen ympäristössä kävi myös näin ja pian Höytiäisen järvialtaan painauma muodosti Muinais-Saimaaseen laajan lahtimaisen alueen. Maankohoaminen kavensi lahden suuta ja lopulta Höytiäinen kuroutui erilleen Saimaan laajasta järvialueesta.[12]

Järvien kuroutumista tutkittiin 1920-luvulla ja vuonna 1927 saapuivat geologit Väinö Auer ja Matti Sauramo Höytiäiselle. He tutkivat Höytiäisen järvenlaskussa vuonna 1859 rannan alta paljastuneita kantoja ja turvekerroksia, jotka näkyivät yleensä hiekkakerroksien alta. Näiden esiintyminen oli hämmentänyt paikallisia asukkaita ja tutkijoita useita vuosikymmeniä, mutta vasta Auer ja Sauramo onnistuivat antamaan niille selityksen, joka on kestänyt nykypäiviin asti. Fennoskandiassa vielä käynnissä oleva jääkauden jälkeinen epätasainen maankohoaminen on nostanut Höytiäisen luoteispäätä nopeammin kuin sen kaakkoispäätä. Epätasaisen maankohoamisen seurauksena järviallas on kallistunut kohti etelää järven kuroutumisestaan alkaen noin 39 senttimetriä kilometrillä. Kuroutumisen aikaiset puut ja turpeet jäivät kaakkoisrannoilla hitaasti kohoavan veden alle ja yläpuoliset rannat sortuivat aallokossa kerrostaen järven pohjalle jääneet kannot ja turpeet hiekkakerroksien alle. Kun vedenpinta aleni järvenlaskussa ja paljasti järven pohjan jäänteet, saatiin konkreettisia todisteita maankohoamisen seurauksista. Höytiäisen vedenpinta oli geologien mukaan noussut etelärannikolla 8–9 metriä ja laskenut pohjoisrannikolla 5–6 metriä. Erilaiset lukemat selitettiin Viinijoen sijainnilla, joka oli keskikohdan pohjoispuolella.[12]

Auer ja Sauramo vertasivat eri puolilta järveä löytyneiden turvekerrosten alakorkeuksia toisiinsa ja päätyivät esittämään Höytiäisen kuroutumisajankohdaksi 8 800–8 900 vuotta sitten. Kuroutumisajankohtaa on myöhemmin aikaistettu otettujen radiohiiliajoitusten avulla. Rauanjoen viereisellä Tiaissuolla kairattujen liejukerrosten ajoitus on antanut 9 570 ± 130 vuotta BP. Tämä antaa Alku-Höytiäisen kalibroiduksi kuroutumisajankohdaksi noin 10 500 vuotta sitten. Höytiäisen järvenlasku ja järven uusi lasku-uoma on lisännyt järvialtaan kallistumisnopeutta järven pohjoispäässä. Etelärannat eivät enää laskeudu veteen kuten tekivät ennen, mutta pohjoisessa rantaa paljastuu kiihtyvällä nopeudella. Joskin ihmisen mielestä hyvin hitaasti.[12]

Säännöstely, vedenpinnan korkeudet ja jäähavainnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höytiäistä on säännöstelty Puntarikosken voimalaitoksen valistumisen jälkeen vuonna 1958. Lupaehdoissa on vedenpinnan yläkorkeudeksi määrätty 87,50 metriä (mpy., NN) ja alakorkeudeksi 86,65 metriä. Vedenpinnan korkeuksia on mitattu vuodesta 1913 alkaen. Mittausasema sijaitsi aluksi Puntarikoskella [13], mutta vuonna 1992 se siirrettiin Sorpanniemeen [14]. Voimalassa seurataan silti myös vedenpinnan korkeuksia. Vuosien 1913–1939 vedenpinnan keskikorkeus oli 87,55 metriä (MW), vuosien 1958–1991 87,17 metriä ja vuosien 1992–2008 87,25 metriä mpy. Vedenpintaa säännöstellään päästämällä tai pidättämällä vedenvirtausta Puntarikosken voimalaitoksella, jossa on tehty virtaamahavaintoja vuodesta 1958 lähtien. Voimalan kautta on vuosina 1958–2008 päästetty vettä keskimäärin 16 m³/s (MQ), kun keskiylivirtaama on ollut 62 m³/s (HMQ) ja keskialivirtaama 0,02 m³/s (NMQ). Suurin virtaama 100 m³/s (HQ) on mitattu kesäkuussa 1998. Joskus virtaukset on pysäytetty kokonaankin.[1]

Jäähavaintoja on tehty vaihtelevasti. Höytiäisen jäätymishavaintoja on vuosilta 1961–1990 ja jäidenlähdön havaintoja on vuosilta 1913–1991. Varhaisin jäätyminen on tapahtunut 14.11.1971 ja myöhäisin 29.12.1974. Jäidenlähdöt ovat tapahtuneet vastaavasti 25.4. (vuonna 1950) ja 2.6. (vuosina 1929 ja 1941) välisinä päivinä.[1]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Höytiäisen valuma-alueen (04.8) Höytiäisen alueella (04.82), jonka Höytiäisen lähialueeseen (04.821) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 87,3 metriä mpy.[2][1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Höytiäinen (04.821.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.1.2018.
  2. a b c d e f g h i j Höytiäinen, Polvijärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.10.2019.
  3. a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 16.1.2018.
  4. Paikkala, Sirkka ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 94. Helsinki: Karttakeskus: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 9789515939760 id.. Näköisversio.
  5. Vesajoki, Heikki: ”Järven uusi olemus”, Tarunhohtoinen Höytiäinen, s. 71–81. Keuruu: Otava, 2019. ISBN 978-952-94-1758-2.
  6. Höytiäisen Pursiseuran kotisivut
  7. Höytiäisen valuma-alue skvsy.fi. Savokarjalan vesiensuojeluyhdistys. Viitattu 18.5.2022.
  8. Juntunen, Esa: Polvijärvi Ruvaslahti torni - esittely pklty.fi. Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry. Viitattu 18.5.2022.
  9. Kontkanen, H. & al.: Pohjois-Karjalan maakunnallisesti tärkeät lintualueet raportti. 2014. Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry. Viitattu 18.5.2022.
  10. Väimämö, Jouki: Tuhoisista trombeista 15 vuotta yle.fi. 20.8.2019. YLE. Viitattu 18.5.2022.
  11. Myrskyharrastajien sivut [vanhentunut linkki]
  12. a b c Vesajoki, Heikki: ”Järven uusi olemus”, Tarunhohtoinen Höytiäinen, s. 82–93. Keuruu: Otava, 2019. ISBN 978-952-94-1758-2.
  13. Vesistöennusteet: Vuoksen vesistöalue - Höytiäinen Puntarikoski vesi.fi. Viitattu 18.5.2022.
  14. Vesistöennusteet: Vuoksen vesistöalue - Höytiäinen vesi.fi. Viitattu 18.5.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lappalainen, Ari: Kalastuskulttuuri muuttuvassa yhteiskunnassa (1998) ; väitöskirja Höytiäisen kalastuskulttuurin muutoksesta
  • Pihlatie, Matti, Vesajoki, Heikki, Lappalainen, Ari, Hottola, Petri (1997): Höytiäinen
  • Vesajoki, Heikki: Höytiäisen kehitys jääkaudesta nykypäivään ( Pohjois-Karjalan luonto 1978)
  • Vesajoki, Heikki, Kilpiäinen, Antti (1992): Höytiäisen saaristo
  • Puhakka, Jouko: Kaiskunkallio kestää (nuortenkirja) (1959), Ukkoahvenia, kalakukkoja, tuulasöitä, (1975)
  • Mononen, Paula: Höytiäisen reitin vesistöalueen tila ja siihen vaikuttaneet tekijät vuosina 1978–1990. monistesarja, nro 296. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.4.2022).