Rautavaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa. Sanan muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Rautavaara
Rautavaara.vaakuna.svg Rautavaara.sijainti.Suomi.2020.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°29′40″N, 028°17′55″E
Maakunta Pohjois-Savon maakunta
Seutukunta Koillis-Savon seutukunta
Kuntanumero 687
Hallinnollinen keskus Rautavaaran kirkonkylä
Perustettu 1874[1]
Kokonaispinta-ala 1 235,25 km²
95:nneksi suurin 2020 [2]
– maa 1 150,66 km²
– sisävesi 84,59 km²
Väkiluku 1 606
278:nneksi suurin 31.1.2020 [3]
väestötiheys 1,40 as./km² (31.1.2020)
Ikäjakauma 2016 [4]
– 0–14-v. 10,2 %
– 15–64-v. 53,6 %
– yli 64-v. 36,2 %
Äidinkieli 2016 [5]
suomenkielisiä 99,1 %
– muut 0,9 %
Kunnallisvero 22,00 %
14:nneksi suurin 2020 [6]
Kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen[7]
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2017–2021[8]
 • Kesk.
 • Vas.
 • SDP
 • KD
 • Ps.

5
5
4
2
1
www.rautavaara.fi

Rautavaara on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan koillisosassa. Kunnassa asuu 1 606 ihmistä[3] ja sen pinta-ala on 1 235,25 km2, josta 84,59 km2 on vesistöjä[2]. Väestötiheys on 1,4 asukasta/km2.

Rautavaaran väestökehitys on ollut poikkeuksellisen laskeva maa- ja metsätalouden työpaikkojen vähenemisen myötä. Kunnan alueella on jonkin verran turvetuotantoa. Rautavaara on myös suosittu kesämökkikunta.

Rautavaaralla toimii aktiivinen nuorisosirkus, joka tunnetaan erityisesti pyöräakrobaateistaan.

Rautavaaralla on pääasiassa Kuopion Ilmailuyhdistyksen harrasteilmailun käytössä oleva lentokenttä. Rautavaaran Kiparilla oli luonnonkelkkailurata, jossa järjestettiin luonnonratakelkkailun maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1998. Rautavaaralla on oma jalkapallojoukkue Raiku, joka pelaa miesten 4. divisioonassa. Rautavaaran ja Nurmeksen alueilla sijaitsee puolustusvoimien käyttämä Sotinpuron ampuma-alue.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautavaara sijaitsee Pohjois-Savon koillisosassa Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajalla. Rautavaaran naapurikunnat ovat Juuka, Kuopio, Lapinlahti, Nurmes, Sonkajärvi ja Sotkamo. Rautavaaralta on matkaa Kuopioon noin 100 km, Iisalmeen 70 km, Nilsiään ja Nurmekseen noin 50 km ja Kajaaniin noin 100 km.[9]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiilikkajärven kansallispuisto on yksi Rautavaaran nähtävyyksistä

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakeyritty, Ala-Luosta, Etelä-Keyritty, Halmejärvi, Hiirenjärvi, Kangaslahti, Lehtovaara, Lievisenmäki, Palojärvi, Pirttipuro, Pohjois-Keyritty, Puumala, Rannankylä, Rautavaara (kirkonkylä), Sierajärvi, Siikajärvi, Tiilikka, Ylä-Luosta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Rautavaaran alueen muinaisjäännökset liittyvät järvimalmiiin.[10]

Täyssinän rauhan (1595) raja kulki Rautavaaran poikki. Savonpuoleinen eli Ruotsin hallitsema Rautavaara sai pian sen jälkeen pysyviä asukkaita, mutta verotietojen mukaan Karjalan puolelle pysyvät asukkaat tulivat vasta Stolbovan rauhan (1617) jälkeen.[11]

Rautavaaran kunta on perustettu vuonna 1874[9] ja seurakunta 1894.[11]

Metsän hakkuut olivat tärkeitä koko 1900-luvun ajan.[12]

Lentokentällä toimi jatkosodan alussa LLv 16:n 2. lentue.

Hallinto ja palveluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautavaaran kunnanjohtajana toimii Henri Ruotsalainen[9][7] Kunnanvaltuustossa on 17 paikkaa. Kaudella 2017–2021 ne jakautuvat seuraavasti[8]

  • Keskusta 5
  • Vasemmistoliitto 5
  • SDP 4
  • Kristilliset 2
  • Perussuomalaiset 1

Perusopetusta Rautavaaralla annetaan Rautavaaran koulukeskuksessa (Koulutie 9 A).[13] Toisen asteen yleissivistävää koulutusta tarjoaa Rautavaaran lukio. Koulukeskuksen lähellä Rautavaaran kirkonkylällä sijaitsevat myös Rautavaaran kirjasto ja Rautavaaran terveysasema.[14][15]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautavaaran tuloveroprosentti vuonna 2017 oli 21.

Kunnan alueella on jonkin verran turvetuotantoa. Rautavaara on myös suosittu kesämökkikunta: kunnassa on yli 550 vapaa-ajan asuntoa. Rautavaaran yrittäjien järjestö on Rautavaaran Yrittäjät, Savon Yrittäjien aluejärjestö.

Työttömyysaste vaihtelee 13,1%-19,9%.[16] Eläkeläisten osuus on yli 45 prosenttia väestöstä.[17]

Uusia asukkaita on koetettu houkutella halvoilla tonteilla, nopealla laajakaistalla ja erityisillä pienillä omakotitaloilla.[18]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautavaaralla on eläkeläisiä yli 45 prosenttia väestöstä.[17]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Rautavaaran väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 468
1985
  
3 196
1990
  
2 977
1995
  
2 779
2000
  
2 377
2005
  
2 090
2010
  
1 872
2015
  
1 737
2020
  
1 606
Lähde: Tilastokeskus.[19]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Rautavaaralla oli 1 698 asukasta, joista 735 asui taajamissa, 939 haja-asutusalueilla ja 24 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Rautavaaran taajama-aste on 43,9 %.[20] Rautavaaran taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Rautavaaran kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 735 asukasta.[21]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Rautavaaralla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[22]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Rautavaaran alueella toimii Nurmeksen ortodoksinen seurakunta.[23]

Ystävyyskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat nimikkoruoat. Rautavaaran perinneruoaksi valittiin potattilouta eli perunaviipaleista tehty laatikko, jossa on myös sianlihaa, kalaa tai molempia.[25][26]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. II Itsenäisen kuntana 1800-luvulla Rautavaaran 100-vuotishistoriikki. 1974. Rautavaaran kunta. Viitattu 5.1.2018.
  2. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2020 1.1.2020. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.4.2020.
  3. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2020M01*- 31.1.2020. Tilastokeskus. Viitattu 1.3.2020.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  6. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2020 27.11.2019. Verohallinto. Viitattu 26.1.2020.
  7. a b hallintopalvelut-yhteystiedot rautavaara.fi. 2.3.2019. Viitattu 2.
  8. a b Kuntavaalit 2017, Rautavaara Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  9. a b c Info Rautavaara. Viitattu 7.1.2018.
  10. Rautavaaran Muinaisjäännöksiä Pohjois-Savon muisti. Viitattu 7.1.2018.
  11. a b Historiaa Rautavaaran seurakunta. Viitattu 7.1.2018.
  12. Rautavaara Kajaanin kaupunkieksploraatio. Viitattu 7.1.2018.
  13. Perusopetus Rautavaaran kunta, rautavaara.fi. Viitattu 11.7.2020.
  14. Rautavaaran kirjasto Rautavaaran kunta, rautavaara.fi. Viitattu 11.7.2020.
  15. Terveyspalvelut Rautavaaran kunta, rautavaara.fi. Viitattu 11.7.2020.
  16. Kunnanjohtajan katsaus vuodelle 2018 ja TASU 2019-2020 Rautavaaran kunta. Viitattu 7.1.2018.
  17. a b Pohjois-Savossa sijaitsee Kelalle kallein kunta Helsingin Sanomat. 2018. Viitattu 7.1.2018.
  18. Pikkukunta keksi houkutella asukkaita kunnanjohtajan mukaan nimetyillä minitaloilla – ensimmäistäkään ei ole myyty Yle. 18.9.2017. Viitattu 7.1.2018.
  19. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.1.2018.
  20. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  21. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  22. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  23. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/nurmeksen-ortodoksinen-seurakunta
  24. Suomen kuntien ystävyyskunnat Virossa 15.9.2008. Suomen Tallinnan suurlähetystö. Viitattu 30.12.2012.
  25. Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  26. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 140. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]