Saila Susiluoto
Saila Mira Milena Susiluoto (s. 11. toukokuuta 1971 Helsinki) on suomalainen runoilija.[1] Hänen runojaan on käännetty 15 kielelle.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Susiluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1990.[3] Hän opiskeli Oriveden Opistossa vuonna 1991 ja Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalla 1991–1993. Susiluoto opiskeli myös yleistä kirjallisuustiedettä, filosofiaa ja estetiikkaa Helsingin yliopistossa 1999–2001.[1]
Susiluodon esikoisteos Siivekkäät ja hännäkkäät (2001) palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla. Hän sai Suomi-palkinnon vuonna 2005.[4] Susiluoto on ollut ehdolla Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi 2002, 2004, 2005, 2008 ja viimeksi teoksellaan Ariadne vuonna 2016.[5] Vuonna 2012 hänen teoksensa Carmen oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas.[6] Elokuussa 2016 Susiluodolle myönnettiin valtion viisivuotinen (2017–2021) kirjallisuuden taiteilijaprofessoriapuraha.[7] Susiluodon runoteos Huoneiden kirja (2003) on perustana samannimiselle suurtaideteokselle, jota esitettiin Turussa elokuussa 2021.[8]
Susiluoto toimi Nuoren Voiman Liiton hallituksessa 2002–2006, josta puheenjohtajana 2004–2006. Hän on vaikuttanut myös Suomen Kirjailijaliiton hallituksessa 2009–2011 ja Kalevi Jäntin palkinnon palkintolautakunnassa vuodesta 2006.[1]
Susiluodon isä oli kuvataiteilija ja runoilija Ahti Susiluoto (1940–2020) ja isänäiti lastenkirjailija Laura Susiluoto (1913–1992). Susiluodolla on neljä lasta. Hänen puolisonsa on kirjailija Markku Pääskynen.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siivekkäät ja hännäkkäät. Otava, 2001. ISBN 951-1-17835-0.
- Huoneiden kirja. Otava, 2003. ISBN 951-1-18838-0.
- Auringonkierto. Otava, 2005. ISBN 951-1-20170-0.
- Missä leikki loppuu. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22132-6.
- Carmen. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24522-3.
- Dogma. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26272-5.
- Ariadne. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28949-4.
- Antikythera: runosovellus iPadille (2015), idea, konsepti & runot
- Oratorio: kuunneltava kaupunkirunoelma (2017). Runot Saila Susiluoto, äänet Antti Nykyri. Konsepti & suunnittelu Susiluoto & Nykyri.
- Metropolis: merkintöjä kadonneesta kaupungista. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-29824-3 ja 978-951-1-32817-9.
- Kehrä. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-37036-9.
- Akheron. Otava, 2024. ISBN 978-951-1-48303-8.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalevi Jäntin palkinto 2001
- Suomi-palkinto 2005
- Einari Vuorela -palkinto 2011
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Saila Susiluoto 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 22.8.2016.
- ↑ a b Yrttiaho, Tuomo: Runoilija on unelmoijan ammatti. (50-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 11.5.2021, s. B 12. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2021.
- ↑ Kuka kukin on 2015, s. 890. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Susiluoto, Saila Kirjasampo.fi. Viitattu 3.9.2015.
- ↑ Tanskanen, Jani: Tanssiva karhu -ehdokkaaksi i-Pad-sovelluksen kautta – Saila Susiluodon teos on kuin labyrintti 28.6.2016. Yle. Viitattu 26.6.2022.
- ↑ Saila Susiluoto Otava. Viitattu 26.6.2022.
- ↑ Kirjailija Saila Susiluoto ja kääntäjä Tarja Roinila saivat viisivuotiset taiteilijaprofessoriapurahat 19.8.2016. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 25.8.2016. Viitattu 22.8.2016.
- ↑ Teatteri | ”Onhan se päätöntä ja hullua” – Turun keskustaan on työstetty kolmen vuoden ajan yli sadan taiteilijan massiivista esitystä, ja nyt se on nähtävillä vain kahden viikon ajan Helsingin Sanomat. 13.8.2021. Viitattu 10.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oratorio: kuunneltava kaupunkirunokokoelma
- Siro, Juho: Äiti kertoo sadun Kiiltomato.net. 7.11.2001. (Arvio teoksesta Siivekkäät ja hännäkkäät)
- Ahokas, Tiina: Astu tuulenpuhkomaan taloon Kiiltomato.net. 18.8.2003. (Arvio teoksesta Huoneiden kirja)
- Tuomi, Panu: Poeettinen pallokalalisenssi Kiiltomato.net. 6.4.2006. (Arvio teoksesta Auringonkierto)
| ||||||||||||||
