Käenkaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käenkaali
Oxalis acetosella-1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Oxalidales
Heimo: Käenkaalikasvit Oxalidaceae
Suku: Käenkaalit Oxalis
Laji: acetosella
Kaksiosainen nimi

Oxalis acetosella
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Käenkaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Käenkaali Commonsissa

Käenkaali eli metsäkäenkaali tai kansanomaisesti ketunleipä tai joskus myös revonrieska (Oxalis acetosella) on monivuotinen, 5–10 cm korkea, hento ruoho, joka kasvaa Suomessa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa sekä lehtomaisissa metsissä harvinaistuen Rovaniemen ja Kuusamon korkeudelle asti, jota pohjoisempana sitä ei kasva.

Käenkaalin kuvaus.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käenkaalin hento, suikertava, suomuinen maavarsi kasvaa vaakasuoraan suikertaen. Suomut ovat lehtikantoja. Kukkavana ja lehdet nousevat suoraan maavarresta. Lehdet ovat ohuet, kolmisormiset ja vaaleanvihreät. Ne kasvavat ruusukkeina ja talvehtivat. Lehdykät ovat muodoltaan vastaherttaiset sekä 1–2 cm pitkät ja painuvat alaspäin öiseen aikaan sekä huonolla säällä.[1][2]

Touko–kesäkuussa hieman lehtien yläpuolelle yksittäin vanojen päähän avautuvat kaksineuvoiset kukat. Kukkavanan puolivälissä on kaksi suomumaista esilehteä. Kukat ovat kooltaan 8–12 mm, terälehdiltään valkoisia ja lilasuonisia, toisinaan punertavansävyisiä. Terälehtiä on yleensä viisi kappaletta ja niiden tyvessä on keltainen täplä. Heteitä on kymmenen ja emejä on viisi.[1][2][3]

Myöhemmin kesällä kasvi ei vaivaudu enää kasvattamaan komeita avokukkia, vaan tekee kleistogaamisia, avautumattomia umpipölytteisiä kukkia, jotka muistuttavat nuppuja.[1][2][3] Noin kolmasosa käenkaalin siemenistä kehittyy pölytyksen kautta ja kaksi kolmasosaa umpinaisiksi jäävistä kesäkukista.[4]

Käenkaalin hedelmä on äkillisesti avautuva kota, joka on pyöreähkö, uurteinen, vaaleanvihreä, viisisärmäinen, viisilokeroinen ja 3–4 mm pitkä. Se sinkoaa siemenet jopa parin metrin päähän. Etäämmällekin käenkaali pääsee usein leviämään, sillä pinnaltaan tahmeat siemenet tarttuvat helposti ohikulkeviin eläimiin.[1][2][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käenkaali on yleinen koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta.[1][2][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käenkaali kasvaa tuoreissa ja kosteissa lehdoissa, lehtomaisissa metsissä, jalopuumetsissä, varjoisissa kuusikoissa sekä ravinteisissa korvissa.[1][2][3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käenkaalin lehtiä.

Käenkaalia voi syödä, mutta sitä ei suuremmissa määrin suositella. Se on happamanmakuinen ja sisältää oksaalihappoa. Sen vaikutusta voi kuitenkin neutraloida maidolla, jos sitä syö enemmän. C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta sitä on käytetty aiemmin kansanlääkinnässä keripukin hoitoon.[1][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rolf Jonsson, Åke Lindau, Jan Moen, Arto Kurtto, My Gillberg: Pohjolan kukat, s. 30. Helsingissä, Otava: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Luontoportti: Käenkaali (Oxalis acetosella) luontoportti.com. Viitattu 23.10.2017.
  2. a b c d e f Laji.fi: Käenkaali (Oxalis acetosella) laji.fi. Viitattu 23.10.2017.
  3. a b c Rolf Jonsson, Åke Lindau, Jan Moen, Arto Kurtto, My Gillberg: Pohjolan kukat, s. 30. Helsingissä, Otava: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5.
  4. a b c Tiedebasaari: Ketunleivän saa helposti nukkumaan tiedebasaari.com. Viitattu 23.10.2017.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Käenkaalin (Oxalis acetosella) levinneisyys Suomessa Viitattu 23.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]