Käenkaali

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Käenkaali
Oxalis acetosella-1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Oxalidales
Heimo: Käenkaalikasvit Oxalidaceae
Suku: Käenkaalit Oxalis
Laji: acetosella
Kaksiosainen nimi
Oxalis acetosella
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Käenkaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Käenkaali Commonsissa

Käenkaali eli ketunleipä, joskus myös revonrieska (Oxalis acetosella) on monivuotinen, 5–10 cm korkea, hento monivuotinen ruoho, joka kasvaa Suomessa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä harvinaistuen Rovaniemen ja Kuusamon korkeudelle asti, jota pohjoisempana se ei kasva.

Käenkaalin kuvaus.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käenkaalin hento, suikertava, suomuinen maavarsi kasvaa vaakasuoraan suikertaen. Suomut ovat lehtikantoja. Kukkavana ja lehdet nousevat suoraan maavarresta. Lehdet ovat ohuet kolmisormiset, vaaleanvihreät lehdet, jotka kasvavat ruusukkeina ja talvehtivat. Vastaherttaiset lehdykät, 1–2 cm, painuvat alaspäin öiseen aikaan ja huonolla säällä.[1][2]

Touko-kesäkuussa hieman lehtien yläpuolelle yksittäin vanojen päähän avautuvat kaksineuvoiset kukat. Kukkavanan puolivälissä 2 suomumaista esilehteä. Kukat, 8–12 mm, ovat terälehdiltään valkoisia ja lilasuonisia, toisinaan punertavansävyisiä terien tyvessä on keltainen täplä ja niitä on yleensä 5. Heteitä 10. Emejä 5.[1][2][3]

Myöhemmin kesällä kasvi ei vaivaudu enää kasvattamaan komeita avokukkia, vaan tekee kleistogaamisia, avautumattomia umpipölytteisiä kukkia, jotka muistuttavat nuppuja.[1][2][3] Noin kolmasosa käenkaalin siemenistä kehittyy pölytyksen kautta ja kaksi kolmasosaa umpinaisiksi jäävistä kesäkukista.[4]

Käenkaalin hedelmä on äkillisesti avautuva kota, joka on pyöreähkö, uurteinen, vaaleanvihreä, 5-särmäinen, viisilokeroinen, 3–4 mm pitkä. Se sinkoaa siemenet jopa parin metrin päähän. Etäämmällekin käenkaali pääsee usein leviämään, sillä pinnaltaan tahmeat siemenet tarttuvat helposti ohikulkeviin eläimiin.[1][2][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleinen koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta.[1][2][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuoreet ja kosteat lehdot, lehtomaiset metsät, jalopuumetsät, varjoisat kuusikot ja ravinteiset korvet.[1][2][3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käenkaali voi syödä, mutta sitä ei suuremmissa määrin suositella. Se on happaman makuinen ja se sisältää oksaalihappoa sen vaikutusta voi kuitenkin neutraloida maidolla jos ketunleipää syö enemmän. C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta sitä on käytetty aiemmin kansanlääkinnässä keripukin hoitoon.[1][4]

Käenkaalin lehtiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rolf Jonsson, Åke Lindau, Jan Moen, Arto Kurtto, My Gillberg: Pohjolan kukat, s. 30. Helsingissä, Otava: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5.
  1. a b c d e f g Luontoportti: Käenkaali (Oxalis acetosella) Viitattu 23.10.2017.
  2. a b c d e f Laji.fi: Käenkaali (Oxalis acetosella) Viitattu 23.10.2017.
  3. a b c Rolf Jonsson, Åke Lindau, Jan Moen, Arto Kurtto, My Gillberg: Pohjolan kukat, s. 30. Helsingissä, Otava: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5.
  4. a b c Tiedebasaari: Ketunleivän saa helposti nukkumaan Viitattu 23.10.2017.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Käenkaalin (Oxalis acetosella) levinneisyys Suomessa Viitattu 23.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]